keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

They don't know about us -2

Heräsin aamulla yhdeksän aikaan. Katsoin Emman sänkyyn, ja se oli tyhjä.Nousin venytellen ja haukotellen ylös.

Lähdin kävelemään keittiöön. Siellä Emma olikin.Istuin häntä vastapäätä. 'Monelta sä oot herännyt ?' Kysyin Emmalta. 'Tossa vähän aikaa sitten, olisko 8 aikaan.' Hän toteaa. Tyydyn vain nyökkäämään.

Nousin ylös ja kävelin jääkaapille. Kaivoin sieltä maitoa ja leipää. Voitelin leivän ja kävelin Emman viereiselle penkille istumaan.  'Tossa naapurissa on muuten joku poikaporukka mökkeilemässä. Käytäskö moikkaan ?'Emma rikkoi hiljaisuuden.

'En mä tiiä, sä tiedät kuinka ujo mä oon uusien ihmisten kanssa.' Lausahdin epäröiden. 'Hei c'moon,  aiotko sä olla kolme viikkoa täällä kahdestaan?'Emma huudahti. Olin vain hiljaa.

Emma nousi ylös, ja veti minut kädestä ylös. Olin juuri saanut syötyä. Hän raahasi minut huoneeseemme, ja aloimme etsiä vaatteita. Jonkin aikaa mietittyäni päädyin laittamaan hiukset poninhännalle, valkoiset lyhytvartiset konversio. Bandeaun, valkoisen, ja persikan läpinäkyvän hihattoman paidan.

Vedin vielä päälleni vaaleansiniset minishortsit, jossa oli niittejä oikealla puolella. Meikkasin vielä kevyesti, ja olin valmis. Emma laittoi valkoiset hellemekon, ja kiilakorot.

Olimme valmiit. Astuimme ulos ovesta, ja Emma lähti raahaamaan minua naapurimökkiä päin. Kohta jo olemmekin pihapolulla. Kävelimme mökin ovelle ja koputimme. Ei vastausta.

Lähdimme kävelemään pois päin, olin salaa tyytyväinen ettei ovea avattu. Toisaalta olisin halunnut tavata pojat. Olimme hiljaa. Emme puhuneet mitään. 

Takaapäin kuului juoksu askelia. Käännyin ympäri ja samassa kaaduin. Ranteeseeni sattui. Mutta pyysin sen mielestäni. Katsoin poikaa joka oli minut tyrmännyt. Hänellä oli siniset silmät ja ruskeat hiukset. Aika komea. Havahduin ajatuksista Emman ääneen. 'Joko te viitsisitte nousta siitä ylös ?'

Me kumpikin punastuimme, ja nousimme nopeasti ylös. 'Hei, mä oon Louis, ja hei sori ku kaadon sut.' Poika virnistää. Naurahtaa takaisin, ja esittelemme itsemme. 'Haluaisitteko te tulla mun ja mun parin kaverin kans grillaamaan rannalle?' Louis kohta kysyy. 'No voitaisiin me tullakin.' Emma toteaa.

Lähdemme kävelemään meren rannalle päin. Juttelemme matkalla kaikesta turhasta, ja kohta olemmekin jo perillä. Grillin ympärillä oli neljä muuta poikaa. He olivat raahanneet sinne ison grillinkin! 

Kävelimme heidän luokseen, ja istahdimme, Emma jonkun blondin viereen, Louis jonkun mustahiuksisen viereen, ja minä Luoisin viereen 'Moikka tytöt! Kiva kun ei vaan  neljastää jouduta oleen.' Ruskeahiuksinen, ja -silmäinen poika hymyili lempeästi. 'Oon Liam, tossa on Harry, Niall, Zayn ja Luoisin sä taidatkin jo tietää.' Liam vielä lisäsi. 'Mä oon  Rose ja tos on Emma.' Sanoin ujosti.

Sama puheensorina alkoi taas voimistua, ja istuin hiljaa kun muut juttelivat keskenään. Nousin hiljaa ylös. Kukaan ei huomannut lähtöäni, ja menin istumaan jonkun puun juurelle joka oli kivasti varjossa. Kello oli jotain neljä.

Laitoin silmäni kiinni.Mietin Louisia. Hän oli todella söpö, ja komeakin. Mutta ei, en ollut ihastunut häneen. Emma ja Niall viihtyivät hyvin toistensa seurassa. Emma oli tosi kaunis, ja kova iskemään poikia.

Kuulin askeleet viereltäni, ja siihen istui joku. Tuijotin vain eteeni. 'Miks sä täällä yksin istut ? Tulisit muiden kanssa istumaan.' Se oli Louis. Katsoin häneen. 'Oon aika ujo, en viihdy uusien ihmisten kanssa. '

'No sit mä jään tänne Sun kans.' Louis lausahti päättäväisesti. 'Ei, ei sun tarvii..' ' Mut mä haluun' Hän sanoi hiljaa ja siirsi kätensä niskan taakse. Laskin pääni hänen olkapäällensä. Suljin silmäni. Istuimme vain hiljaa kumpikin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti