One shot Tytille:)

Nimeni on Tytti, ja oon yleensä aina ilonen ihminen. Tuun yleensä toimeen kaikkian kanssa, ja tykkään jalkapallosta. Tykkään myös laulaa, ja oon omasta mielestä aika hyväkin siinä. Oon muttanu aika vasta tänne Lontooseen, enkä ole oikein paikoista perillä vielä. Oon tällä hetkellä One Directionin keikalla, ja oon odottanu tätä päivää jo monta kuukautta malttamattomasti! Herään mietteistäni, ja siirrän katseeni seinälle, jossa poikien kuvat pyörivät. Kiljuin muiden tyttöjen mukava kuin hullu. Tänään näen pojat ensimmäistä kertaa livenä! Kohta he tulivat jo lavalle, Harry ensimäisenä, sitten Zayn,Niall,Liam, ja Lousis.

Pojat alkoivat laulaa WMYB. Tuijotin heitä lumoutuneena.Samassa Niallin katse siirtyy ohitseni, ja palaa takaisin. Hän katsoo minua silmiin, ja iskee silmäänsä. Tytöt ympärilläni räjähtivät korviahuumaavaan kiljuntaan. Okei, saattoi hän iskeä silmäänsä jollekkin muulle kuin minulle, mutta tuntuu siltä, että se oli tarkoitettu minulle. He lauloivat joitain biisejään, ja kun he lauloivat You are so beautiful:a,Niall kumartui soolonsa aikana,-olin eturvissä- , eteeni ja koski poskeeni ja lauloi soolonsa minulle. En sanut happea. Haukoin vain henkeö ja katsoin Niallia unelmoivasti.Kun hän oli siirtynyt kauemmaksi, tytöt ympärilläni alkoivat tönimään minua ja katsoivat murhanhimoisesti. Miten mustasukkaista sakkia..

Koitin olla välittämättä siitä, ja seurasin poikia katseellani. Aina välillä Niall kiersi katseensa katsomossa, ja pysähtyi hieman pitemmäksi aikaa kohdalleni. Olin onneni kukkuloilla, kunnes joku tönäisi minua mahaan, survaisi kyynerpäälläni kunnolla mahaan, ja sisälläni alkoi nousta pakokauhu. Kuulin vierestäni naurua, ja joku musta hiuksinen tyttö katsoi silmiini vahingoniloisesti. Haukoin happea, ja painoin silmäni kiinni. Kohta en enää tajunnut mitään, ja tunsin vajoavani tyhjyyteen.

Avasin silmäni, mutta suljin ne samantien. Oli liian kirkasta.
-Hei, miten sä voit ? Mä oon tosi pahoillani, kuulin surullisen äänen viereltäni.Raotin silmiäni hieman, kunnes sain avattua ne kokonaan. Siirsin katseeni vieressä istuvaan henkilöön. Se oli Niall, Niall Horan! Jos oloni ei olisi ollut niin voipunut, olisin kiljunut, ja kovaa.
-Sattuu.. Kylkeen.. Mitä tapahtui? Sain vaivalloisesti sanottua. Mieleeni tuli keikka. One Directionin keikka. Bandin, jota olin fanittanut jo pienestä asti, siitä asti kun tajusin mitä musiikki tarkoittaa. Bandin, jonka solisti istuu juuri vieressäni.
-Sä pyörryit meidän keikalla.. Joku tyttö ei tainnut tykätä siitä kun huomioin sut mut en sitä, Niall sanoi ja hymyili surullisesti. Nyt muistin kaikki. Se tumma tyttö. Viha kasvoi sisälläni, ja yskäisin kovaan. Samassa kipu sävähti vartaloni lävitse, kylkeeni sattui.
-Ai samperi! Huudahdin.

Niall kumartui nopeasti ylleni.
-Älä nouse. Mihin sattuu? Ota rauhallisesti, hän sanoi.Ähkäisin ääneen.
-Kylkeen pistää.. No joojoo et sä mikään mun äiti oo, tokaisin, ja kaduin samantien sanojani, kun näin Niallin pahoittelevan ilmeen.
-Ei, sori en mä tarkottanu, huudahdin nopeasti, mikä sai minut taas parkaisemaan taas säväisevästä kivusta kyljessäni. Huokaisin syvään ja nojasin taakse päin. Samassa ovi avattiin ja ylipirteä hoitaja tulee sisään kysyen vointiani, samalla ilmoittaen kylkiluuni olevan murtunut.
-Mun ei ois ikinä pitäny kattoo sua, eikä koskee suhun, Niall mutisee alas katsoen.
-Älä puhu tollasia! Ei mua haittaa yhtään. Jos et ois katsonu ja koskenu en vois nyt puhuu sulle, virnistän ilkikurisesti. Niall virnistää takaisin. Vähän kyllä ihmettelen, miten pystyn olemaan näin rauhallinen pitkäaikaisen idolinini puhuessa minulle. Minulle!


 Hoitaja mittasi sykkeeni ja jotain perusarvoja, ja alkoi valmistelemaan lähtöä seuraavan potilaan luo.
-Jääkö poikaystävä vielä huoneeseen? Hän kysyy. Minä ja Niall kumpikin punastumme korviamme myöten.
-Tota..
-Jään mä! Niall keskeyttää minut, ennenkuin ehdin sanoa mitään. Hoitaja poistuu huoneesta hymyillen.Kumpikaan emme sanoneet poikaystävä-jutulle mitään.
-Miten se keikka ? Eikö se oo kesken viellä? Miks sä et oo laulamassa ? Kysyn ihmetellen.
Niall naurahtaa, ja toteaa:
-Mä jätin sen keikan kesken. On se menossa vielä tuolla, hän osoitta ikkunaan päin.
-Mut hei voit sä oikeesti jo lähtee, kyl mä pärjään yksinkin, ethän sä edes tunne mua, sanon tälle.
-Mun takii sä oot täällä, mä nimenomaan HALUUN jäädä. Ja sille asialle voi tehdä jotain, tutustutaan nii sittenpähän tunnetaan, hän virnistää. Naurahdan. Hän nousee seisomaan, ja nosta minut kainaloista istumaan pyörätuoliin. Liimaside kyljessäni haittaa asiaa hieman, mutta en antanut sen häiritä.

Hän siirtyi taakseni, ja lähti työntämään pyörätuolia kohti kanttiinia.
-Hei Niall, ei mul oo nälkä, naurahdan.
-Ehkä ei, mut mulla on, ja jos mulla on nii sit on myös sulla, hän toteaa päättäväisesti ja virnistää lopuksi. Naurahdan vain, kyllähän minä Niallin ruokahalun tunsin. Kohta olemmekin jo siellä, ja Niall työntää minut pöydän päähän, siirtyen itse tilaamaan ruoat meille. Ehdin istua jonkin aikaa, kunnes Niall palaa. Hänellä on kaksi suurta keittolautasta tarjottimella, ja muutama leipä. Kaksi kuppia jogurttia, ja tuoremehua. Silmäni suurenevat lautasen kokoiseksi.
-Niall, mä en IKINÄ pysty syömään noita. Jos mä otan vaan yhden leivän..? Sanon vihjaillen.Niall naurahtaa.

-Kuule Tytti, ei tuu kuuloonkaan. Sä syöt kaikki, mitä mä sulle ostin, hän sanoo ja työntää ruoat eteeni.
-Mistä sä tiesit mun nimen? Kysyn samalla katsoen vieroksuen lautasta. Niall nappaa kädestäni kiinni, ja näyttää rannettani minulle, jossa on lappu jossa lukee nimeni. Naurahdan hämilläni, ja nostan lusikan lautasen reunalle.

Saan syötyä melkein kaiken, ja pyydän, oikeastaan Niallin syömään loput, hän ei haluaisi syödä minun ruokiani. Tai niin hän ainakin sanoo. Nauran vain. Kohta lähdemme pois kanttiinista, ja Niall lähtee viemään minua jonnekkin. Kohta tulemme ovelle, joka johtaa sairaalan puutarhaan. Menemme sinne, ja Niall istuu viereeni penkille, ja minä pysyn pyörätuolissani. On jo myöhäinen ilta, ja katsomme punertavaa taivasta, auringonlaskua.

Niall katsoi silmiini. Hän katsoi hiuksiini, leukaani, poskiini, ja lopulta huuliini. Hän lähestyi kasvojani, ja laski pehmeät huulensa huulilleni.Tuo hetkellinen tunne.. Kuin kaikki asiat maailmass aolisivat hyvin eikä mikään pilaisi iloani. Kohta hän kuitenkin vetaytyi pois.
-Sori, en ois saanu tehä noin, hän änkyttää. Katson häntä hetken silmiin, ja suutelen häntä uudelleen, tällä kertaa pitemmästi ja syvemmin. Kierrän käteni hänen ympärilleen. Lopulta menen kauemmaksi, ja kuiskaan:
-Oisit sä. Istumme hiljaa katsoen auringonlaskua edessämme, nojaten toisiimme.


Sori tästä tuli lyhyt:( Toivottavasti tykkäät, vaikka tästä ei tullukkaa iha semmonen ku aattelin, ja poikkes ehkä vähän sunki pyynnöstä:( mut toivin et kelpaa!

HOX KAIKKIII

Nonii, oon päättäny tehä sillee, et (okei jos tää kuulostaa tyhmältä niin älkää ihmetelkö, en tiiä miten selittäisin tän)  noniin, eli siis, ku , ööälölkogfyuij EN OSSAA SELITTÄÄ TÄTÄ HELP ME:(:( nonnih, yritän sanoa tän mahollisimman selvästi.. jos nyt liittyy lukiaksi, pääsee siis osallistumaan arvontaan, jonka voittaja pääsee päähahmoksi mun seuraavaan ficciin. Eli nyt jos liittyy lukijaksi, ja lisää _TÄHÄN JULKAISUUN_ jotain tietoja itsestään, mm. koko nimen, ulkonäön ja vähän luonnetta. Ei vaikuta Id-lemppari, oon päättäny jo kenestä teen, se on sitte ylläri;);) eli, selitän tän vielä. Nyt siis _liittyy _lukijaksi_, (aikaa on siihen asti et tän hetkinen ficci loppuu)  Lisää alhaalle kommenttiosioon hieman tietoja itsestään, on osallisena arvontaan seuraavaa ficciä varten. kiitos moi:) sitten mulla on toista asiaakin: ASDFGASDFGHJKLTF KIITOS IHAN HIRVEESTI TE JOTKA OOTTE JAKSANU AINA TULLA KURKAAMAAN TÄTÄ MUN BLOGIA JA NÄITÄ SEPUSTUKSIA, KATSOIN ÄSKEN, NIIN TÄLLÄ BLOGILLA ON 1319 KATSELUKERTAA<3 kiitti iha hulluna kaikille tätä blogia lukeneille, ja kiitos myös kaikista ihanista kommenteista, ette ymmärräkkään miten paljon ootte pelastanu mun päiviä, ja ku oon täs paripäivää ollu sairaana ja sisko sairaalassa, ootte niiin monesti saanu mun päivän taas ihanaksi<3 kiitos ihan hirveästi kaikille(;(; en tiiö miten voisin teitä kiittää :) ootte parhaita<3

One shot Oonalle :)

nonii eka sanon, et en sitte tiiä YHTÄÄ mitään karatesta, että koitan hankkii netistä jotai tietoo:3 älä sitte ihmettele jos lukee siansaksaa ku karatesta on kyse. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta;)


Oli keskiviikko. Istuin autossa, menossa perinteiselle karatetunnilleni, joka oli ollut samana päivänä jo monet vuodet.Nimeni on muuten Oona. Olen luonteeltani iloinen, pidän eläimistä, ja laulan. Harrastan myös karatea, olen harrastanut jo pitkään. Omistan ruskeat solislluiden kohdalle ylettyvät hiukset, ja ruskeat silmät. Tosiaan, olin siis menossa karatetunnilleni. Tänään se ei juuri innostanut minua. Yleensä menen mielelläni tunnille, mutta tänään olin ollut muutenkin turhautunut kaikkeen. No, äkkiäkös tämä oli ohi. Havahduin mietteistäni, ja huomasin auton pysähtyneen suuren urheiluhallin eteen. Huikkasin äidilleni heipat ja avasin oven astuen ulos autosta. Talsin sisälle halliin,kävelin parikymmentä metriä pukuhuoneisiin päin, ja menin tyttöjen pukuhuoneen ovesta sisään.

Tai no, jos sitä tyttöjen pukuhuoneeksi voi sanoa. Tunnillamme oli aina vain kaksi tyttöä. Minä ja toinen, Niina jonka kanssa en ollut juuri tekemisessä. Eikä Niina yleensä edes ollut tunnilla paikalla. Aina sairas tai vain lintsaa. En ollut Niinan kanssa juuri koskaan. Ei sillä, se ei johtunut minusta. Hän oli vain sellainen erakko. Ei viihtynyt muiden kanssa. Meni aina vain yksin. Ja kun hälle yritti jutella, vastauksena oli pelkkää murahtelua. Vaatteet vaihdettuani kävelin saliin. Tai saliksi sitä sanottiin. Siellä pidettiin karatetunnit. Menin istumaan punaiselle matolle ja aloitin alkuvenyttelyn. Pian porukkaa alkoi valua sisään, mutta Niinaa ei näkynyt.

-Hei taas kaikki. Ensinnä minulla olisi tärkeää asiaa. Niina on vaihtanut paikkakuntaa. Hän on muuttanut muutama päivä sitten,-huokaisin helpotuksesta, en ollut ikinä pitanyt Niinasta- ja tilalle on tullut toinen oppilas. -Huokaisin taas, turhautumisesta, minusta ryhmämme oli hyvä näin, ilman ketään muita.- Tässä on Niall, hän sanoi, ja siirsin katseeni uuteen poikaan.
-Niall, kerropas nyt jotain itsestäsi, niin muut sanovat sitten nimensä, ohjaajamme lisäsi vielä. Loppua en kuullut.

Niallilla oli blondit hiukset, ja siniset silmät. Tämä oli minua suunnilleen puoli päätä pitempi, ja irlantilainen aksentti. Kuinkakohan taitava poika oli karatessa? Hmm..Ehkä voisin opettaa häntä? Ei hänellä kovin hyvä vyö ollut...
-OONA?! Keskity tuntiin, ja kerro jotain itsestäsi! Karjaisi ohjaajamme. Punastuin, takeltelin jotain,  ja kerroin nimeni ja asuinpaikkani, harrastavani karatea ja laulavani.

Niall naurahti ja siirsi katseensa seuraavaan, joka esitteli itsensä. Pian kaikki olivat jo esitelleet itsensä, ja Timo -ohjaajamme jakoi parit.
-Joonas ja Aaron, Niall ja Oona, Arttu ja Niila... Hän sanoi lukiessaan samalla papereita. Niall ja Oona ?! Hymyilin mielipuolisen näköisesti.

Niall käveli luokseni hymyillen.
 -Sä oot vissiin se Oona ? Oot ainut tyttö, hän naurahti.
-Joo, oon mä, hymyilin takaisin. Aloitimme jollain helpoilla perus liikkeillä, joihin tarvitsi kaksi. Aina kun Niall koski minuun, sydämmeni löi kaksi ylimääräistä lyöntiä. Koko kehoani kihelmöi aina kun hän katsoi minuun. Liian pian olimmekin jo valmiit.
-Mä sit meenki tonne omalle paikalle, oli kiva tutustua, hän virnisti lähtiessään. Mumisin jotain takaisin, ja jatkoimme liikkeitä yksin.

