ja tässä se Lauther
ja viel tän päivän asu
ja lautherin vaatteet:
Nimeni on Alexandra, lyhemmin Alex, ja olen emo. Olen 16-vuotta, ja minua koulukiusataan, tönimällä haukkumalla sen takia että olen emo, ja tulen varmaan aina olemaan Forever Alone. Isäni kuoli viime vuonna, ja äitini on yksinhuoltaja. Minulla on sisko, vuoden ikäinen Lauther.Minulla on paha masennus, ja viiltelen melkein jokapäivä.
Istun pulpetissani, ja takanani istuva Neela heittelee minua kumin palasilla. Välittämättä siitä teen tehtäviä.
Pian kaiutin alkaa säristä ja sieltä kuuluu rehtorin ääni:
-Anteeksi keskeytys oppitunneillanne, pyydän 9.c:n oppilasta Alexandra Pochamia käymään kansliassa. Ei muuta, kiitos, jatkakaa tehtäviänne. Nousen pulpetiltani ja kävelen hitaasti kansliaan. Kummastelen, mitä asiaa rehtorilla minulle olisi. Saavuttuani kansliaan koputan oveen. "Sisään", sieltä kuuluu. Menen istumaan rehtoria vastapäätä olevaan penkkiin. Rehtori katsoo minua pitkään, kunnes toteaa hiljaisella ja rauhallisella äänellä: Olen todella pahoillani, Alexandra, mutta nyt on käynyt näin, että.. hmm tuota noin..Kaupungilla sattueessa ampumavälikohtausksessa, äitisi on saanut osuman rintaansa, ja menehtynyt välittömästi. Otan osaa suruusi, Alexandra. Tuijotan rehtoria hetken aikaa, kunnes ryntään kaataen tuolin ulos. Juoksen koulun lähellä suuren järven rannalle kalliolle istumaan, ja alan laulaa:
Don't try to make me stay
Or ask if I'm okay
I don't have the answer
Don't make me stay the night
Or ask if I'm all right
I don't have the answer
Heartache doesn't last forever
I'll say I'm fine
Midnight ain't no time for laughing
When you say goodbye
It makes your lips so kissable
And your kiss unmissable
Your fingertips so touchable
And your eyes irresistible
I've tried to ask myself
Should I see someone else
I wish I knew the answer
But I know if I go now, if I leave
Then I'm on my own tonight
I'll never know the answer
Midnight doesn't last forever
Dark turns to light
Heartache flips my world around
I'm falling down down down
That's why
I find your lips so kissable
And your kiss unmissable
Your fingertips so touchable
And your eyes irresistible
Irresistible (irresistible)
Irresistible (irresistible)
Irresistible (irresistible)
Irresistible
It's in your lips and in your kiss
It's in your touch and your fingertips
And it's in all the things and other things
That make you who you are and your eyes irresistible
It makes your lips so kissable
And your kiss unmissable
Your fingertips so touchable
And your eyes, your eyes, your eyes
Your eyes, your eyes, your eyes
Irresistible
Lopetettuani laulun huomaan itkeväni. Vierelleni istuu joku. Painan pääni äkkiä alas, ettei tulija huomaa itkeväni. Hän kietoo kätensä harteilleni, ja painan pääni hänen rintaansa, ja annan kyyneleitten tulla.
-Se oli todella kaunista, melkein yhtä kaunista kuin sinä, tulija sanoo. Katson häntä. Vieressäni istuu komea nuori mies, jolla on ihanan siniset silmät, ja vaaleat hiukset. Unohdan hetkeksi äitini, mutta sen muistettuani painan pääni alas ja siirryn kauemmaksi pojasta.Alan taas nyyhkyttämään.
-Saanko kysyä, miksi itket ?
-Ä-äiti äm-mmuttiin t-tänään, nyyhkytän.
-Hei, älä itke, tai minäkin itken, poika sanoo hiljaa ja nostaa minut syliinsä istumaan ja painaa pääni hänen ritaansa, laittaen leukansa pääni päälle, ja kietoo kätensä ympärilleni. Onneksi laitoin tänään vedepitävää meikkiä. Lopulta tyynnyn pojan silittäessä hiuksiani. Katson häntä silmiin.
-Kiitos, ja anteeksi, kuiskaan.
-Hei, ei se mitään, ja olen muuten Niall, hän sanoo hiljaa hymyillen.
-Alexandra, vastasin hiljaa.
-Otan osaa äidistäsi. Missä asut ? Saatan sinut kotiisi, Niall kysyy lempeästi. Sitten muistan Laun, ja lähden juoksemaan kotiini päin. Toivottavasti Niall ei seuraa perässä. En kerro tarinaani kenellekkää. Missä Lau on? Missä me nyt asumme? Kuulin askeleet takaani. Niall. Kohta olinkin jo pihassamme, ja kävelin sisään. Menin pikaisesti Laun huoneeseen, ja siellä se tyttö kikattelikin yksin pinnasängyssään.
