love is never enough -4

Kun olin kuivannut itseni, huusin Amberin vaihtamaan vaatteet ylle, nyt lähdettäisiin kotiin päin.
-Mut voisittehan te tulla meillekkin ? Niall huudahti. Pudistin päätäni.
-Eei, me taidetaan mennä ihan kotiin päin, hymyilin Amberille.
- Eikä! Mennään käymään Niallin luona se sano että siellä on uima-allas, joka on iso ja soikion muotoinen. Ja se sano et niillä saa syödä suklaata ja karkkia, ja jäätelöäkin. Em kiltti kiltti kiltti pliis mennäänkö? Amber tinkasi koiranpentuilme kasvoillaan. Mulkaisin Niallia, joka katsoi enkeli-ilmeellä takaisin.

-No miten tolle voi sanoo ei? Naurahdin, ja Niall kaappasi Amberin syliinsä, ja heitti hänet ilmaan. Amber kikatti onnellisen kuuloisena. Sovimme, että Amber ajaa Zaynin Harryn Louisin ja Niallin kanssa pojille, ja minä ja Liam menemme minun autollani. Pakattua lähdimme matkaan. Liam vaati ehdottomasti saada ajaa. No, kyllä se minulle kelpasi. Ajoimme hiljaisuudessa. Mietin sitä haita. Jos se olisi tehnyt Amberille jotain... Mietin, etten ikinä selviäisi jos menettäisin Amberin. Kyynel vierähti poskelleni. Pyyhkäisin sen nopeasti pois, ettei Liam huomaisi. Onneksi hän ei katsonut juuri äsken minuun päin. Mietin ala-astettani. Minua oli kiusattu paljon ja viiltelin niinä aikoina useasti. Minun lempinimeni oli Huora. Itkin joka päivä. Miten olisin edes voinut olla huora, kun en ollut edes suudellut ketään.

Pahin kiusaajani, oli Alexandria. Hän kiusasi minua myös fyysisesti, toiset vain henkisesti. Hätkähdin ajatuksistani todellisuuteen, kun huomasin auton pysähtyneen ja Liamin katsoessa minuun kysyvä ilme kasvoillaan. Pudistin päätäni ja hymyilin. Liam hymyili takaisin ja nousi autosta. Menimme sisään,jossa muut jo odottivatkin meitä.Menimme terassille, ja siellä Niall ui Amberin kanssa altaassa, tai no Amber istui suuren uimarenkaan sisässä, tai no sen keskellä ei ollut reikää vaan suuri kolo, jonne Amber mahtui hyvin istumaan. Istuin rantatuoleille katsomaan muiden riehuntaa. Menin hakemaan sisältä juotavaa, kun kuulin kiljuntaa ulkoa. Juoksin äkkiä altaalle. Harry ja Louis! He kiljuivat kumpikin kilpaa, kunnes kaadoin heidän niskaansa jääkylmää vettä, kiljunta lakkasi kuin seinään. Kohta alkoi kuulua laulua. Niall lauloi Amberille Forever Young. Niall taisi tosiaan pitää lapsista! Amber kuunteli lumoutuneena.

Palasin takaisin sisälle hakemaan sitä juotavaa, ja nappasin mukaani kuusi lasia, ja jääkylmää limsaa. Asetin ne terassin pöydälle ja kaadoin jokaiselle kupin täyteen, ja kohta he tulivatkin juomaan. Niall tuli Amberin kanssa sisältä mukanaan kolme suklaalevyä, pari karkkipussia, ja jäätelöä. Nappasin itselleni jäätelön, ja nauroin Niallin närkästyneelle ilmeelle.
-Hei, se oli mun! Niall huudahti.
-Mm aivan oikein, se oli sun, mut nyt se on mun, virnistin, ja avasin jäätelöni. Kohta kaikki muutkin ottivat omansa, ja Niall katsoi vihaisena vierestä.
-Ne jäätelöt oli meidän! Nyt meille jäi kummallekkin vain yhdet! Amberkin puuttui asiaan, ja heitti Louisia kumiankalla päähän.Louis  parahti loukkaantuneena, ja siirtyi altaaseen syömään jäätelöään.