En keskittynyt koko tunnilla ollenkaan, mietin vain Niallia, ja tämän sinisiä silmiään hänen katsoessa minuun. Oliko tämä ihastumista ? Ihansama, tunne oli kuitenkin vain yksipuolista, huokaisin syvään.
Kohta tuntimme lähestyi jo loppuaan, ja aloitimme loppuvenyttelyt. Ennen salista poistumista loin viimeisen katseen Nialliin, ja odotin seuraavaa viikkoa innolla. Onneksi en jättänyt tätä tuntia väliin!

Etsin katseellani äidin autoa, jonka löysinkin yllättävän pian. Kävelin ripeästi autolle, ja avasin oven. Kapusin etupenkille, ja pamautin oven kiinni.
-No miten se tunti meni, kun noin hymyilyttää? Äiti virnisti ilmeeni nähtyään.
-Ei mitenkään erikoisemmin, valehtelin. Äiti virnisti.
-Liittyykö toi sun hyvä tuuli tuohon poikaan joka tuijottaa tänne päin? Äiti kysyi huomatessaan Niallin katsovan  minuun. Hän vilkutti, ja vilkutin takaisin. Äiti alkoi myhäilemään.
-Äitiiii....

Hän peruutti pois parkkipaikalta, ja aloitimme jännittävän ja hurjan matkan kohti kotiamme. Pian olimmekin jo kotona, ja avasin oven juosten sisään. Karatetunttini loppuu yhdeksältä, ja kello oli vartin yli. Hölkkäsin portaat ylös huoneeseeni, ja menin suoraan omaan kylpyhuoneeseeni, josta olin todella onnellinen. Siiruuduin, ja menin suihkun alle. Annoin viileän veden valua ylleni, ja mietin Niallia. Toivottavasti tapaisin hänet ensi kerralla, ja ehkä tutustuisimmekin...Kunnolla siis, eikä mitenkään karateparina vain. Valitsin käteeni punaisen purnukan, ja hieroin shampoon hiuksiini.  Kohta olinkin peseytynyt, ja astuin pois suihkusta. Meikkini olivatkin lähteneet hyvin suihkussa, ja vaihdoin yövaatteet ylleni. Jätin pyyhekuivat hiukseni roikkumaan auki, ja menin alas hakemaan iltapalaa.

Valitsin jääkaapista tuoremehua ja omenan, jotka söinkin nopeasti. Syötyäni menin yläkertaan, vedin sängystäni päiväpeitteen pois, rojahdin sänkyyn ja nukahdin miltei samantien.

" -Mä rakastan sua, Nial kuiskasi korvaani,antaen pusun korvani juureen.
-Mäkin sua, vastasin, ja kurotuin suutelemaan tätä...."
Pirrrr.. Ähh, herätys kello.. Se oli vain unta. Huokaisin syvään, ja pakottauduin nousemaan ylös. Avasin verhot ja katsoin lämpötilaa. Aurinko ei juuri paistanut, mutta ulkona oli sitäkin kuumempi. "29,8" Luki mittarissa. eikä tuullut. Hiostava päivä tulossa. Pakotin hymyn kasvoilleni, ja siirryin alakertaan syömään muroja. En vaivautunut meikkaamaan.



Syötyäni harpoin portaat ylös ja avasin huoneeni oven. Vaihdoin ylleni oranssit minishortsit ja mustan topin. Perus vaatteet. Laitoin hiukseni ponnarille pääni päälle, nappasin vielä aurinkolasini ja kävelin ulos. Aurinko oli tullut esiin, ja tiedossa oli sittenkin oikein mukava päivä. Päätin mennä kaupungille shoppailemaan kunnolla, sitä en ollut tehnyt pitkään aikaan. Kävin hakemassa kotoa rahaa, ja lähdin kävelemään kaupungille, sinne oli vajaa kilometri.

**********************************************************************************
Muutaman viikon kuluttua:

Karatetuntini olivat menneet tavallisesti, emme olleet juuri Niallin kanssa päässeet juttelemaan. Ja kaiken lisäksi olen todella huono tekemään aloitetta, joten näillä mennään. Istun tällä hetkellä tyttäjen pukukopissa, ja nojaan päälläni seinään. Kerään kaiken rohkeuteni, ja kävelen saliin. Kaikki odottavat minua. Hutera oloni johtuu siitä, että tänään teen sen. Olen päättänyt pyytää Niallia kahville. Aika kliseistä, mutta muuta en keksinyt.
-Miksi olet myöhässä ? Timo kysyy katsoen lävitseni.
-Huimas vaan vähän.. Mumisen jotain vastaukseksi. Tämän katse muuttuu sekunnissa vihaisesta huolestuneeksi.

-Pitäiskö sun nyt kuitenkin mennä käymään tossa lääkärillä? Hän kysäisee.
-Ei, ei tartte, sanon nopeaa.  Timo tyytyy vain nyökkäämään, ja muut jatkavat hommiansa. Niall luo minuun oudon katseen, jota en osaa tulkita. Tunti menee nopeasti ohi, ja siirryn vaihtamaan omat vaatteeni. Ne vaihdettuani lähden kävelemään hallin ulko-ovea kohti, kunnes matkani pysähtyy, kun tunnen käden olkapäälläni.
-Moi, miten sä voit ? Tai onko sulla vielä huono olo ? Niall sanoo kun käännyn ympäri. Suon hänelle hymyn. Hän hymyilee takaisin.
-Ei mulla enää mitään oo, sanon varmasti. En edes ajattele kutsuani.
-No haluisitsä lähtee mun kans tonne kaupungille kahville ? Hän kysyy ja siirtää katseensa maahan. Todellaki haluan! Ajattelen, mutta tyydyn vain nyökkäämään myöntävästi.
-No voisin mä, sanon Niallille.

Lähdemme kävelemään kaupunkia kohti, onneksi otin meikkini mukaan, ja meikkasin itseni siedettävän näkoiseksi pukkarissa. Juttelemme kaikesta maan ja taivaan välillä, kunnes olemme perillä jonkun kahvilan edessä. Mietin tätä kaikkea. Niall pyysi itse minua! Sydämeni hakkasi tuhatta ja sataa astuessamme sisään kahvilan ruskeista kaksoisovista. Valitsemme rauhallisen nurkkapöydän, ja Niall menee kassalle tilaamaan. Katselen ympärilleni. Seinät ovat punaista maalattua tiiltä, katto on ruskea, lattia on tehny vaaleista, melkein beigen värisistä laatoista. Pöydät ovat tummanruskeita, ja penkkeinä on punaisia pehmeitä sohvia. Otan mukavan asennon ja siirrän tavarani penkille viereeni, vasemmalle puolelle.

Kohta Niall palaa mukanaan kaksi lattea ja suklaa muffinssia. Hörpin hiljaa latteani, Niallin tehdessä sanoin hänen istuessa vastapäätäni. Juteltuamme jonkin aikaa, huomaan ajan kulun.
-Öm, mun pitää varmaan kohta mennä, tokaisen katsoessa kelloani, se on jo paljon. Olemme olleet täällä puoli tuntia, jutellen kaikenlaista.
-Oota, mun pitää sanoo sulle yks juttu.. Hän mutisee ennenkuin ehdin nousta.
-Niin? Sanon varovaisesti.
-No..Mä oon pitäny susta siitä asti kun näin sut ekan kerran tunnilla. Ja mun olis pitäny tehdä tää jo aikoja sitten,Niall henkäisee ja saa sydämeni lyömään tuhat lyöntiä sekunnissa. Hän nousee ylös, kävelee puolelleni, istuu viereeni, ja siirtää katseeni silmiini. Katsomme toisia silmiin, ja Niall kohottaa leukaani, ja lähestyy kasvojani.

Lopulta hän painaa huulensa huulilleni, ja tuhat salamaniskua lävisti kehoni. Vastasin suudelmaan ja kiersin käteni Niallin niskan taakse ja leikin hänen niskahiuksillaan, hänen kietoessa kätensä lantiolleni. Jo liian pian hän erkani, ja virnisti. Virnistin takaisin, ja vedin hänet uuteen suudelmaan. Taas oloni oli outo, kuin tämä ei olisi todellisuutta. Vedin päätä kauemmas, ja kuiskasin:
-Ehkä mun tosiaan pitäs lähtä, mut sähän voisit tulla pitämään mulle seuraa ? Vinkkasin silmää. Niall naurahti, ja keräsimme tavaramme, ja lähdimme käsi kädessä kävelemään meille päin. Unelmani oli toteutunut.

Parin viikon päästä saatoin kutsua Niallia jo poikaystäväkseni.

They don't know abaut us -3

Aamulla heräsimme kahdentoista maissa. Eilen oli ollut upea päivä! Olimme lopulta menneet Louisin kanssa muiden luokse, ja kävimme sukeltamassa, vaatteet päällä tietenkin. Venyttelin. Katsoin Emman puolelle, jossa hän tuhisi nukkuessaan.


Nousin ylös sängystäni, ja laitoin päälleni pitsimekon, pitsikengät,  avainkaulakorun, vaihdoin iPhoneeni kukkakuoret, ja sulkakorvakorut. Puettuani nakkasin Emmaa tyynyllä päähän. 'Hei, mä haluun viel nukkua' Hän murisi vastaukseksi poistuessani nauraen huoneesta. Kävelin keittiöön edelleen virnistys naamallani, ja en viitsinyt syödä mitään. Ei ollut nälkä.

Suoristin hiukan hiuksiani ja jätin ne auki. Kävelin eteiseen, ja astuin ulos. Ulkona oli suoraan sanoen kuuma! Eikä tuullut kuin hiukan. Istuin pihakeinuun, joka oli kiinnitetty kymmenen metrin korkeuteen puun oksalle. Sen vieressä oli toinen melkein samanlainen keinu. En tiennyt kylläkään, että miten ne oli sinne saatu. Heilautin itselleni hieman vauhtia, ja nautin tuulesta kasvoillani, joka veti hiukseni taakse. Kohta kuului huutoa, naurua ja juoksuaskelia.

Metsästä, polulta juoksi viisi paria jalkoja. Pojat, kuten varmaan jo arvasittekin. 'Rose! Missä Emma on ?' Joku pojista huudahti. 'No Emma unikeko nukkuu vielä.' Naurahdin. Muut pojat juoksivat sisälle, ja Louis istahti viereiseen keinuun. Istuimme siinä sanomatta sanaakaan. Katsoin eteeni, ja tunsin, kuinka Louis tuijotti minua. Yritin olla välittämättä siitä. Kohta sisältä kuuluikin jo huutoa, ja sieltä juoiksivat Niall,Harry, Liam ja Zayn kantaen Emmaparkaa kohti mökin takana olevaa järveä.

Juoksimme Louisin kanssa poikien perään katsomaan. 'Ei! Pojat ette tee sitä! Ros sano jotain! Jos te nakkaatte mun tonne niin mä tapan teidät! Apuaaa...'Emman huuto keskeytyi isoon molskahdukseen, kun pojat heittivät hänet laiturilta veteen. Aloin nauramaan kuin hullu, ja pian siihen yhtyivät muutkin. Kohta Emman pää näkyi jo pinnasta, ja hän ojensi virnuillen kätensä Harrylle ja Niallille. Kun pojat tarttuivat Emman käteen vetääkseen hänet ylös vedestä, tämä tempaisikin pojat veteen, tarttuen samalla Liamia jalasta tämänkin pudotessa huutaen veteen.

Minä ja Louis nauroimme, en varmaan ole ikinä ikinä nauranut niin kovasti. Zayn oli siirtynyt varovaisesti viereemme, ettei hän vain kastuisi. Osasyyksi siksi, että hän pelkäsi vettä, ja että hänen hiuksensa eivät vain menisi sekaisin. Kohta he nousivatkin jo vedestä, ja lähtivät minun ja Louisin perään, Zaynin he jättivät sentään rauhaan. Juoksin vanhaan venevajaan, ja Louis seurasi perässä. Käperryimme kumpikin nurkkaan, ja olimme aivan hiljaa. Vajan vierestä kuului loittonevia juoksuaskelia. Virnistin.

Olimme aivan kiinni toisissamme. Louisin olkapää painoi omaa olkapäätäni, eikä asiaa auttanut yhtään se että vaja oli todella pieni! Entiiä mistä se oli saanut nimensä, ei sinne mahtunut edes yhtä kokonaista venettä. Siirsin katseeni raollaan olevasta ovesta Louisiin, joka katsoi minua.Katsoin hänen sinisiä silmiään, ja hieman sekaisin olevaa ruskeita hiuksia. Hän hymyili minulle, ja hymyilin takaisin. Hän siirsi katseensa huuliini, ja lähestyi kasvojani.Katsoin hetken hänen vaaleanpunaisia huuliaan, ja sydämeni jätti pari lyöntiä väliin. Käänsin äkkiä pääni toiseen suuntaan, en ollut valmis tähän. 'Anteeks' Kuiskasin, nousin ylös, ja juoksin ulos vajasta.Avasin mökin oven, ja kuulin poikien ja Emman äänet huoneestamme. Pakenin nopeasti kylpyhuoneeseen, ja laitoin oven lukkoon.

Valuin ovea vasten alas. Toivottavasti en loukannut Louisia.. En vain ollut valmis rakastumaan. Ensimmäisen suhteen oli pilannut kaverini, joka vei pojan minulta. Viimeisimmän oli sotkenut poika itse tunnustamalla rakkautensa toiselle minun salaa kuullessa sen. Tunsin kuinka kyyneleet valuivat pitkin poskiani, ja silmistä pyrki lisää ulos. Annoin kyyneleideni tulla, ja kiersin kädet polvieni ympäri. Nyyhkytin hiljaa. Onneksi Louis ei seurannut minua sisälle. Mietin tätä kaikkea. En ollut lalmis mihinkään suhteeseen juuri nyt. En osannut luottaa kehenkään poikaa. Vielä.

Vasemmalla on se Rose, oikeella Emma. ELKÄÄ VÄLITÄKÖ TOST POJASTA (;










tos ne vaatteeet




//Njäh njäh, en osannu pysyä erossa bloggerista;););) I knoww,, mulla on aaika muuttuva mielipide......................enjoyyyy:):)  koitan saaha jotain väsätyksi tohon banneriin ja taustaksi ID, en oo varma osaanko, katotaaaaan..

Hoxhox

Juu elikkä ena lukua entiiä millon tulee. En kirjota varmaan viikkoon, syynä se et sisko sairaalassa.Aattelin va ilmoittaa et miks ens.  luvussa kestää. Kiitti ja anteeks toivot et ymmärrätte..

They don't know about us -2

Heräsin aamulla yhdeksän aikaan. Katsoin Emman sänkyyn, ja se oli tyhjä.Nousin venytellen ja haukotellen ylös.

Lähdin kävelemään keittiöön. Siellä Emma olikin.Istuin häntä vastapäätä. 'Monelta sä oot herännyt ?' Kysyin Emmalta. 'Tossa vähän aikaa sitten, olisko 8 aikaan.' Hän toteaa. Tyydyn vain nyökkäämään.