-Alet! Hän huudahti minut nähtyään. Nostin hänet sängystä syliini, ja vaihdoin vaipat. Niall seurasi vierestä.
-Te voisitte kyllä tulla mun luo asumaan ? Hän sanoi varoen.
-Hmm, en oikee tiiä. Tai ihasama, millon ?
-Hyvä, no jos vaikka heti alettas siirtää tavaroita meijä kämpille ?
-Meijän ? Kysyin ihmeissään.
-Nii siis haittaisko jos siellä asus neljä mun parasta kaveria ?
-Ei jos niitä ei haittaa et me tullaa sinne, hymyilin.
-Ei tietenkään, oikeestaa me asutaa täs aika lähellä.. Miten ihmeessä suostuin tähän !?!
- Ja oon 18, niin tää pikkunenki voi tulla asumaa sinne, Niall hymyili Lau sylissään.
-Sen nimi on Lauther, tajusin sanoa. Niall lähetti jollekkin viestin, jo kohta hän sai vastauksen.
- Harry on puolen tunnin päästä täällä pakettiautolla. Miksi ihmeessä vastasin myöntävästi, enhän edes tunne Niallia.
-Ei huolta, me ei kukaa polteta eikä nuuskata, ei käytetä huumeita eikä olla rikollisia, Niall nauroi. Onnistuin hymyilemään pienesti. Nousin ylös, ja menin keittiöön. Tarkistin että Niall oli Loun kanssa makuuhuoneessa, otin veitsen ja viilsin muutaman pienen mutta syvän vertavuotavan viillon. Pesin veitsen ja laitoin takaisin kaappiin sen. Kävelin olohuoneeseen, ja sidoin haavani siteeseen, ja piilotin hihan alle. Menin takaisin Niallin luo.
-Missä kävit ? Hän kysyi.
-Vessassa vain, vastasin huolettomasti. Niall hymyili, ja samalla kuului pihalta auton tööttäys. Juoksimme ulos, minä Lau sylissä. Autosta tuli ulos neljä poikaa.
-Louis, Harry, Liam ja Zayn, tässä on Alexandra ja Lauther, Niall lausui.
-Moi, pojat sanoivat yhtaikaa.
-Hei vain, vastasin hiljaa.
Pakkasimme vaatteeni, ja tärkeimmät esineeni autoon, Lau pinnasängyn, lipaston vaatteineen, ja hoitopöydän. Lukitsin oven, ja astuimme autoon. Istuin Niallin vieressä, ja Lou kikatteli autuaan tietämättömänä kaikesta mitä ympärillä tapahtuu. Kohta olimme jo perillä, ja kello oli jo paljon, joten vaihdon Loulle yöpuvun, jossa oli valkoisia numeroita mustalla taustalla. Harry oli vienyt jo pinnasängyn vierashuoneeseen, ja vein hänet sinne nukkumaan. Kohta väsynyt tyttö jo nukahtikin. Jäin katselemaan tätä suloista näkyä. Kuulin oven käyvän, ja Niall tuli vierelleni. Katsoin häntä, ja istuuduimme sängylle.
-Miks sä oot mulle niin kiltti oon paha ? Kysyin surullisesti.Niall kiinnitti katseensa käsiini, ja nosti hihat, ja näki siteet kummassakin ranteessani, ja vanhat arvet. Niall pussasi arpia, ja katsoi minua silmiin, ja lausui sanat joita en unohda koskaan.
-Koska sä olet täydellinen ihminen, joka ei sais satuttaa itseään. Ja ihminen, joka omistaa ihanan lauluäänen. Todella vahva ihminen, joka minä sinun sijassasi olisin jo luovuttanut. Ja koska minä rakastan sinua todella
paljon. Ja toivon, että lupaat minulle ettet satuta itseäsi enää ? Haluan sinun voivan hyvin, olevan onnellinen, minun kanssani.
En saanut sanottua mitään. Katsoin vain Niallia silmiin, ja kurotuin suutelemaan Niallia. Hän vastasi suudelmaan, ja suudelman loputtua kuiskasin:
-Niin minäkin sinua. Painauduin hänen kainaloonsa alkaessamme nukkumaan, ja Niallin silittäessä hiuksiani ja suudellessaan otsaani tasaisin väliajoin.
Joo tästä tuli vähä pitempi ku oli tarkotus, ja tästä piti tulla sellane ficci eikä tällane yksittäinen.. joo ja seuraavasta tulee ilonen ei surullinen ! Kommentoikaa mitä mieltä olitte, en oo varma teenkö huomenna ollenkaa, jos teen nii ehkä jonku tositosilyhyen osan aamulla, ku mulle tullee taas kavereita yöksi nii en kerkee kirjottaa :D jos tykkäätte näistä nii liittykää ihmeessä lukioiksi !!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti