Heräsin kovaan koputukseen. En vaivautunut avaamaan silmiäni, yritin vain jatkaa uniani. En halunnut herätä todellisuuteen vielä.
" Hitto vie, joko sä avaat sen oven, tai sit mä tuun väkisin sisään" Kuului Charin vihainen ääni oven toiselta puolelta. Raahauduin ylös, ja avasin hänelle oven. Tämä syöksyi sisään niin vauhdilla, että kaatoi minutkin mukana.
"Oho, sori. Hei, vaihda jotku siistimmät vaatteet, mä laitan sulle hiukset ja meikkaan sut. Tai älä vaihdakkaan, pidä noi" Seisoin hämmentyneenä paikallaan tekemättä mitään. Char tuhahti, ja istutti minut tuoliin, meikkipöydän eteen.
"Miks? En mä oo menossa minnekkään" Totesin ihmetellen. Charin kasvoilla oli salamyhkäinen hymy.
"Kyllä sä sen pian ymmärrät"
"Hei mitä tää nyt on? Mitäå tapahtuu? Älä viitsi nyt Char, mitä?" Sanoin hiukan ärtyneenä. Char vain huokaisi päätään, ja käänsi kasvoni pois peilistä.
"Valmis! Saa katsoa" Char huudahti. Suustani pääsi tahtomattakin ihastunut huokaus. Hän todellakin tiesi mitä teki.
"Tiedätkö sä missä Zayn on? Minne mä on menossa?" Kysyin ihmetellen Charilta. Hänen kasvoillaan oli salaperäinen hymy.
"Hei! Mä en aio mennä yhtään minnekkään, ellen mä tiedä yhtään mitään." Protestoin. Charin suusta pääsi huokaisu. Hän pudisti päätänsä.
"Luota nyt vaan muhun. Sä et tuu katuun tätä, lupaan sen sulle." Hän hymyili. Hymähdin hiljaa. En enää edes muistanut Zaynin sanoja. Aion vakaasti vain unohtaa ne, jos vain mahdollista.
"Eli seuraat noita nuolii jotka näät tuolla. Tuolla kyltillä on ensimmäinen. Noniin, onnea, pidä hauskaa!" Char hoputti, ja halasi minua pikaisesti. Lähdin epäröiden hoipertelemaan kohti ensimmäistä kylttiä. Kävelin muutamankymmenen metrin, ja edessäni oli vihreä kyltti, johon oli piirretty valkoisella nuoli osoittamaan pohjoiseen päin. Mitä ihmettä tämä on? Olin hämmentynyt, mutta en voinut kieltää, etten olisi ollut kiinnostunut, kuka on tämän kaiken takana. Jatkoin matkaani seuraavalle kyltille, jonka hahmotin edessäni. Ulkona oli hämärää, joka hieman vaikeutti tehtämääni rajaamalla näköaluettani.
Olin kävellyt jo monen kyltin ohi, ja tunsin itseni väsyneeksi. Kohta näin edessäni pienen kojun,jonka edessä oli vanhahko mies.
" Onko nimesi Leslie?`"Tämä kysyi minulta leveä hymy kasvoillaan. Nyökkäsin ihmetellen miehelle. Hän kaivoi puisen pöydän takaa kaksitoista tulenpunaista ruusua. Otin ne vastaan edelleen hämmentyneenä.
"Ei mulla ole rahaa mukana. En voi ottaa näitä." Sanoin surullisesti, sillä ruusut olivat oikeasti kauniita. Mies naurahti, ja puhkesi sitten sydämelliseen leveään hymyyn.
"Eiei, ne on maksettu etukäteen. Mun käskettiin vaan antamaan ne sulle. " Tämä sanoi. Huuleni nousivat hymyyn, ja kiitin vanhaa miestä.
"Sun pitää mennä tuonne kampaamolle, se on tuolla nurkan takana. Pidä hauskaa!" Mies sanoi hitaasti. Kiitin häntä vielä kerran, ja matkani jatkui taas.