Nousin ylös ja kävelin jääkaapille. Kaivoin sieltä maitoa ja leipää. Voitelin leivän ja kävelin Emman viereiselle penkille istumaan.  'Tossa naapurissa on muuten joku poikaporukka mökkeilemässä. Käytäskö moikkaan ?'Emma rikkoi hiljaisuuden.

'En mä tiiä, sä tiedät kuinka ujo mä oon uusien ihmisten kanssa.' Lausahdin epäröiden. 'Hei c'moon,  aiotko sä olla kolme viikkoa täällä kahdestaan?'Emma huudahti. Olin vain hiljaa.

Emma nousi ylös, ja veti minut kädestä ylös. Olin juuri saanut syötyä. Hän raahasi minut huoneeseemme, ja aloimme etsiä vaatteita. Jonkin aikaa mietittyäni päädyin laittamaan hiukset poninhännalle, valkoiset lyhytvartiset konversio. Bandeaun, valkoisen, ja persikan läpinäkyvän hihattoman paidan.

Vedin vielä päälleni vaaleansiniset minishortsit, jossa oli niittejä oikealla puolella. Meikkasin vielä kevyesti, ja olin valmis. Emma laittoi valkoiset hellemekon, ja kiilakorot.

Olimme valmiit. Astuimme ulos ovesta, ja Emma lähti raahaamaan minua naapurimökkiä päin. Kohta jo olemmekin pihapolulla. Kävelimme mökin ovelle ja koputimme. Ei vastausta.

Lähdimme kävelemään pois päin, olin salaa tyytyväinen ettei ovea avattu. Toisaalta olisin halunnut tavata pojat. Olimme hiljaa. Emme puhuneet mitään. 

Takaapäin kuului juoksu askelia. Käännyin ympäri ja samassa kaaduin. Ranteeseeni sattui. Mutta pyysin sen mielestäni. Katsoin poikaa joka oli minut tyrmännyt. Hänellä oli siniset silmät ja ruskeat hiukset. Aika komea. Havahduin ajatuksista Emman ääneen. 'Joko te viitsisitte nousta siitä ylös ?'

Me kumpikin punastuimme, ja nousimme nopeasti ylös. 'Hei, mä oon Louis, ja hei sori ku kaadon sut.' Poika virnistää. Naurahtaa takaisin, ja esittelemme itsemme. 'Haluaisitteko te tulla mun ja mun parin kaverin kans grillaamaan rannalle?' Louis kohta kysyy. 'No voitaisiin me tullakin.' Emma toteaa.

Lähdemme kävelemään meren rannalle päin. Juttelemme matkalla kaikesta turhasta, ja kohta olemmekin jo perillä. Grillin ympärillä oli neljä muuta poikaa. He olivat raahanneet sinne ison grillinkin! 

Kävelimme heidän luokseen, ja istahdimme, Emma jonkun blondin viereen, Louis jonkun mustahiuksisen viereen, ja minä Luoisin viereen 'Moikka tytöt! Kiva kun ei vaan  neljastää jouduta oleen.' Ruskeahiuksinen, ja -silmäinen poika hymyili lempeästi. 'Oon Liam, tossa on Harry, Niall, Zayn ja Luoisin sä taidatkin jo tietää.' Liam vielä lisäsi. 'Mä oon  Rose ja tos on Emma.' Sanoin ujosti.

Sama puheensorina alkoi taas voimistua, ja istuin hiljaa kun muut juttelivat keskenään. Nousin hiljaa ylös. Kukaan ei huomannut lähtöäni, ja menin istumaan jonkun puun juurelle joka oli kivasti varjossa. Kello oli jotain neljä.

Laitoin silmäni kiinni.Mietin Louisia. Hän oli todella söpö, ja komeakin. Mutta ei, en ollut ihastunut häneen. Emma ja Niall viihtyivät hyvin toistensa seurassa. Emma oli tosi kaunis, ja kova iskemään poikia.

Kuulin askeleet viereltäni, ja siihen istui joku. Tuijotin vain eteeni. 'Miks sä täällä yksin istut ? Tulisit muiden kanssa istumaan.' Se oli Louis. Katsoin häneen. 'Oon aika ujo, en viihdy uusien ihmisten kanssa. '

'No sit mä jään tänne Sun kans.' Louis lausahti päättäväisesti. 'Ei, ei sun tarvii..' ' Mut mä haluun' Hän sanoi hiljaa ja siirsi kätensä niskan taakse. Laskin pääni hänen olkapäällensä. Suljin silmäni. Istuimme vain hiljaa kumpikin.

They don't know abaut us -1 ja ilmotusta

Joo mietin paljon tätä blogi asiaa , ja tulin siihen tulokseen, et kirjoitan tätä blogia sillon kun siltä tuntuu, enkä ees yritä kirjoittaa jokapäivä:) noniii, pyydän anteeksi, koska nyt alkaa uus tarina, ja tuohon edelliseen ei tietyistä syistä tuu enää jatkoon. Aloitetaan,eka tällainen lyhyt.

Istuin hiljaa autonpenkillä, ja katselin ohikiitäviä maisemia, kuunnellen Emman yksin puhumista. Olimme menossa parhaan kaverini Emman kanssa perheemme mökille, ja oli Emman vuoro ajaa.

Kohta jo huomasinkin tutun puron, matkaa olisi jäljellä enää vain muutama kilometri. Olen Rose, 18 vuotta. Asun Lontoossa. Vanhempani ovat eronneet, ja asun Emman kanssa omakotitalossa. Minulla on taivaan siniset silmät, ja vaalean ruskeat hiukset.

Havahdun mietteistäni ja huomaan auton pysähtyneen. Nousen venytellen pitkän ajomatkan jälkeen, ja nappaan päällimmäinen laukun ja lahden talsimaan avain kourassa ovelle päin. Avaan oven, ja lasken laukun lattialle. Palaan autoon hakemaan muitakin tavaroita Emman avuksi. Tuota puoliin olemme jo purkaneet tavarat ja asettuneet taloksi. Nousen sohvalta ja laitan kahvinkeittimeen peruja ja vettä, ja laitan päälle.

Ulkoa kuuluu huutoa ja naurun remakka, joihin en juuri kiinnitä huomiota. Palaan istumaan sohvalle Emman viereen.
"No mitä tehtäisiin ? " Hän kohta toteaa selatessaan aikakauslehteä. Hetken mietittyä päätämme lähteä ulos.

Nappaan punaiset converseni ja ojennan Emmalle hänen kenkänsä. En ota takkia, sillä ulkona on +25.
"Lähtaankö käymään tuolla metsässä?" Kysyn vilkaistessani mökin takana olevaa metsikköä.

"Käydään vain" Emma toteaa ja lähdemme kävelemään metsää kohti. Siellä kasvaa vain lehtipuita, ja se on aika avara. Taitan vaahterasta lehden, ja revin sen ajattelematta pieniksi palasiksi kävellessämme.

Yhtäkkiä kuuluu huutoa. Loikkaamme pois polulta, ja kohta ohi juoksee iso koira muutama poika perässään.
"Ota se kiinni, pölvasti!"  " Hei, takasin, keksivaras!"  "Oottakaa mua pojat" Joku parantaa viimeisimpänä. Naurahdan, ja jatkan matkaa. En mieti nuoria sen kummemmin.

"Mitä sä mietit ?" Kysyn rikkoen hiljaisuuden, joka välillämme on syntynyt.
"En mitään" Emma vastaa liian nopeasti. Jätän asian sikseen, ja päätän tiedustella asiaa illemmalla mökissä. Kohta palaamme mökille, ja ajatukseni siirtyvät niihin äänekkäisiin poikiin.

Naurahtaa hiljaa ja laitan meille kahvia. Annan toisen kupin Emmalle, joka ottaa sen kiittäen hiljaa.
"No nii, nyt kerrot mikä sulla on. Kyllä mä huomaan jos jokin on vinossa, oot mun paras kaveri ha mä sun, joten kyllä sä mulle voit kertoo?" Huokaisen Emmalle. Emma katsoo minua surullisesti, ja toteaa lopulta:

"Mä luin eilen lehteä. Siellä kerrottiin auto-onnettomuudesta. Kuski oli menehtynyt, ja oli ollut humalassa. Se kuski oli Luke." Emma parahtaa ja  purskahtaa itkuun. Otan hänet tiukkaan halaukseen.

" Voi muru oon pahoillaan, olisit kertonut." Sanon hiljaa hänen korvaansa. Luke on Emman isoveli, jota Emma näki harvoin. Emma erkani hieman, ja hymyili surullisesti. Nousimme yhtaikaa sohvalta, ja lähdimme laittamaan sänkyjä, kello oli jo kymmenen. Laitoimme lakanat, ja nakkasimme petivaatteemme  sängylle.

Kömmin sänkyyni, toivotin Emmalle hyvät yöt, ja hetken twitteria selattuani laitoin silmät kiinni, ja nukahdinkin jo pian tuulen humistessa puiden latvoissa ikkunan edessä.

Tällainen tää eka osa, mitäs piditte ?:) pliis kommentoitaa kertokaa mielipiteenne yms, ja mitä mieltä ootte tosta mun  päätöksestä... ?:)

jatkan tällä viikolla, en öö varma millon. Jos kerkeän. AINII, JA OON KIRJOITTAMASSA NYT SITÄ PYYDETTYÄ ONE SHOTTIA, JOKA OLI NALLISTA. siinä kestää nyt mut koeta kestää. Ja puhelimessa kirjoitettu moi virheet hyvinki mahdollisia.

......

Mä oon päättäny lopettaa tän kirjottamisen, joka jäikin tosi lyhyeen. Ku ei mul oo yksinkertasesti aikaa, ja sit ähh entiiä... Poistan tän blogin varmaan viikon päästä :(

Don't never leave me

Ajoin auton hiljaa hautausmaan parkkipaikalle. Astelin rautaportista sisään. Tuo narahdus minkä portti päästi sen avatessaan, oli minulle jo liiankin tuttu. Kävelin pitkän matkan hautojen ohi etsien katseellani tiettyä hautaa.

Löysin sen tutulta paikaltaan. Siitä oli nyt tasan vuosi. Nyt olisi vuosipäivämme. Katsoin hiljaa kädessäni olevaa punaista ruusua. Rakkaudenkukka, niinhän sitä sanotaan. Tässä tarinassa ei rakkauskaan riittänyt. Siirsin katseeni marmoriaseen hautakiveen.

             "Niall James Horan
            13.9 1993 - 16.4 2013 "

Mietin niitä päiviä. Muistan ne kuin eilisen.

"Kulta, mulla on sulle tärkeetä asiaa! Laita juhla vaatteet nii tuun hakee sua tunnin päästä",Niall sanoo suloisesti puhelimen toisesta päästä. "Tottakai rakas, nähään sitte!" Vastaan ja lähden valmistelemaan asuani.

Laitan valkoisen mekon joka on edestä puoleen reiteen ja takaa pidempi. Kiharran hiukseni, ja olen valmis. Samassa kuulen moottorin äänen ulkoa. Niall odottaa!

Juoksen pihalle, ja suutelen Niallia, ennen kuin astun autoon. Lähdemme hiljakseltaan ajamaan. Noin kymmenen minuutin päästä olemme perillä. Olemme rannalla. Siellä ei ole ketään.

Huomaan kauempana puun alla viltin, jossa on paljon ruokia ja juomia, varjoja ja eri värisiä lyhtyjä roikkuu puusta. Näky on satumainen. Halaan Nialleria tiukasti kaulasta."Kiitos. Rakastan sinua" Kuiskaan tämän korvaan. Niall vastaa halaukseen.  "Mitä vain prinsessalleni, rakastan sinua enemmän" Erkanen hieman, jotta voin suudella häntä. Painan huulet hänen huulillensa, ja kohta erkanen."Mutta minä rakastan sinua eniten." Isken silmää. Niall naurahtaa.

Hänellä on yllään musta frakki ja alla valkoinen kaukuspaita, musta kravatti, mustat kengät ja housut. "Minulla on maailman paras poikaystävä" Kuiskaan kohta hänen korvaansa. Kävelemme viltille, ja alamme syömään hedelmiä.

Kohta Niall tarttuu käteeni ja vetää minut ylös. Hän nostaa minut syliinsä. Naurahdan äänettömästi. Hän kävelee laiturille minä sylissään, ja laskee istumaan laiturin reunalle viereensä, ja katsomaan auringon laskua.

"Tämä on kaunein asia maailmassa" Sanon tarkoittaen auringonlaskua. Niall nyökkää. "Mutta tiedätkö mikä on vielä kauniinpaa ?" Hän kysyy hymyillen, ja jatkaa kuitenkin  itse antamatta minulle aikaa vastata. "Sinä, tietenkin" Hän nostaa minut ylös, ja suutelee minua huulille. Vastaan suudelmaan.

Katson Niallia silmiin ja laitan otsamme vastakkain. Kohta Niall erkanee, ja polvistuu eteeni. Silmiini kohoaa onnen kyyneleet. "Elisabet, olet kauneinta maailmassa. Olet ihanin asia mihin olen törmännyt. Rakastan sinua liikaa, ja viettää loppuelämäni yhdessä sinun kanssasi. Joten, suostutko siihen, ja tuletko vaimokseni, Elisabet Wilkens?"

Pystyn juuri ja juuri nyökkäämän, ja suutelen Niallia intohimoisemmin kuin koskaan. Hän pujottaa kauniin kihlasormuksen nimettömääni. "Rakkaani, aina minun, Elisabet Horan." Niall sanoo hymyillen. Lähdemme kävelemään autolle, tai Niall kantaa minut sinne. "Teit minusta maailman onnellisimman naisen. Niall James Horan, rakastan sinua koko sydämestäni!" Sanon auton vierellä. Niall laskee minut maahan, ja aukaisee minulle oven.

Astun hymyillen sisään, ja katselen kun Niall kävelee auton toiselle puolen. Kuulen voimakasta jyrinää. Rekka! "Varo Nialler!" Ehdin huutaa hänelle, mutta liian myöhään. Rekka jatkaa vain matkaa. Avaan oven ja juoksen niin nopeaa, kuin korkeilla koroillani pääsen, Niallin luo.

Niall makaa maassa. Hänen suustaan tulee verta, mutta muuta ulkoisia vaurioita ei näy. Soitan ambulanssin. Lopetettuani puhelun kyykistyn oman Niallerini viereen, ja suutelen tämän verisiä huulia. Annan kyyneleiden tulla. "Älä jätä minua, rakkaani. Tule takaisin, älä jätä minua, rakastan sinua eniten maailmassa, älä jätä minua!" Huudan Niallille.

Samassa kuulen ambulanssien pillit. Nousen ylös. Hoitajat laittavat Niallin ambulanssissa letkuihin. Yritän turhaan kysyä, selviytyykö hän. Kukaan ei kuule minua. Ajamme kovaa vauhtia sairaalaan.  Olen Niallin vierellä koko ajan.

Istun Niallin sängyn vieressä katsellen nuita täydellisiä kasvoja. Itken. Kuulen oven avautuvan, ja neljä nuorukaista astuu sisään. Nousen, ja Louis kutsuu kaikki ryhmähaliin. Halaan kaikkia tiukasti, ja itken ääneen.