Olimme altaalla koko päivän, ja kohta olikin jo hämärää.
-Amber, nyt meijän pitää oikeesti lähtä kotiin! Huusin altaalle päin.
-Jääkää tänne yöks, oo kilttiii! Liam katsoi minua anovasti.
-Ei me nyt taijeta, kyl me lähtää, sanoin päättäväisesti, ja lähdin altaalle. Nostin Amberin syliini, ja lähdin kävelemään hänen vaatteitensa luokse. Puin ne hänelle, ja lähdin kävelemään autolle. Lädimme hiljaa ajamaan kotiin. Kun olimme perillä, Amber oli nukahtanut autoon. Hymyillen nostin hänet syliini, ja kannoin sisälle. Vaihdoin hänelle pyjaman ja peittelin sänkyyn. Itse en edes jaksanut syödä mitään, painuin suoraan sänkyyni, ja nukahdin melkein heti pään osuessa tyynyyn.

Aamulla heräsinoven kolahdukseen.Kuka ihme se oli ? Olin taas unohtanut laittaa oven lukkoon. Hiippailin hiljaa kurkkaamaan olohuoneen oven nurkasta eteiseen. Siellä seisoi mies, jolla oli kommandopipo, musta hupapri ja mustat farkut. Toivottavasti Amber ei heräisi juuri nyt. Hain paistinpannun, kuulin kohalduksen, tunsin polttavaa kipua ohimollani, ja samassa minulla pimeni.

Virkosin kohtapuolin, ja olin jossain pimeässä paikassa. Suuni eteen oli laitettu ilmastiontiteippiä, ja käteni oli sidottu selkäni taakse. Jalkani olivat sidotut myös. Yritin huutaa apua, mutta en saanut sanaakaan suustani, teipin vuoksi. Sitten tajusin missä olin. Olin vaatekomerossa! Toivottavasti Amberille ei ole sattunut mitään. Kuka ihme se mies oikeen oli. Sitten ovi avautui. Sieltä kurkkasi mies, jolla oli virka-asu, poliisi.
-Meidät hälyytettiin paikalle, täällä on kuuleman joku kutsumaton vieras, hän sanoi irroittaen samalla teippiä suuni edestä

-Missä Amber on ? Kysyin hädissään.
-E-emma! So-soitin hätänumeroon, ku-kun täällä oli joku mies, mutta se karkasi! Emma! Amber huusi itkuisella äänellä jostain poliisin takaa. Poliisin irroitettua käydet jaloistani ja käsistäni, juoksin nostamaan Amberin syliini.  Meninne tarkistamaan talon, ettei mitään ollut hävinnyt. Ainakaan mitään suurempaa en huomannuy puuttuvan.
-Taisitte selvitä pelkällä säikähdyksellä. Tulkaapa vielä sairaalaan tarkistukseen. Ja antamaan lausunto poliisiasemalle,poliisi sanoi hymyillen. Amberilla ei varmaan ollut mitään. Minulle jäi vain kova pääsärky.

Lähdimme poliisin kyydillä sairaalaan, ja minulle ja Amberille tehtiin perustarkastus. Sitten, kerrottuaan mitä se mies teki minulle, pääni tarkistettiin, mutta ei siinä ollut mitään vakanaa. Lausunnon jälkeen lähdimme taxilla kotiin, ja kotona menin tekemään ruokaa, riisiä ja kanaa. Kohta ruoka oli jo valmista, ja huusin Amberin ulkoa leikkimästä sisälle syömään. Hän söikin hyvällä ruokahalulla.

Laitoin Liamille viestin ja pyysin hänet tulemaan meillä viettämään aikaa kanssani.Hän ilmoitti tulevansa mielellään, ja kysyi saisiko Amber tulla heille siksi aikaa. Epäröityäni hetken päätin kysyä Amberilta:
-Kulta, haluisiksä mennä loppupäiväksi Niallin ja muiden poikien luo?
-JOO haluan! Mä meen heti pakkaanaan uikkarit! Tyttö huudahti innoissaan. Ilmoitin Liamille hänen tulevan.

Kohta kuulin oven kolahduksen, ja päättelin poikien tulleen. Liam oli eteisessä ja kuulin auton kaasuttavan pois. He olivat siis jo lähteneet. Menimme keittiöön, ja päätimme katsoa jonkun kauhuleffan, joo olen aika kova katselemaan elokuvia. Päätinne katsoa Nälkäpelin. Elokuvan loputtua ajattelimme lähtä puistoon kävelylle.


 Tuo loppy yyksinkertasen tylsä ku loppu inspis. NYT KAIKKI KERTOO MIELITIPEENNE SIITÄ, ET TEENKÖ HARVEMMIN JA PITEMPIÄ, VAI USEEMMIN JA LYHEMPIÄ ?