Pääsin kampaamon eteen, ja avasin ison lasisen oven. Edessäni avautui kaunein koskaan näkemäni kampaamo. Aulassa komeili hienon näköinen lasipatsas, jossa oli kiemurreltu yhteen sakset, kampa, ja joitan yleisiä tavaroita kampaamossa. Lattia oli valkoinen ja kiiltävä, katto oli punottua ruskeaa. Seinät olivat peiliä, ja noin metrin välein oli tummanpunaisia tuoleja, joissa oli muutamia ihmisiä istumassa. Samassa eteeni ilmetyi amerikkalaisen näköinen mies.
"Leslie?" Hän sanoi kysyvään sävyyn. Nyökkäsin hiljaa, ja mies johdatti minut yhteen tuoleista. EN sanonut mitään, luotin vain siihen, että tuo mies osaa hommansa, ja se, kuka ikinä tämän onkaan järjestänyt minulle, tietää, millainen kampaus minulle sopii. Niin, kuka ihme tämän on tehnyt minun vuokseni? En ymmärtänyt. Aamu oli ollut hirveä, Zayn-episodin vuoksi. Missähän Zayn edes nyt on? Luultavasti joillakin kavereistaan. Luultavasti Liamilla.
Ihastelin itseäni peilistä. Mies oli tehnyt todella hyvää jälkeä.Hän oli kihartanut hiukseni loiville kiharoille, jotka kehystivät kasvojani. Hän suihkutti hieman lakkaa, ja olin valmis. Kiitin tätä, ja mies kertoi, että minua tulisi kävellä Salute-nimiseen kauppaan, josta saisin vaatteet. Nyökkäsin, ja lähdin suunnistamaan Salutea kohti.
Pian olinkin perillä, ja minut otti vastaan nuoren näköinen nainen, joka johdatti minut suoraan mekko-osastolle. Siellä oli vaikka minkälaisia mekkoja, päästä päähän. Nainen sulki oven takanani, kuitenkin ennen sitä hän kehotti valitselaan mieleiseni mekon. Pitkän valinnan jälkeen päädyin vaaleanpunaiseen kirkkaaseen hieman ali polven ylittyvään mekkoon. Se oli satiinia, ja rintojen välistä sivulle kiersi leveä timanttiketju. Jalkaan päätyivät hopeiset korkokenät, joista meni remmit varpaiden yli, ja kiersivät nilkat. Olin valmis. Kokeilin mekko ylläni, ja se sopi täydellisesti. Ihastelin itseäni peilistä. Samassa ovi avautu, ja vanhempi nainen astui sisään.
"Hyvä, oletkin jo löytänyt itsellesi sopivan mekon. Hyvä valinta, tuo väri korostaa ihoasi, ja tuo muotojasi paremmin esiin." Hän nykyitteli hyväksyvästi.
"Noniin, alahan mennä, ja pidä hauskaa!" Hän vielä toivotti, ennenkuin päästi minut ulos. Siellä oli jo hieman viileä, ja hämärä myös. Kävelin kaksitoista ruusua kädessäni katua pitkin.
Eteeni kaarsi auto, musta limusiini, tarkemmin ottaen. Suustani pääsi pitkä ja vaikuttava "Vau" efekti. Etuikkuna avautui, ja sieltä pisti esiin miehen naama, aurinkolasit silmillään.
"Leslietä odottaa nyt viimeinen osa." Hän tokaisi. Takapenkiltä astui ulos toinen mies, tällä kertaa blondi, jolla oli hieman ruskeaa hiuksissaan. Hän sitoi silmilleni siteen, jotten näkisi mitään. Nousimme autoon, ja kuulin, kun ovet laitettiin kiinni. Istuin jännittyneenä autossa,odottaen määränpäätämme.
Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen auto pysähtyi, ja ovi avattiin. Side otettiin pois silmiltäni, ja vei hetki totutella valoon, ja hahmottaa edessäni seisova ihminen, tämän kaiken järjestäjä.
// HEYYYY! Sori , viimeisestä osasta on jo aikaa,mut eipä tää instiraatio oikee viihdy mun luona, eikä tee mieli kirjoittaa. Kommentoikaas, kertokaa mitä piditte :) saattaa olla aika paljon virheitä, kun tätä kolmen aikaan yöllä teinkin.
Ja tos kuvas näkyy toi Lesliekin.