"PIIP PIIP PIIP PIIP" Käännän katseeni äkkiä Niallin pään vieressä olevaan laitteeseen, jossa näkyy suora viiva. Niallin pulssia ei enää tunnu. Kumarrun Niallin pään ylle. "Rakas Nialler, minä rakastan sinua, en unohda sinua koskaan. Minä tulen luoksesi, rakkaani. Minä tulen sinun luoksesi, en unohda sinua koskaan!" Kuiskaan nuo sanat Rakkaani korvaan itkien.

Kuulen nyyhkytyksiä takaani. Pojatkin itkevät."Bro, me rakastetaan sua aina, veli!" Suutelen viimeisen kerran nuita täudellisiä huulia, ja katson viimeisen kerran nuita täydellisiä kasvoja. "Nuku hyvin.." Kuiskaan viimeisen kerran, ennen kuin poistun hiljaa huoneesta. Rakastan sinua aina, meitä ei voi erottaa..

Mietin hiljaa tuota päivää. Lasken ruusun haudalle, ja katson hautaa. "Nyt minä tulen luoksesi, rakas. Nyt me viimein näemme." Ajattelen, ja kävelen korkean kallion reunalle, alla odottaa meren rantakivet.

Epäröin hetken, mietin kaikkea hyvää elämäsäni. Mietin Niallia. "Rakastan teitä" Ajattelen, ennen kuin hyppään alas, pimeään, tyhjyyteen....

Jooo surullinen ;/ iski inspis nii pakko kirjottaa, hope you like it! Ps itken tääl ite

One shot Veeralle !:)

Huomenna olisi vihdoinkin One Directionin keikka! Sinne olisi parin tunnin ajomatka. En malka odottaa! Kello on kolme iltapäivällä, ja en ole vielä miettinyt vaatteita. Lähdin keittiöstä, jossa olin juuri syönyt, huoneeseeni. Järjestelin sitä hieman, ennen kuin avasin vaatekaappini oven. Katsoin monia vaatteita, ennen kuin päätin laittaa mustat revityt farkut, harmaan tennarit ja oranssin hieman läpinäkyvä hihaton kauluspaita. Siihen vielä valkoiset helmikorviket, ja helmikaulakorun. Hiukset, no, niistä en ollut vielä päättänyt.

Samassa puhelimeni piippasi. Ystäväni Alice. Hän kysyi voiko tulla meille, katottaisiin vaikka joku leffa. No, mikäs siinä. Ja kohta hän olikin jo täällä. Halasimme, ja menimme huoneeseeni. Onneksi siellä oli taulutelevisio, ja päätimme katsoa Maman. Kumpikaan ei ole ennen nähnyt sitä. Asetumme mukavasti sänkyni nurkkaan, ja laitanne dvd:n pyörimään. Kumpikin kiljuu jokaisessa pelottavassa kohdassa. Elokuvan loputtua menemme syömään.

Teemme kummallekkin shotin, johon tulee lasten shamppanjaa ja limsaa. Leikkelemme ananasta, sitruunaa, kiiviä, ja muita hedelmiä vadille. Kun olemme valmiita, menemme terassille ottamaan aurinkoa. Vaihdamme kuitenkin ensin bikinit. Päätän ottaa mustat bikinit, jotka ovat olkaimettomat. Menemme aurinkotuoleillemme, ja samalla syöden juttelemme kaikesta taivaan ja maan välillä.

-No, onko sulla vielä miestä? Kysyn Alicelta virnistäen.
- Oikeestaan on. Tapasin sen viime viikolla discossa, ja sen nimi on Luke. Hän on ihana! No, onko sulla ? Alice vastaa hymyillen.
-Eikä!? Meetkö sä huomenna poikien keikalle? Kenen kanssa? Otat paljon kuvii! Alice huudahtaa.
-Yksin mä meen, ja joo, tottakai otan kuvia! Nauran. Juttelumme loppuu, ja kumpikin tyytyy vain ottamaan aurinkoa. Silmäni painuvat kiinni, olen varmaan hieman väsynyt...

Säpsähdän hereille. Nukuinko? Pihalla oli jo hämärää, vaikka olikin keskikesä. Alicekin oli näemmä jo lähtenyt. Hipsin sisälle, ja vaihdoin vaatteet, shortsit ja t-paidan, ja laitoin hiukseni ylös poninhännälle. Katsoin puhelintani kävin facebookissa ja twitterissä, ja älysin katsoa kelloa. Jo kahdeksan! Päätin mennä syömään iltapalan, ja sitten sänkyyn. En saisi kuitenkaan vielä unta keikan takia.Menin keittiöön söymään jotain. Päätin ottaa kaksi ruisleipää ja tuoremehua. Syötyäni vaihdoin yövaatteet, ja menin sänkyyni kännykkä kourassa. Selattuani sitä hetken ajattelin lukea tylsää kirja, jotta jaksaisin huomenna nousta aikaisin.

Luettuani koko kirjan en vieläkään saanut unta. Laitoin kuulokkeet korville, laitoin soimaan tietenkin One Directionia. Sitten yritin nukkua, mietin huomista keikkaa. Menin ensimmäistä kertaa poikien keikalle! Sinne olisi parin tunnin ajomatka, ja äiti veisi minut huomenna yhden aikaan.Suunnilleen kolmen aikaan olisimme perillä, ja itse keikka alkaisi viideltä. Lopulta nukahdin miettien huomista keikkaa. Ehkä pääsisin juttelemaan Harrylle? Vaikka minulle ei olekkaan vip-lippua.  Se olisi liian kallis meille, emme olleet mistään varakkaimasta päästä.

Aamulla heräsin herätyskelloon puoli yhdeksältä. Pomppasin ylös muistaen mikä päivän tänään on ja hymyilin kuin Naantalin aurinko ja juoksin keittiöön. Äiti hymyili nähdessään ilmeeni.
-No, mikäs sinua tänään hymyilittää ? Äiti kysyi iloisesti. Kai hyvä tuuli tarttuu.
-Etkö muka muista? Tänään on One Directionin keikka! Lähdemmekö siis yhdeltä? Huudahdin.
-Keikka? Mikä keikka? En minä sinua voi viedä, Oscarilla on tänän tarhassa ryhmäytymispäivä, ja hänet pitää viedä, äiti sanoi päättäväisesti.
-Mutta sinä lupasit! Ja olen odottanut tätä keikkaa eniten maailmassa! En voi perua sitä! Huusin vihaisesti. Äiti huokaisi raskaasti.
 
-No, kaippa minun täytyy sitten kysyä naapurin tädiltä voisiko hän vahtia Oscaria ja viedä hänet tarhaan, hän sanoi ja lähti ulos.
-JES! Huudahdin, mutta vaikenin kun näin äidin toruvan ilmeen.
Tein itselleni kaurapuuroa jotta jaksaisin pitkän päivän. Join puuron lisäksi myös maitoa. Kohta äiti jo palasikin hymyillen, ja ilmoitti naapurin suostuneen ehdotukseen. Lähdin iloisena vaihtamaan vaatteita, laitoin ne vaatteet mitkä jo eilen valitsin.

Päätin laittaa hiukseni sottuiselle nutturalle taakse. Laitoin vielä ripsaria, puuteria huulikiiltoa ja olin valmis! Kello oli vasta kymmenen. valitsin vielä sopivan käsilaukun, ja laitoin sinne varalta laturin, kuulokkeet, paperia, kotiavaimet, kynää ja paperin, lompakkoni, puhelimeni, ja valmista tuli! Siinä oli kestänyt vartti. Takkia en tarvinnut, ja päätin ottaa verenpunaiset converseni.

Ajattelin siivota vielä huoneeneeni ajankuluksi, ja sen siivottuani huomasin kellon olevan jo paljon! Laitoin kengät jalkaan ja huusin äidille että lähdettäisiin. Kello oli varttia vaille yksi. Hain auton avaimet, juoksin autoon, ja kohta äitikin jo tuli. Matka voi siis alkaa! Kohta olimme jo kaupungin ulkopuolella, mietin keikkaa, ja minkalainen siitä tulisi. Voi, kumpa olisin saanut vip-lipun!

Olen tosi kateellinen niille, joilla semmonen on. Kun olemme melkein perillä, huomaan että jotain todella tärkeää unohtui. Kamera! Voi paska.. No talletan kaikki muistikortille pääni sisään. Sadattelen vielä hetken unohtustani. Samassa huomaan että olemme jo perillä.

                                        *****************************
Salissa: Täällä on hirveän ahdasta ja tunkkaista. Kaikki heiluttelevat käsiään, ja huitaisevat samalla ohimoon. Huokaus. Lämppäri tulee lavalle. Yleisö on jo nyt fiiliksissä. Minuun tämä rap-laulaja ei iske, joten odotan malttamattomasti poikia. Lämppäri lähtee lavalta, ja samassa kaikki valot sammuvat. Yleisö huutaa ja kiljuu, minä mukaan lukien.Seinälle tulee ensin Harryn kuva, sitten Niallin, Liamin, Luoisin, ja viimeisena mutta ei suinkaan vähäisenä, tulee Zayn. Huudan minkä jaksan, ja sitte pojat tulevat lavalle. Yleisö kiljuu niin että korviin sattuu. Tuijotan lumoutuneena Harrya. Hän on vielä komeampi kuin kuvissa. Pojat aloittat. Ensin he puhuvat jotain, mihin en keskity ollenkaan. Katselen vain poikia vuoron perään. Olen varmaan ainut joks ei tällä hetkellä kilju.

Katson vain hiljaa ja ihaillen. Sitten Zayn katsoo minuun päin, ja kuiskaa jotain Harrylle. Harrykin kääntää katseensa, ja katsoo silmiini. Okei, ehkä hän ei katso silmiini, mutta niin ainakin kuvittelen. Isken silmää, ja Harry iskee takaisin. Hän siis katsoo minua!  Oi, kohta pyörryn. Pojat aloittavat laulunsa, ja laulan innoissaan mukana. Kohta he ovat jo laulaneet kaikki keikkabiisinsä, ja puhuvat viimeisen kerran. Kun he lähtevät lavalta, Harry katsoo suuntaani ja iskee silmäänsä. Hymyillen kuin Naantalin aurinko poistuessani lavalta.

Kävelen miettien keikkaa hotellilleni päin. Suljen silmäni, ja mietin Harrya, ja hänen ääntänsä. Kuljen sokeana kadulla. Kohta olenkin jo päämäärässäni, ja sirryn huoneeseeni vaihtamaan vaatteita. Laitan mustat lekkarit ja valkoisen topin. Päälle laitan vielä violetin hupparin, jonka jätän auki. Avaan hiukseni ja suoristan ne. Lähden hotellilta kadulle. Ajattelin mennä ostamaan jotain. Kävelen torille, ja kiertelen kojuja löytämättä mitään. Kunnes törmään 1d:n fanituotteisiin. Kaivan rahani, ja ostan valkoisen löysän topin jossa lukee bandin nimi. Ostan myös violetin piykän hupparin missä on Harryn kuva.

Ostettuani vielä pehmiksen lähden hotellille päin. Samassa huomaa jotain kadun toisella puolen. Voisiko se olla..? Ei, ei sittenkään. Käännän pääni pois päin, ja kuitenkin katson vielä kadun toiselle puolen. Samassa henkilö ottaa hupun pois, ja huomaan sen onnekseni olevan Harry! Juoksen hänen luokseen. Harry katsoo ensin silmiini, ja sitten hänen katseensa kirkastuu.
-Sä olit tossa keikalla? Hän kysyy virnistäen. Nyt minä sulan..
-Jo-joo, o-olin mä. Saisinko nimmarin? Kysyn takellellen ja ojennan toppia, ja Harry kaivaa taskustaan kynän.

-Mikä sun nimi on? Hän kysyy kuitenkin ensin.
-Veera, vastaan innoissaan. Hän ojentaa paitani, ja kysyn:
-Saako halata?
-Tottakai, Harry hymyilee tuota ihanaa täydellistä vinoa hymyään. Halaan Harryä tiukasti ja lopuksi kiitän nimikirjoituksesta. Harry virnistää ja jatkaa matkaansa. Kohta hänen peräänsä liittyy myös vartijat. Tuijotan hänen peräänsä, kunnes hän katoaa näkyvistä. Katson paitaa. Siinä lukee " Veeralleni, Harry Styles". Kiljaisen, ja rutistan paitaa. Jotkut ohikulkijat katsovat kummastuen, toiset hymyillen. Juoksen loppumatkan hottellille, ja soitan heti Alicelle, ja kerron kaiken. Hän ei usko, ja avaan läppäristä skypen ja näytän paitaa hänelle.

-Ei mä oon niin kade sulle! Alice huudahtaa innoissaan.
- Haha, joo mut täytää lopettaa meen nukkuu oon niiin väsyny. Hyvästelemme toisemme ja painun sänkyyni ja nukahdan melkein heti.

Aamulla herään yhdeksän aikaan. Mietin Harrya ja hyppään innoissaan sängystä. Teen kaikki aamujutut, meikkaan jarjaan hiukset, jätän ne auki. Laitan valkoisen olkaimettomat mekon päälleni, ja lähden alas hotellille aamupalalle. Syötyäni lähden rannalle. Menen istumaan reunemmalle puun varjoon.

Samassa joku kävelee ohi ja iskee silmää, Harry. Hymyilen vain, mutta sisältä olen jo rähähtänyt. Harry kävelee ohitseni metsään päin henkivartioidensa kanssa. Hymyillen lähden kahvilaan päin. Jonotan kahviani, kun joku astuu varpailleni.

-Auts! Varoisit vähän! Kiljahdan vihaisena, mutta vaikenen heti, kuka takanani seisoo.
-Öh, sori, ei ollu tarkotus, Harry hymyilee pahoillaan ja lähtee pois. Miksi, voi miksi sanoin niin äkäisesti sen. Päätän poistua kahvilasta kaupungille, ja loppu päivä menee shoppailessa.

Illalla menen hotellille, ja käyn pikaisesti syömässä aulassa, jonka jälkeen menen suihkun kautta väsyneenä sänkyyn. Mietin taas Harrya. Kumpa olisin ollut ystävällisempi.

Aamulla herään, ja nousen hitaasti sängystä. Laitan hiukseni kiinni korkealle taakse, ja laitan taas mekon, tällä kertaa keltaisen ohuen, joka on polviin saakka. Lähden kahvilaan, ja tilaan itselleni kolmioleivän ja latten. Samassa kuulen edestäni äänen:
-Saako tähän istua? Kysyjä on Harry. Hillitsen itseni, ja vastaan.rauhallisesti myötävästi. Harry istuu minua vastapäätä.

Hän vinkkaa tarjoilian tänne, ja tilaa kahvin. Syötyämme Harry ehdottaa jatkoja rannalle.
-Joo! Sanon ja punastun. Harry naurahtaa.
-Oot tosi söpö ku punastut, hän virnistää. Punastun vielä syvemmin.
- No enkä, tokaisen hymyillen. Lähdelle kävelemään rannalle päin.

Kohta olemme jo perillä, ja istahdamme puun alle varjoon. Istumme siinä iltaan asti jutellen kaikkea maan ja taivaan välillä.Kello lähestyy kahdeksaa, ja minua alkaa pikku hiljaa palella. Harrykin huomaa sen.
-Onko sulla kylmä ? Hän kysyy.
-No joo, vastaan välttelevästi. Harry siirtyy lähemmäs minua ja kietoo kätensä niskani taakse.

Sydämeni lyö tuhatta ja sataa, kun lasken pääni hänen olkapäällee.
-Onko näin parempi? Hän kysyy ja hymyilee. En kykene sanomaan mitään, nyökkään vain. Lopulta lähdemme kävelemään hotellilleni.päin, ja Harry kääntää suuntansa pois päin.
-Kiitos tästä, oli mukava päivä, hän lopuksi sanoo.
- Kiitos itsellesi, mulla kans. Vaihdamme vielä numeroita, ja lähdemme kumpikin omiin suuntiimme.

Menen syömään iltapalaa, ja siirryn huoneeseeni. Avaan skypen ja juttelen äidin kanssa kaikesta. En kerro hänelle Stylesistä mitään.

Aamulla ponkaisen ylös sängystäni heräten puhelimeni viesti ääneen.
" Moikka kaunotar, saman kahvilan edessä tunnin päästä ?;) xx Harry"
Kiljaisen onnesta, ja vastaan:" Ihansama, komistus ;) xxVeera"

Innoissaan lähden suihkuun. Raikastavan pesun jälkeen siirryn valitsemaan vaatteita. Valitsen mustan tuubitopin ja turkoosin hameen, jonka laitan topin päälle. Otan kiilakorot, kuivaan nopeasti hiukset, ja laitan be nutturalle taakse.

Suorastaan juoksen kahvilalle, ja huomaan Harryn nurkkapöydässä. Laitan takaapäin kädet hänen silmillensä.
-Arvaa kuka?Kysyn möreällä äänellä. Harry naurahtaa ja ottaa käteni pois silmiltään. Hän katsoo minua hetken ja kysyy:
-Veera? Virnistän. Tilaamme kummatkin muffinssin ja kaakaon.

Syötyämme lähdemme metsään kävelemään. Menemme syvään metsään, ja Harry ottaa käsistäni kiinni, ja painaa otsansa otsaani. Olen kuin sulaa vahaa hänen käsissään, ja sydämeni hakkaa ulos rinnastani.
-Tää on varmaan liian aikasta, mutta.. Harry katsoo silmiini ja painaa huulet huulilleni. Löydän käteni hänen niskastaan leikkimässä hänen hiuksillaan.

Harry kietoo kätensä lantiolleni, ja hetki on täydellinen. Harry erkanee minusta katsoakseen silmiini.
-Mutta olen tainnut ihastua,hön lausahtaa, ja suutelee minua uudestaan, intohimoisemmin.
-Minä myös, ehkä melkein jopa rakastua.. kuiskaan hänen korvaansa.

Tunnen hänen hampaansa kaulallani.
-Harry, ei! Nauran. Tunnen virnistyksen hänen huulillaan. Kun hän saa työnsä valmiiksi, hän toteaa tyytyväisenä:
-Noin. Nyt olet vain ja ainoastaan minun. Hän nostaa minut syliini, ja.kävelemme rannalle. Kahlaamme rannalla, ja kaikkien keskellä, suutelemme.
-Saavatpahan lehdet jotain kirjoitettavaa, hän virnistää suudellessaan minua. Tällä hetkellä olen maailman onnellisin tyttö!

Sori jos et  oo tyytyväinen, mut tässä tää nyt sitte on!!ps betaamaton....

love is never enough -4

Kun olin kuivannut itseni, huusin Amberin vaihtamaan vaatteet ylle, nyt lähdettäisiin kotiin päin.
-Mut voisittehan te tulla meillekkin ? Niall huudahti. Pudistin päätäni.
-Eei, me taidetaan mennä ihan kotiin päin, hymyilin Amberille.
- Eikä! Mennään käymään Niallin luona se sano että siellä on uima-allas, joka on iso ja soikion muotoinen. Ja se sano et niillä saa syödä suklaata ja karkkia, ja jäätelöäkin. Em kiltti kiltti kiltti pliis mennäänkö? Amber tinkasi koiranpentuilme kasvoillaan. Mulkaisin Niallia, joka katsoi enkeli-ilmeellä takaisin.

-No miten tolle voi sanoo ei? Naurahdin, ja Niall kaappasi Amberin syliinsä, ja heitti hänet ilmaan. Amber kikatti onnellisen kuuloisena. Sovimme, että Amber ajaa Zaynin Harryn Louisin ja Niallin kanssa pojille, ja minä ja Liam menemme minun autollani. Pakattua lähdimme matkaan. Liam vaati ehdottomasti saada ajaa. No, kyllä se minulle kelpasi. Ajoimme hiljaisuudessa. Mietin sitä haita. Jos se olisi tehnyt Amberille jotain... Mietin, etten ikinä selviäisi jos menettäisin Amberin. Kyynel vierähti poskelleni. Pyyhkäisin sen nopeasti pois, ettei Liam huomaisi. Onneksi hän ei katsonut juuri äsken minuun päin. Mietin ala-astettani. Minua oli kiusattu paljon ja viiltelin niinä aikoina useasti. Minun lempinimeni oli Huora. Itkin joka päivä. Miten olisin edes voinut olla huora, kun en ollut edes suudellut ketään.

Pahin kiusaajani, oli Alexandria. Hän kiusasi minua myös fyysisesti, toiset vain henkisesti. Hätkähdin ajatuksistani todellisuuteen, kun huomasin auton pysähtyneen ja Liamin katsoessa minuun kysyvä ilme kasvoillaan. Pudistin päätäni ja hymyilin. Liam hymyili takaisin ja nousi autosta. Menimme sisään,jossa muut jo odottivatkin meitä.Menimme terassille, ja siellä Niall ui Amberin kanssa altaassa, tai no Amber istui suuren uimarenkaan sisässä, tai no sen keskellä ei ollut reikää vaan suuri kolo, jonne Amber mahtui hyvin istumaan. Istuin rantatuoleille katsomaan muiden riehuntaa. Menin hakemaan sisältä juotavaa, kun kuulin kiljuntaa ulkoa. Juoksin äkkiä altaalle. Harry ja Louis! He kiljuivat kumpikin kilpaa, kunnes kaadoin heidän niskaansa jääkylmää vettä, kiljunta lakkasi kuin seinään. Kohta alkoi kuulua laulua. Niall lauloi Amberille Forever Young. Niall taisi tosiaan pitää lapsista! Amber kuunteli lumoutuneena.

Palasin takaisin sisälle hakemaan sitä juotavaa, ja nappasin mukaani kuusi lasia, ja jääkylmää limsaa. Asetin ne terassin pöydälle ja kaadoin jokaiselle kupin täyteen, ja kohta he tulivatkin juomaan. Niall tuli Amberin kanssa sisältä mukanaan kolme suklaalevyä, pari karkkipussia, ja jäätelöä. Nappasin itselleni jäätelön, ja nauroin Niallin närkästyneelle ilmeelle.
-Hei, se oli mun! Niall huudahti.
-Mm aivan oikein, se oli sun, mut nyt se on mun, virnistin, ja avasin jäätelöni. Kohta kaikki muutkin ottivat omansa, ja Niall katsoi vihaisena vierestä.
-Ne jäätelöt oli meidän! Nyt meille jäi kummallekkin vain yhdet! Amberkin puuttui asiaan, ja heitti Louisia kumiankalla päähän.Louis  parahti loukkaantuneena, ja siirtyi altaaseen syömään jäätelöään.

Olimme altaalla koko päivän, ja kohta olikin jo hämärää.
-Amber, nyt meijän pitää oikeesti lähtä kotiin! Huusin altaalle päin.
-Jääkää tänne yöks, oo kilttiii! Liam katsoi minua anovasti.
-Ei me nyt taijeta, kyl me lähtää, sanoin päättäväisesti, ja lähdin altaalle. Nostin Amberin syliini, ja lähdin kävelemään hänen vaatteitensa luokse. Puin ne hänelle, ja lähdin kävelemään autolle. Lädimme hiljaa ajamaan kotiin. Kun olimme perillä, Amber oli nukahtanut autoon. Hymyillen nostin hänet syliini, ja kannoin sisälle. Vaihdoin hänelle pyjaman ja peittelin sänkyyn. Itse en edes jaksanut syödä mitään, painuin suoraan sänkyyni, ja nukahdin melkein heti pään osuessa tyynyyn.

Aamulla heräsinoven kolahdukseen.Kuka ihme se oli ? Olin taas unohtanut laittaa oven lukkoon. Hiippailin hiljaa kurkkaamaan olohuoneen oven nurkasta eteiseen. Siellä seisoi mies, jolla oli kommandopipo, musta hupapri ja mustat farkut. Toivottavasti Amber ei heräisi juuri nyt. Hain paistinpannun, kuulin kohalduksen, tunsin polttavaa kipua ohimollani, ja samassa minulla pimeni.

Virkosin kohtapuolin, ja olin jossain pimeässä paikassa. Suuni eteen oli laitettu ilmastiontiteippiä, ja käteni oli sidottu selkäni taakse. Jalkani olivat sidotut myös. Yritin huutaa apua, mutta en saanut sanaakaan suustani, teipin vuoksi. Sitten tajusin missä olin. Olin vaatekomerossa! Toivottavasti Amberille ei ole sattunut mitään. Kuka ihme se mies oikeen oli. Sitten ovi avautui. Sieltä kurkkasi mies, jolla oli virka-asu, poliisi.
-Meidät hälyytettiin paikalle, täällä on kuuleman joku kutsumaton vieras, hän sanoi irroittaen samalla teippiä suuni edestä

-Missä Amber on ? Kysyin hädissään.
-E-emma! So-soitin hätänumeroon, ku-kun täällä oli joku mies, mutta se karkasi! Emma! Amber huusi itkuisella äänellä jostain poliisin takaa. Poliisin irroitettua käydet jaloistani ja käsistäni, juoksin nostamaan Amberin syliini.  Meninne tarkistamaan talon, ettei mitään ollut hävinnyt. Ainakaan mitään suurempaa en huomannuy puuttuvan.
-Taisitte selvitä pelkällä säikähdyksellä. Tulkaapa vielä sairaalaan tarkistukseen. Ja antamaan lausunto poliisiasemalle,poliisi sanoi hymyillen. Amberilla ei varmaan ollut mitään. Minulle jäi vain kova pääsärky.

Lähdimme poliisin kyydillä sairaalaan, ja minulle ja Amberille tehtiin perustarkastus. Sitten, kerrottuaan mitä se mies teki minulle, pääni tarkistettiin, mutta ei siinä ollut mitään vakanaa. Lausunnon jälkeen lähdimme taxilla kotiin, ja kotona menin tekemään ruokaa, riisiä ja kanaa. Kohta ruoka oli jo valmista, ja huusin Amberin ulkoa leikkimästä sisälle syömään. Hän söikin hyvällä ruokahalulla.

Laitoin Liamille viestin ja pyysin hänet tulemaan meillä viettämään aikaa kanssani.Hän ilmoitti tulevansa mielellään, ja kysyi saisiko Amber tulla heille siksi aikaa. Epäröityäni hetken päätin kysyä Amberilta:
-Kulta, haluisiksä mennä loppupäiväksi Niallin ja muiden poikien luo?
-JOO haluan! Mä meen heti pakkaanaan uikkarit! Tyttö huudahti innoissaan. Ilmoitin Liamille hänen tulevan.

Kohta kuulin oven kolahduksen, ja päättelin poikien tulleen. Liam oli eteisessä ja kuulin auton kaasuttavan pois. He olivat siis jo lähteneet. Menimme keittiöön, ja päätimme katsoa jonkun kauhuleffan, joo olen aika kova katselemaan elokuvia. Päätinne katsoa Nälkäpelin. Elokuvan loputtua ajattelimme lähtä puistoon kävelylle.


 Tuo loppy yyksinkertasen tylsä ku loppu inspis. NYT KAIKKI KERTOO MIELITIPEENNE SIITÄ, ET TEENKÖ HARVEMMIN JA PITEMPIÄ, VAI USEEMMIN JA LYHEMPIÄ ?

asdfg huomiooo!!

noniii, eli, tähän postaukseen voi ilmotella, one shot-pyyntöjä!! Eli suunnilleen tähän malliin:

Nimi:

Id-poika: Niall

Luonne:positiivinen, ilonen, pirtee, ja äänekäs, tykkää leipoa ja harrastaa ratsastusta

Ulkonäkö: ruskeet hiukset, vihreet silmät, aika lyhyt, 165cm, hoikka,

Juoni: Ne tapaa jossai ja on eka pelkästään kavereita mut sitte tajuu et ne rakastaa toisiaan (aika klisee, mut tää on vaa esimerkki)

Extraa: (ei pakollinen)

Nonii kaikki ilmottelee niitä pyyntöjää :3 

love is never enough -3

Siitä oli jo kaksi päivää, kun sain kepit. Olin lähdössä hakemaan Amberia ja serkkuani, joka oli ollut vierailulla Ranskassa, ja oli palaamassa takaisin Lontooseen. Kentällä kuulutettiin juuri kone jolla Amber oli tullut. Kohta jo löysinkin katseellani tytön

Juoksin hänen luokseen, ja nostin tiukkaan halaukseen. Amber nauroi tuota keijumaista nauruaan. Lähdimme kävelemään autolle päin, ja samalla selitin Amberille nilkkani tarinan. Ajoin hiljaista vauhtia kotiin päin, ja kohta jo olimmekin siellä. Laitoin Amberille vieras huoneeseen sängyn, ja purimme yhdessä tavarat. Päätimme lähteä rannalle, ulkona oli 29,7 lämmintä.

Pakkasimme kamppeet, uikkarit vaihdoimme alle. Minulla oli bikinit joissa on brittilippu. Amberilla oli tavalliset vaaleanpunaiset bikinit. Laitoimme aurinkolasit silmille ja lähdimme ajamaan rannalle. Perillä menimme varaamaan paikan ihan rannan vierestä, mistä pyatyin pitämään silmällä Amberin uintiretkejä. Menin makuulle pyyhkeen päälle, ja nukahdin. Kohta jo herärinkin jonkun varjoon

Siinä oli One Direction, jos näin voi sanoa.
-Moi, saako tähän istuu? Liam kysyi hymyillen.
-Toki istukaa pois. Amber, tuu juomaan jotain! Sanoin, ja huusi. Pojat levittivät. Pyyhkeensä ja istuivat ympärilleni. Amber juoksi luokseno, ja kävi istumaan viereeni pyyhkeelle, ja alkoi selittämään:
-Tuolla parin metrin päässä minusta oli semmoinen harmaa rösöinen kolmio veden päällä, ja se ui lähemmäksi ja sitten näin että se oli iso kala! Ja kun se avasi suunsa niin sillä oli paljon isoja hampaita. Sitten menin istumaan äkkiä uimapatjan päälle ettei se iso kala näe mua. Ja menin rantaan.

-Hai! Niall huudahti, ja nousi tähyilemään vettä. Ja todentotta, siellä oli hai! Aika rannassa, joka on outoa, minusta. Harry juoksi kertomaan rantavahdille, joka hoputti kaikki pois vedestä. Rannikkovartiasto lähti pyydystämään haita.
-Amber, kuinka kauas sinä oikein menit rannasta ? Kysyin tiukasti.
-No tuonne kiven viereen, tyttö huudahti iloisesti. Kiven!? Sinne oli lähes sata metriä!!
-Amber! Sanoin sinulle että napa on raja! En kiellä sinua turhasta, sinulle olisi voinut köydä huonosti! Lupaa että tästedes tottelet minua ? Sanoin vihaisesti. Amber nyökytti ja alkoi itkemään. Nostin hänet syliini, ja hän painoi päänsä olkaani vasten.

Kohta hän jo nauroi jo juostessaan Niallin kanssa rannalle tekemään hiekkakakkuja. Hymyilin heidän touhuilleen, kun kohta olin jo läpimärkä. Louis oli kaatanut saavillisen vettä niskaani.
-LOUIS WILLIAM TOMLINSON. KADUT VIELÄ TUOTA! Karjuin. Liam ojensi minulle pyyhkeen, johon kuivasin itseni.

Joo tylsyyden tuottoa;)

love is never enough -2

inffoa. siis mulla oikeesti mennee rutto ton kännykän kans hermot!! siiiis olin julkassu jo tän ficin 2,3,ja 4 osan ku kännykkä sitte jotenki ihmeellisesti poisti ne..! argh nii rupeempa kirjottellee uuestaa ne kaikki.. -.- joo angsti, mut nyt jatkuu tää:)

Aamulla heräsin puhelimen soittoon. Äiti. Haukottelin ja vastasin. Äiti ilmoitti pirteästi tulevansa kahden viikon päästä käymään, muu perheeni siis asii Ranskassa, ja itse olen muuttanut haaveiden kautta Lontooseen. Puhelun loputtua yritin jatkaa unia, mutta eihän siitä mitään tullut. Huokaisten kävelin hitaasti keittiöön, mutta en syönyt mitään, ei ollut nälkä. Menin huoneeseeni, ja palasin samantien takaisin keittiöön. Mitä olinkaan tekemässä ?

Palasin takaisin huoneeseeni, ja vaihdoin lenkki vaatteet. Laitoin iPodiin One Directionia soimaan, laition lenkkarit  jalkaan, ja lähdin juoksemaan. En yleensä juokse näin kovaa. Purin mietteitäni samalla. Mietin Liamia. Pitäisikö hänelle soittaa tänään? Vaiko kenties laittaa viestiä? En tiennyt ollenkaan, uskallanko edes tavata häntä. Minulla oli ollut aikaisemminkin vain yksi poikaystävä, ja sekin oli päätymyt pettämiseen. Peräsi kaksi kertaa.

Ensimmäisen annoin anteeksi, jota kadun suuresti. Toista kertaa en enää sietänyt.Jätin hänet siihe paikkaan, hän oli sängyssä parhaan kaverini kanssa. Katkaisin välini kumpaankin, ja muutin seuraavalla viikolla Lontooseen, ja tässä sitä nyt ollaan. Kotona minulla on pikkusiskoni Ambrey, joka oli minulle kaikki kaikessa. Hän oli kaikista ihmisistä rakkain. En tiedä mitä tekisin jos hänelle sattuisi jotain. Me emme olleet yhtään samannäköisiä, ja saimmekin kuulla siitä usein. Hei, voisinhan pyytää Amberin tänne vaikka viikoksi. Pysähdyin, ja soitin äitille.

Juoksin juuri alamäessä, ja äiti oli juuri vastannut. Selitin asiani hänelle, ja hän antoi Amberille.
-Hei kulta, haluisitsä tulla tänne mun luokse Lontooseen lomalle ? Kysyin häneltä.
-Ai sinne Englantiin ? Haluan! Millon mä tuun ? Millasta siellä on ? Onko siellä lämmintä?
Nauroin Amberin kysymystulvalle. Vastailin parhaimman mukaani, ja sovimme, että hän tulee kahden päivän päästä. Hyvästelin heidät, laitoin kännykän taskuuni, ja samassa lensin. Törmäsin jononkin, ja sadatellessami tarpeeksi, huomasin törmänneeksi Liamiin. Hän katsoi minua huolissaan.
- Sori iha hirveesti, sattuks sulla johonkin ? Hän kysyi.
-Eei mul sattunu, sanoin, ja lähdin nilkuttamaan kotia päin. Horjahdin, ja kaaduin.

Liam nosti minut syliinsä, ja koitin turhaa pyristellä pois siitä. Olin liian heikko.
-Hei, päästä mut pois. Osaan mä itekki kävellä, en tarvii siihen apuu! Huudahdin, ja Liam vain hymähti.
-No kokeileppa kävellä omin avuin sitte, hän naurahti. Kerkesin astua kaksi askelta, kun jo kaaduin. Nilkkaani sattui pirusti! Parahdin, ja Liam nosti minut syliinsä. Tällä kertaa en edes koittanut päästä pois.
-Noniin, missä sä asut ? Vien sut sun luo, ja katotaa toi sun jalka, hän kohta kysyi.
- Ei sun tartte, nyt mä voin kävellä itse, tokaisin Liamin vain nauraessa.
-Älä unta nää. Joko kerrot tai sit kierrän koko korttelin läpi kysyen missä asut. Huokaisin turhautuneesti, ja kerroin osoitteen. Hän lähti hölkkäämään kotiin päin, ja kohta olimmekin jo perillä. Avasin oven turhautuneesti.

-Hei toi ovi kannattas laittaa lukkoon, täällä on paljon varkaita, Liam sanoi huvittuneesti. EN sanonut mitään. Istahdin sohvalle, ja nostin lahjettani. Nilkkani oli kuin iso tennispallo. Se oli turvonnut pyöreäksi, ja se oli kokoaan musta. Laskin lahkeeni äkkiä alas, ettei Liam näkisi.
-Noniin näytäppäs sitä sun nilkkaa, hän totesi.
- Ei ku mö katoin äsken, ei siinä ollut mitään. Hän nosti vastusteluistani huolimatta lahjetta ylös, ja hänen kasvoilleen nousi kauhistunut ilme.
-Okei, nyt me lähdetään sairaalaan näyttään tätä sun jalkaa. Tässä on varmasti jotain, hän sanoi.
-No ei muuten varmana lähetä! Ei tää on huomenna ihan hyvä, ei siinä mitään oo, en varmasti tuu sairaalaa! Huudahdin  säikähtäneesti. Liam meni eteiseen soittamaan jonkun puhelun, ja takaisin tultuaan hän sanoi soittaneensa Louisin, hän veisi meidät sairaalaan, hän olisi vartin päästä täällä.

Parahdin turhautuneesti, ja alistuin kohtalooni. Kohta Louis olikin jo täällä, ja Liam kantoi minut autoonsa.
-Selitän myöhemmin, aja nyt vain äkkiöä sairaalaan, Liam selitti Louisin kummastuneelle ilmeelle.
Sairaalan pihassa nilkutin Liamin tukiessa minua toiselta puolelta ja Louis toiselta sisään, ja varasimme ajan.
-Nonii, olisko jo aika selittää? Louis hymähti odotuspenkeillä.
- No mä kirjaimellisesti törmäsin häneen jonkun aikaa sitten, ja, hän näytti nilkkaani, tässä tulos. Tätä pitää näyttää lääkärille.
-No eikä pidä, ei siinä kuitenkaan mitään ole, tokaisin, ja samassa nimeni kuulutelliin."Emma Graham" Ja astuimme sisään huoneeseen. Lääkärin tutkittua hetken jalkaani, hän totesi:
-Tässä on mitä luultavammin murtuma, ellei luu ole mennyt jopa poikki.Tähän tarvittaisiin muutama röngtenkuva, sopiskos se?
 - Joo sopii se! Liam huudahti, ja katsoi minua mitä-minä-sanoin ilmeellä. Hymyilin pienesti.

Meninne saliin, ja kuvat otettuamme palasinne huoneeseen, ja lääkäri ilmoitti jonkun luun olevan poikki.
-Se pitäis kipsata, ja saat kävelykepit,hän sanoi. Kipsasimme jalan, ja lääkäri antoi ohjeet jalan ja kipsin hoidosta, ja sain kepit. Turhautuneesti  hyppelehdin pihalle, ja Liam nosti minut autoon.
-Kannatti tulla, hän totesi.
-No eikä kannattanut, tuhahdin.
- No tuutsä meille yöksi, ku et sä ton jalan kanssa osaa olla yksin? Louis kysyi.
-Ei mun tartte, sanoin päättäväisesti, ja käskin poikia viemään minut kotiin. Siellä kiitin kyydistä ja tästä kaikesta, ja menin suoraa sohvalle ottamaan päiväunet. Nukahdin samantien, niin väsynyt olin.
 Emma




Amber

love is never enough -1

Kävelin pimeää tietä pitkin kotiin. Oli loppukesä, ja ulkona oli myöhään illalla aika kylmää mustassa kotelomekossa. Olen Emma, 19 vuotta. Olin tulossa kaverini juhlista, jossa meno oli mennyt vähä yli ja sinne oli soitettu poliisit. Ajattelin oikaista mustaa sivukujaa, jossa oli puuketettu monia. Käänsin menoni sinne, ja juuri kuvitellessani , miten joku yhtäkkiä puukkottaisi selkääni, ja kylmien väreiden kilpaillessani selässäni, tunsin huokauksen niskassani. Käännyin ympäri, en nähnyt mitään takanani, osaksi sen takia että oli niin pimeää, mutta ei siellä ollu myöskään ketään. Okei, mielikuvitukseni temppuilee taas, minulla oli aika vilkas mielikuvitus. Laitoin juoksuksi. Tämä paikka karmi minua. Kohta jo olinkin pihatielläni, ja juoksin suoraan sisään. Olin unohtanut lukita oven. Kävelin eteisestä, ja menin keittiöön. Laitoin veden kiehumaan, ja laitoin itselleni rauhoittavan early green-teen. Sen juotuani käväisin suihkussani, ja harjasin hiukseni.

Vaihdon yövaatteet, ja sammutin talosta valot. Menin sänkyyn, ja nukahdin samantien. Aamulla heräsin puoli 12. Ohoh, nukuinpa pitkään, ajattelin. Laitoin hiukset sottuiselle nutturalle pään päälle, ja meikkasin kevyesti. Laitoin farkut, puseron, ja kengät. Laitoin kuulokkeet korviini, laitoin iPhonesta kuulumaan musiikkia, ja lähdin kävelemään kaupungille päin. Sinne oli n. 800 m, eli ei paljon. Kuuntelin One Directionia, ja lempparini niistä oli Liam, Daddy-direction. Laitoin Another World soimaan, ja kohta olinkin jo perillä. Asuin lähellä keskustaa. Asuin Lontoossa, mutta en ollut vielä ikinä törmännyt 1d:n. Unelmani oli nähdä ne livena, tai siis ei keikalla, vaan niinku jutella heille.  Kävelin perus kahvilaani, tilasin kaakaon kermavaahdolla, ja menin nurkkapöytään istumaan. Samassa huomasin jotai pari pöytää edempänä. Ei, ei se voinu olla.. vai näinkö sittekkin oikein ?! 

Kyllä, parin pöydän päässä minusta istui Niall Liam Zayn Harry ja Louis. Liam huomasi minut ja lautasen kokoiset silmäni, ja laittiaa laahaavan leukani, alkoi nauramaan, ja sanoi jotai muille, jotka myös kööntyivät katsomaan minua ja nauroivat. Siirryin äkkiä taaemmas pöytään, missä he eivät voineet nähdä minua. Olin varmaankin punainen kuin tomaatti.Kohta huomasin Liamin nousseen pöydästä. Tiiraillessani heihin päin penkkien raosta, ja ihmetellen, minne Liam katosi. Kohta tunsin käden olkapäälläni. Pompahdin metrin ilmaan, ja käännyin ympäri. Näin Liamin pahoittelevan ilmeen.

-Sori, ei ollu tarkotus säikäyttää, hän virnistää.

-S-sä puhut m-mulle !?! Taisiis, aahh sun si-silmät, äh, siis e-ei se mitään, sönkötin idiootin kuuloisena. Liam räjähti nauruun.

-Sä oot vissiin fani ? Tahotko nimmarin ? Hän kohta kysyi.

-JOO! Huudahdin , ja virnistin nolona. Liam kaivoi taskustaan paperia ja kynän, ja kysyi nimeäni.Sanoin sen olevan Emma.

-Kaunis nimi kauniilla tytöllä, hän hymyili ihanasti.

-Ki-kiitos! Tokaisin hymyillen kuin naantalin aurinko. Liam antoi paperin, ja hymyili lähtiessään pois. Niin, en näkisi häntä enää ikinä. Tungin paperin taskuun edes vilkaisematta sitä. Kiiruhdin pois, enkä huomannut miten Liam tuijotti minua lähtiessäni, ja miten muut pojat iskivät hänelle silmää, Liamin hymyillessä punaisena. Juoksin loppumatkan kotiin, ja kotona vasta vilkaisin paperiin, ja tajutin mitä siinä luki. Liamin nimmarin sijaan hän oli kirjottanut numeronsa,ja loppuun, soittele;) Meinasin pyörtyä onnesta!

//jatkuu huomenna, ellei illalla...:) joo ja en kerenny ees tarkistaa virheiltä, kestäkää!

Why did you save me even if I'm bad?

 tässä tää Alex


ja tässä se Lauther

ja viel tän päivän asu


 









ja lautherin vaatteet:
 
Nimeni on Alexandra, lyhemmin Alex, ja olen emo. Olen 16-vuotta, ja  minua koulukiusataan, tönimällä haukkumalla sen takia että olen emo, ja tulen varmaan aina olemaan Forever Alone. Isäni kuoli viime vuonna, ja äitini on yksinhuoltaja. Minulla on sisko, vuoden ikäinen Lauther.Minulla on paha masennus, ja viiltelen melkein jokapäivä.

Istun pulpetissani, ja takanani istuva Neela heittelee minua kumin palasilla. Välittämättä siitä teen tehtäviä.
Pian kaiutin alkaa säristä ja sieltä kuuluu rehtorin ääni:
-Anteeksi keskeytys oppitunneillanne, pyydän 9.c:n oppilasta Alexandra Pochamia käymään kansliassa. Ei muuta, kiitos, jatkakaa tehtäviänne.  Nousen pulpetiltani ja kävelen hitaasti kansliaan. Kummastelen, mitä asiaa rehtorilla minulle olisi. Saavuttuani kansliaan koputan oveen. "Sisään", sieltä kuuluu. Menen istumaan rehtoria vastapäätä olevaan penkkiin. Rehtori katsoo minua pitkään, kunnes toteaa hiljaisella ja rauhallisella äänellä: Olen todella pahoillani, Alexandra, mutta nyt on käynyt näin, että.. hmm tuota noin..Kaupungilla sattueessa ampumavälikohtausksessa, äitisi on saanut osuman rintaansa, ja menehtynyt välittömästi. Otan osaa suruusi, Alexandra. Tuijotan rehtoria hetken aikaa, kunnes ryntään kaataen tuolin ulos. Juoksen koulun lähellä suuren järven rannalle kalliolle istumaan, ja alan laulaa:

Don't try to make me stay
Or ask if I'm okay
I don't have the answer
Don't make me stay the night
Or ask if I'm all right
I don't have the answer

Heartache doesn't last forever
I'll say I'm fine
Midnight ain't no time for laughing
When you say goodbye

It makes your lips so kissable
And your kiss unmissable
Your fingertips so touchable
And your eyes irresistible

I've tried to ask myself
Should I see someone else
I wish I knew the answer
But I know if I go now, if I leave
Then I'm on my own tonight
I'll never know the answer

Midnight doesn't last forever
Dark turns to light
Heartache flips my world around
I'm falling down down down
That's why

I find your lips so kissable
And your kiss unmissable
Your fingertips so touchable
And your eyes irresistible

Irresistible (irresistible)
Irresistible (irresistible)
Irresistible (irresistible)
Irresistible

It's in your lips and in your kiss
It's in your touch and your fingertips
And it's in all the things and other things
That make you who you are and your eyes irresistible

It makes your lips so kissable
And your kiss unmissable
Your fingertips so touchable
And your eyes, your eyes, your eyes
Your eyes, your eyes, your eyes
Irresistible 


Lopetettuani laulun huomaan itkeväni. Vierelleni istuu joku. Painan pääni äkkiä alas, ettei tulija huomaa itkeväni. Hän kietoo kätensä harteilleni, ja painan pääni hänen rintaansa, ja annan kyyneleitten tulla. 
-Se oli todella kaunista, melkein yhtä kaunista kuin sinä, tulija sanoo. Katson häntä. Vieressäni istuu komea nuori mies, jolla on ihanan siniset silmät, ja vaaleat hiukset. Unohdan hetkeksi äitini, mutta sen muistettuani painan pääni alas ja siirryn kauemmaksi pojasta.Alan taas nyyhkyttämään.
-Saanko kysyä, miksi itket ? 

-Ä-äiti  äm-mmuttiin t-tänään, nyyhkytän.
-Hei, älä itke, tai minäkin itken, poika sanoo hiljaa ja nostaa minut syliinsä istumaan ja painaa pääni hänen ritaansa, laittaen leukansa pääni päälle, ja kietoo kätensä ympärilleni. Onneksi laitoin tänään vedepitävää meikkiä. Lopulta tyynnyn pojan silittäessä hiuksiani. Katson häntä silmiin.
-Kiitos, ja anteeksi, kuiskaan.
-Hei, ei se mitään, ja olen muuten Niall, hän sanoo hiljaa hymyillen.

 -Alexandra, vastasin hiljaa.


-Otan osaa äidistäsi. Missä asut ? Saatan sinut kotiisi, Niall kysyy lempeästi. Sitten muistan  Laun, ja lähden juoksemaan kotiini päin. Toivottavasti Niall ei seuraa perässä. En kerro tarinaani kenellekkää. Missä Lau on? Missä me nyt asumme? Kuulin askeleet takaani. Niall. Kohta olinkin jo pihassamme, ja kävelin sisään. Menin pikaisesti Laun huoneeseen, ja siellä se tyttö kikattelikin yksin pinnasängyssään.


-Alet! Hän huudahti minut nähtyään. Nostin hänet sängystä syliini, ja vaihdoin vaipat. Niall seurasi vierestä.
-Te voisitte kyllä tulla mun luo asumaan ? Hän sanoi varoen.
-Hmm, en oikee tiiä. Tai ihasama, millon ?
-Hyvä, no jos vaikka heti alettas siirtää tavaroita meijä kämpille ?
-Meijän ? Kysyin ihmeissään.
-Nii siis haittaisko jos siellä asus neljä mun parasta kaveria ?
-Ei jos niitä ei haittaa et me tullaa sinne, hymyilin.
-Ei tietenkään, oikeestaa me asutaa täs aika lähellä..  Miten ihmeessä suostuin tähän !?!
- Ja oon 18, niin tää pikkunenki voi tulla asumaa sinne, Niall hymyili Lau sylissään.
-Sen nimi on Lauther, tajusin sanoa. Niall lähetti jollekkin viestin, jo kohta hän sai vastauksen. 
- Harry on puolen tunnin päästä täällä pakettiautolla. Miksi ihmeessä vastasin myöntävästi, enhän edes tunne Niallia.

-Ei huolta, me ei kukaa polteta eikä nuuskata, ei käytetä huumeita eikä olla rikollisia, Niall nauroi. Onnistuin hymyilemään pienesti. Nousin ylös, ja menin keittiöön. Tarkistin että Niall oli Loun kanssa makuuhuoneessa, otin veitsen ja viilsin muutaman pienen mutta syvän vertavuotavan viillon. Pesin veitsen ja laitoin takaisin kaappiin sen. Kävelin olohuoneeseen, ja sidoin haavani siteeseen, ja piilotin hihan alle. Menin takaisin Niallin luo. 
-Missä kävit ? Hän kysyi.
-Vessassa vain, vastasin huolettomasti. Niall hymyili, ja samalla kuului pihalta auton tööttäys. Juoksimme ulos, minä Lau sylissä. Autosta tuli ulos neljä poikaa. 
-Louis, Harry, Liam ja Zayn, tässä on Alexandra ja Lauther, Niall lausui.
-Moi, pojat sanoivat yhtaikaa.
-Hei vain, vastasin hiljaa.
Pakkasimme vaatteeni, ja tärkeimmät esineeni autoon, Lau pinnasängyn, lipaston vaatteineen, ja hoitopöydän. Lukitsin oven, ja astuimme autoon. Istuin Niallin vieressä, ja Lou kikatteli autuaan tietämättömänä kaikesta mitä ympärillä tapahtuu. Kohta olimme jo perillä, ja kello oli jo paljon, joten vaihdon Loulle yöpuvun, jossa oli valkoisia numeroita mustalla taustalla. Harry oli vienyt jo pinnasängyn vierashuoneeseen, ja vein hänet sinne nukkumaan. Kohta väsynyt tyttö jo nukahtikin. Jäin katselemaan tätä suloista näkyä. Kuulin oven käyvän, ja Niall tuli vierelleni. Katsoin häntä, ja istuuduimme sängylle. 
-Miks sä oot mulle niin kiltti oon paha ? Kysyin surullisesti.Niall kiinnitti katseensa käsiini, ja nosti hihat, ja näki siteet kummassakin ranteessani, ja vanhat arvet. Niall pussasi arpia, ja katsoi minua silmiin, ja lausui sanat joita en unohda  koskaan.
-Koska sä olet täydellinen ihminen, joka ei sais satuttaa itseään. Ja ihminen, joka omistaa ihanan lauluäänen. Todella vahva ihminen, joka minä sinun sijassasi olisin jo luovuttanut. Ja koska minä rakastan sinua todella 
paljon. Ja toivon, että lupaat minulle ettet satuta itseäsi enää ? Haluan sinun voivan hyvin, olevan onnellinen, minun kanssani.
En saanut sanottua mitään. Katsoin vain Niallia silmiin, ja kurotuin suutelemaan Niallia. Hän vastasi suudelmaan, ja suudelman loputtua kuiskasin:
-Niin minäkin sinua. Painauduin hänen kainaloonsa alkaessamme nukkumaan, ja Niallin silittäessä hiuksiani ja suudellessaan otsaani tasaisin väliajoin.


Joo tästä tuli vähä pitempi ku oli tarkotus, ja tästä piti tulla sellane ficci eikä tällane yksittäinen.. joo ja seuraavasta tulee ilonen ei surullinen ! Kommentoikaa mitä mieltä olitte, en oo varma teenkö huomenna ollenkaa, jos teen nii ehkä jonku tositosilyhyen osan aamulla, ku mulle tullee taas kavereita yöksi nii en kerkee kirjottaa :D jos tykkäätte näistä nii liittykää ihmeessä lukioiksi !!

Love Or Hate -4

Olivia
Heräsin aamulla, katsoin viereeni, se oli tyhjä. Harry oli alakerrassa, ainakin kolinasta päätellen. Kurotin kännykän yöpöydöltä, kello oli 09:43. Venyttelin, harjasin hiukset ja laitoin ponnarille. Kaivoin Harryn vaatekaapista mustan t-paidan ja harmaat kollarit. Kävelin portaat alakertaan. Siellä oli tyhjää, en ymmärrä mistä se kolina oli tullut. No, anyway. En syönyt mitään, ei juurikaan ollut nälkä. Louisin huoneesta kuuluu melua, kiljuntaa. Nopeasti hiivin oven taakse, ja avasin oven salamannopeasti. Katsoin sisään , ja näin Louisin ja Sallyn. He suutelivat.
-Kröhöm, voisittekste niinku vähä selventää teijä välejä ? Naureskelin.
-Noo.. öö kun me, vähän niiku seurustellaan.. Louis takelteli.
Juoksin halaamaan Sallya.
-Onnee kummallekkin! Halasin hieman hillitymmin Louta.
-Siis ai seurustellaanko me ?Sally kysyi kuiskaten Luoisilta, joka vain virnisti. Samassa alhaalta alkoi kuulua huutoa.

-Täällä ollaan! Kuului Harryn huuto.
Juoksin portaat alas, ja kailotin kaikille:
 -Louis ja Sally seurustelevat!
Kaikki hiljenivät hetkeksi, kunnes kaikki alkoivat puhumaan yhteen ääneen. "Onnea" "Millon häät?" "kiitti" "haha"-huudahduksia kuului sieltä sun täältä.  Nauraen aloin valmistaa Harryn kaupasta tuomiaan kanaa ja riisiä. Saadesani sen valmiiksi, keksin tehdä vielä toffeetakin! Laitoin paistinpannulle voin, sen sulattua maidon ja sokerin.
-Millon se on valmis ? Mulla on jo nälkä! Nam, teetsä toffeetakin ? Niall kysyi takaani.
-Ruoka on jo valmis, siitä saa ottaa. Ja, ootas... Tää toffeekin on nyt valmista! Vein riisin ja kanan pöytään,  pojat ja Sally juoksivat heti pöytään. Itse en ottanut mitään. Kun ruoka oli syöty, pilkoin toffeet ja annoin sen pojille. Sally ei enää halunnut.
-Eksä ite syö mitään ? Sally kysyi huolissaan.
-Mä söin jo aamulla. Ei mul oo nälkä,valehteli.

 Kävelin olohuoneseeen ja laitoin telkkarin päälle. Selasin kanavia , eikä siellä ollut mitäön mielenkiintoista. Kävelin keittiöön ja otin itselleni lasin, ja siihen vettä. Muut olivat altaalla. Käteni alkoi täristä. Pudotin lasin. Nostin sen hämmästyneenä, ja siivosin lasinsirpaleet ja luuttusin vedet. Kävelin teranssille. Menin altaan reunalle, ja katselin muiden riehuntaa hymyillen

Harry
Katselin, kuinka Olivia tuli altaan reunalle. Kukaan tyttö ei ole ennen herättänyt minussa tällaisia tunteita. Taisin olla todellakin ihastunut tuohon tyttöön. Kyllä hän vielä lämpenee minulle.. Kuulin kiljaisun. Olivia kaatui veteen elottoman näköisenä pää veden alla. Sally kiljaisi uudelleen. Hän alkoi vajota veden alle. Hän meni shokkiin. Lou oli jo nostanut Salin kovalle maalle, kun jo uin Olivian luo. Nostin hänet pois vedestä. Kokeilin pulssia, sitä ei tuntunut. Liam oli soittanut jo ambulanssin. Pillien äänet kuului jo. Yksi meistä sai mennä mukaan, päätimme että minä menen.

Olivia
Heräsin outoon piipitykseen. Avasin silmät, mutta suljin ne samantien. Näin vihreitä niittyjä ja isäni! Kyllä, siellä oli todellakin minun isäki, terveen näköisenä. Näin myös mummini, joka menehtyi syöpään viime vuonna. Samassa kaikki katosi, ja tilalla oli valkoista, ja joku poika.
-Harry..mumisin.
-Olivia! Oletko kunnossa ?
-Missä mä oon ? Joo, päätä vain särkee.
-Sä oot sairaalassa, sä pyörryit, Harry sanoi huolestuneesti. Samassa silmissäni sumeni.
Heräsin oven kolahdukseen.
-Jokos täällä ollaan hereillä ? Ylipirteä hoitaja kysäisi.
-No näytänkö nukkuvalta ? Tokaisin ärtyneesti.Hoitaja vain hymyili väsyneesti.

-Tuota noin, tutkimuksissa ilmeni, että teillä olisi kehittyvä syömishäiriä, eli anoreksia. Mitä olet syönyt tänään?
-Öh, en mitää.
-Olivia !? Harry kysyi ihmeissään.
Hoitaja lähti huoneesta pois, ja minä ja Harry jäimme kahdestaa.
- Olivia, mun pitäs kertoo sulle yks juttu...Mä taidan olla ihastunu suhu, Harry sanoi nolosti.
-Mä oon kyllä huomannu sen, hymyilin, ja nii mäki suhu. Harry virnisti ja katsoi silmiini. Hän käänsi katseensa huuliini, ja suuteli minua. Kiedoin käteni hänen niskasa taakse, ja leikin hänen niskahiuksillaan. hän pussasi huuliani, nenääni, leukaani, ja lopulta tunsin hänen hampaansa kaulallani.
-Harry, ei ! Nauroin. Tunsin hänen hymyilevän. Kun hän sai valmiiksi aikeinsa, hän tuli viereeni makoilemaan. Makasin hänen kainalossaan.
-Prinsessa, sun täytyy luvata mulle et sä syöt enemmän. Mä en kestä et sä voit huonosti. Katsoin Harrya silmiin, ja näin hänen silmänsä kimaltavan.
-Mä lupaa, rakas,vastasin hiljaa, itkiessäni minäkin.

***********************************************************************************
Pari kuukautta jälkeenpäin:
Olivia
Seurustelin onnellisesti Harryn kanssa, ja pojat olivat menneet keikalle Norjaan, ja muihin maihin, ja tulivat parin viikon päästä.Istuin poikien kämpässä Lontoossa, olimme muuttaneet sinne Sallyn kanssa. Louis ja Sally seurustelivat. Luin päivän juorulehteä, ja katseeni kiinnittyi otsikkoon "Pettääkö Harry Oliviaa ? Onko Orry mennyttä ?" Vieressä oli kuva jossa Harry ja joku blondi suutelivat, ja kuva oli todella tarkka. Toinen kuva he kävelivät tyttö piti kättään Harryn reidellä, ja Harry piti kättään tytön alaselällä. Silmissäni sumensivat kyyneleet. Etsin keittiökaapista hedelmäveitsen. Juoksin kylpyhuoneeseen ja lukitsin oven, onneksi Sally oli käymässä kaupassa. Hän oli ollut siellä jo kolme tuntia, mutta en miettinyt sitä nyt. Kohoti veitsen ranteelleni, huokaisin syvään, ja vetäisin kerran veitsen rateeni läpi. Nostin veitse uudelleen samalle kohdalle, ja vetäisin uudellen. Kipu sävähti ranteeni läpi, ja kokeilin sormellani kättäni. Siitä oli lähtenyt tunto. Veri pulppusi ulos ranteestani. Minua alkoi pyörryttää. Avasin oven, ja kuulin oven käyvän. En välittänyt verestä, jota valui kokoajam perässäni. Käännyin katsomaan ovelle, siellä oli Sally ja Harry.
-Moikka Olivia, Harry tuli  nyt jo kotiin, tuu nyt tänne! Oliv..! Voi rakas mitä sä oot tehny ittelles ? Sally juoksi luokseni huomattuaan valuneet meikkini ja vuotavan ranteeni. Harry juoksi vierelleni ja halasi minua. En vastannut Sallylle, ja työnsin Harryn pois.
-Prinsessa, mitä o tapahtunut? Kerro mulle, Harry katsoi minua hädissään. Sally oli etsimässä ensiaputarvikkeita kylpyhuoneesta. kohta kuuli kiljaisun. Hän oli varmaan löytänyt veitsem ja verisen lattian. Kurotuin ottamaan lehden käteeni, ja nostin sen Harryn näkyville. Harry laski katseensa lattiaan.
-Anna anteeks rakas, mä olin humalassa, hän huokaisi. Ojensin tervee käteni, ja kun Harry nosti kanseensa, löin häntä poskeen, ja katsoin häntä silmiin.
-Mulla on anoreksia, ja tarviin siinä tukee, jota saan parhaalta kaveriltani, ja sain poikaystävältäni, johon luotin täysillä. Sitten luen lehdestä poikaystäväni ja jonku tytön suutelevan. Korjaan, entisen poikaystäväni. Harry, tää oli tässä. Meitä ei enää oo, sanoin hiljaa, ja loin viimeisen silmäyksen poskeaan pitelevään poikaan, jota rakastin. Harry katsoi minua surullisesti, ja katsoin takaisin kyynelsilmin. Hän kääntyi lähteäkseen, ja käännyin ympäri , ja Sally halasi minua tiukkaan sanoen:
-Eka paikataa nää sun haavat, ja sit varataa kummallekki kahen viikon loma Havajille, hän hymyili. Hymyilin takaisin, ja kohta menimme varaamaan lennot. Harrya en voisi ikinä unohtaa, mutta muutakaan en voi. takaisin emme palaa enää ikinä.

Kerro mulle miten muka pystys unohtaan,
Miten tää muka tulee väliin, tää on vaan runoutta.
Meil oli hetkemme, ja lupaan muistaa ne.
Kuva meist yhdessä, tauluun ikuistan sen.
En pyydä maailmaa sulta tai kuut taivaalt.
Mä oon sua varten tääl, seison täs paikallaan.
Jotain niin painavaa, kun en pois sua päästä saa.
Vuodet vaan vierii ja mietin millon sut nähdä saan.
Mut se ei taida tapahtuu, miten uskallan enää kehenkään rakastuu?
Muistot palautuu, tie mun edes avautuu,
Päämäärän tunteille on enää avaruus.
Koska sä oot muisto, kuva mun silmissä,
Etkä sä hymyile vaan, söpösti irvistät.
Ja se on ainoo hyvä asia täl filmillä,
Mä oon sun Sune ja tyttö sä oot tähti.

Sä olit oikees, siit ettei suhde kanna.
Annan ittestäni kaiken mut tää on niin vaikeet.
Sä olit oikees, oli se oikeen et mokasin, satutin
Ja sä, rakastuit toiseen.
Sä olit oikees, sä olit oikee mulle ja tää
Tunne, sattuu nähä kun sä pois meet.
Sä olit oikees, rakastuit toiseen, toisen kerran
Täl kerral tehään se oikein.

Se alko jätskillä, päätty sohvalle.
Nätti tyttö osu just siihen kohdalle.
Siin oli energiaa, erityist kipinää,
Tyttö sä sait mun sydämen sulle tikittään.
Enkä ikinä ois tehny sitä mitä sulle tein,
Ois pitäny osaa sanoo ei.
Ja se mis me oltais nytten sitä ei tiedetä,
Oisko asiat hyvin vai, todella pielessä.
Mun pienessä mielessä, täs pienes miehes lienee,
Enemmän miestä ku sun nykyses miehessä.
Eikä millään pahalla, joo moikataan ku tavataan.
Mut tiedä se, et tääl on joku joka rakastaa.
Ja tekee mitä vaan sun puolesta, vuosien pääst,
Tai jo heti huomenna. Kunnes erottaa, meijät kuolema.
Me tein sen virheen, et rakastuin näin nuorena.

Sä olit oikees, siit ettei suhde kanna.
Annan ittestäni kaiken mut tää on niin vaikeet.
Sä olit oikees, oli se oikeen et mokasin, satutin
Ja sä, rakastuit toiseen.
Sä olit oikees, sä olit oikee mulle ja tää
Tunne, sattuu nähä kun sä pois meet.
Sä olit oikees, rakastuit toiseen, toisen kerran
Täl kerral tehään se oikein.

Mä oon nähny naisii, jotka kutsuu itteensä kauniiks.
Mä oon nähny, kun ne vetää aamul ranteet auki.
Mä oon naisii, ja mä nautin siit, et sä oot nainen
Niin erilainen. Se vetää mua puoleensa, antaa mulle unta.
Kumpa kulta saisin, olla viel kerran sunkaa.
Rakastaa sua ja huutaa se ääneen, mut, mitä mä tääl teen?
Sä et oo tääl ees.

Sä olit oikees, siit ettei suhde kanna.
Annan ittestäni kaiken mut tää on niin vaikeet.
Sä olit oikees, oli se oikeen et mokasin, satutin
Ja sä, rakastuit toiseen.
Sä olit oikees, sä olit oikee mulle ja tää
Tunne, sattuu nähä kun sä pois meet.
Sä olit oikees, rakastuit toiseen, toisen kerran
Täl kerral tehään se oikein.
joo enoikee tienny mittää one directioin kappaleita mitkä sopis tähä, kuuntelin tätä kappaletta samalla ku kirjotin tätä, sorii eilen ei tullukkaa uutta osaa, en kerennykkään:( alotan tänään tai huomenna uuen, ja oli pakko lopettaa tää , ku mulla o aiva mahtava inspis ja se pitää toteuttaa, ja tää loppu o vähä surullinen mutta joo:):)

Love Or Hate -3

Heräsin aamulla 12 aikaan, venyttelin,  ja menin keittiöön valmistamaan aamiaista. Syötyäni viime viikkoista makaroonilaatikkoa, menin huoneeseeni,   harjasin hiukset  laitoin ne pään päälle sottuiselle nutturalle, ja laitoin mustat legginssit ja valkoisen löysän topin, jossa oli Iso-Britannian lippu. Laitoin parhaalle kaverilleni Sallylle viestin, että tulisi kaupunginpuiston penkeille, nähtäisiin siellä.

Lähdin kävelemään sinne, ja tuokion kuluttua olinkin jo perillä. Istuin hetken aikaa, kunnes Sal tuli, Halasin häntä tiukasti, emme olleet nähneet kolmeen viikkoon. Juteltuamme turhia hetken aikaa, Sally yhtökkiä tokaisi:
-No, onko sulla joku poika kiikarissa ? Huokaisin Sallylle raskaasti, ja kerroin hänelle Harrysta, ja siitä miten tunkeileva hän on.
-Onko hänellä ruskeat kiharat hiukset ? Sally kysyi.
-Joo,vastasin.
-Eikö olekkin vihreet silmät ja vino hymy ? Hän jatkoi.
-On joo, mistä tiesit ?
-Hän on istunut jo puoli tuntia takanasi, kuunnellen tarinaasi. Voi_ei.  Käännyin hitaasti ympäri, ja Harry virnisti takanani.
-Moikka prinsessa, kiva nähä taas! Harry naurahti ja iski silmäänsä.

Huokaisin äänekkäästi.
-Sally, tuu mennään meille.
-Oottakaa, lähtekää mun ja poikien kämpille ?
-Joo me tullaan! Sally huudahti innostuneesti.
-Sal, eeiiii...
- Tuun hakee teijät 45 minuutin päästä, olkaa valmiita! Harry virnisti ja lähti hölkkäämään pois
-Kiitti tosi paljo! Oot ihana, tiuskaisin ja lähdin pikakävelya meille päin. Sally seurasi minua nauraen. Kohta olimmekin jo meillä.
-Millasia ne Harryn kaverit on ? Onko ne söpöjä ? Montako niitä on ? Nauroin Sallyn kysymystulvalle.
- En tiiä ollenkaa, ei se oo niistä mulle mitään kertonu, vastasin. Menimme huoneeseeni, ja laitoin topin päälle mustan hupparin, ja laitoin pinkit converseni, lainasin Sallylle harmaan guessin neuleen ja mustan topin. Otimme hetken aikaa ipadilla kuvia, ja teimme kaakaot ja huomasinne, jo puoli tuntia oli kulunut! Vartti meni jutellessa, ja samassa kuulimmekin jo auton tööttayksen pihasta. Menimme ulos, minä istuin Harryn viereen pelkääjän paikalle, ja Sally meni taakse.
-Louis halusi tulla mukaan, Harry virnisti.

  Sally
Istuin taakse, Louisin viereen, vau, olipa hän komea. Hän hymyili minulle, hymyilin takaisin.
-Mitä tuijotat ? Hän kohta naurahti.
Uups. Olin katsonut hänen ihanan sinisiä silmiään varmaan kohta jo viisi minuuttia. Muutuin ihan punaiseksi.
-Öhh.. en mitään, sori, takeltelin.
-Oot söpö ku punastut, Louis hymyili.
-Haha, no en nyt tiiä! Nauroin.
-Ollaan perillä, Harry huudahti, ja peruutti pihaan.
-Ai kämppä!? Täähä on aiva mahtava mesta! Tokaisin, ja tajusin samantien mitä olin sanonut. Sönkötin perään:
-Öö, tai siis.. Louis alkoi nauraa täysillä, ja pian nauroivat nyös Harry ja Olivia. He olisivat oikesti söpö pari!

Olivia
Kohta Sallykin nauroi.  kastuimme läpimäriksi jääkylmästä vedestä, minä ja Sally aloimme kiljua, ja kohta kuulimme naurua.
-Zayn ja Niall! Nyt kuolette! Harry karjaisi, ja lisäsi, mutta sitä ennen... Harry iski Luolle silmää, ja samantien meidät kaapattiin ilmaan, ja pojat juoksivat takapihalle, ja meidät heitettiin viileään veteen ja pojat hyppäsivät itse perään. Harry ui vierelleni ja painoi minut reunaa vasten. Koitin rimpuilla pois, mutta olin liian heikko. Louis alkoi kutittamaan Harrya kyljistä, ja tämä lähti karjuen Loun perään. Seurasimme nauraen takaa-ajoa Sallyn kanssa. Kiipesimme pois altaasta, ja menimme aurinkotuoleille. Kohta Sally meni riehumaan Louisin kanssa altaaseen, ja Harry tuli vierelleni.
-Hieno talo teillä! Naurahdin.
-Nojoo.. Tää on vaa vuokralla meillä kaks kuukautta..
-Mitä ? Missä asut oikeesti ? Kysyin.
-Totaa.. Lontoossa.
-Aaa okei, totesin. Taisin olla kyllä hieman ihastunut Harryyn. Nousimme, ja menimme sisälle.
-Wou, mistä sä ton kaunottaren oot kaapannu ? Oletettavasti Liam snoi sisältä. Naurahdin.
-Kadulta pesemästä hiuksia, Harry vastasi virnistäen. Tökkäsin häntä kyynerpäällä kylkeen.
-Auuuh! Sievästi hei! Harry huudahti ja koitti ottaa minua kiinni. Teranssilla kompastuin kynnykseen, ja kaaduin polvilleen maahan. Harry veti mikut kädestä ylös, painoi tiukasti rintaansa vasten, ja katsoimme toisia silmiin. Hänen huulensa tuli lähemmäs minua, kunnes ovelta kuului:
-En kai keskeyttänyt mitään ? Louis kysyi viattomasti. Harry huokaisi, ja heitti Louisia tyynyllä päähän.

Menimme hakemaan jääkaapista jotain grillattavaa, ja lähdimme terassille grillaamaan. Loppupäivä kuluikin uiden ja syöden. Kumpikaan ei puhunut mitään hetkestä jonka Lou oli keskeyttänyt.-Kello on jo 10, kai te jäätte yöksi ? Liam huolehti.
-No.. Kai me voitas, vastasin hiljaa.
Lainasin Harryltä  ison valkoisen t-paidan, jolla nukkuisin.
-Kai sä nukut mun vieressä ? Harry kysyi koiranpentuilme kasvoillaan. Ei sille voinut sanoa ei. Sally nukkuu näemmä Louisin kanssa. Heidän välillään on varmasti jotain! He kokoajan tuijottavat toisiaan. Lopulta lähdimme huoneisiimme.  Menin peiton alle selkä Harryyn päin, sitä ennen kuitenkin pesin meikit ja aukaisin hiukset. Kuulin, kuinka ovi kävi, ja valot sammutettiin, ja Harry kömpi viereeni. Kohta tunsin kädet lanteillani, ja kuinka Harry käänsu minut itseensä päin.
-Oot kaunis, hän hymyili. Hymyilin takaisin, ja painoin pääni hänen rinnalleen, ja kiedoin kädet hänen ympärilleen. Hän piti käsiänsä lanteillani. Kohta nukahdinkin jo.

Sally
Nousin sängystä, arvelin Louisin nukkuvan, ja menin teranssille. Nojasin kaiteeseen katsoen maisemia. Minulla oli toppi ja alusvaatteet. Mietin tätä kaikkea, olin ihastunut Louisiin, ja hänkin vaikutti kiinnostuneelta minuun. Meillä on samanlainen huumorintaju.

Louis
Kuulin, kuinka Sally meni parvekkeelle. Hiivin hiljaa hänen peräänsä. Hän oli todella kaunis. Taisin olla ihastunut häneen, joka on todella outoa minulta, koska en ole nopeasti ihastuvaa tyyppiä. Olin varma että tunne on yksipuolista. Kävelin Sallyn taakse, ja kiedoin käteni hänen kaulaansa. Hän säpsähti.
-Mulla on sulle jotain kerrottavaa, mumisin hänen korvaansa.
-No kerro ? Hän sanoi ja kääntyi niin, että näki naamani. Katsoun häntä silmiin.
-Musta tuntuu et taijan olla... Ihastunu suhu, sanoin hiljaa, nut.tää tunne taitaa olla ykspuolista. Käännyin ympäri lähteäkseni huoneeseeni. Sally käänsi minut kuitenkin ympäri, ja katsoi silmiini.
-Ei,ei se oo, hän sanoi hiljaa, ja suuteli minua suulle. Vastasin suudelmaan, ja nostin hänet syliini. Kävelin hiljaa Sally sylissäni sänkyymme, laitoin pervekkeen oven kiinni,  vedin peiton päällemme. Sally oli selkä minuun päin. Kiedoin käteni hänen lanteilleen, ja mumisin korvaan:
-Öitä prinsessa. Kohta nukahdimme kumpikin.

Laitan nuista tytöistä kuvan heti ku pääsen koneelle ku tää kännykkä ei anna laittaa...-.- mut jos joku lukee tätä kii kommentoikaa, et tiiän kirjottelenko tätä vaa itsekseni ja lukeeko tätä kukaan ? :)