" Kattokaa mitä mä toin!" Char sanoi hiljaisella äänellä virnistäen. Hän nosti vasenta kättään, jossa roikkui muovipussi, ja siellä oli epäilemättä viinaa.
"JES! Saatiin tänne vähän juotavaakin" Niall huudahti. Minua ajatus ei oikein innostanut. Ei huvittanut vetää kännejä juuri nyt. Ja oletettavasti kaikki muut vetäisivät, ja näin ollen olisin ainut selväpäinen. Meninne keittiöön, ja Char laski pöydälle kaksi shamppanjaa, viisi lonkeroa, ja neljä sitruunan makuista kaljaa. En ollut ikinä pitänyt kaljasta, shamppanjaa sietäisin hieman. Harry aukaisi itselleen pullon, ja hän luultavasti vetäisi koko pullon.
Huokaisin syvään, ja istahdin sohvalle.
-muutaman tunnin kuluttua-
Musiikki pauhasi kovalla, ja jokainen minua lukuunottamatta oli huppelissa. Istuimme ringissä keittiön lattialla.
" Seitsemän minuuttis taivaassa!" Louis huudahti.
"Mitä?" kysyin ihmetellen.
"Ollaan seitsemän minuuttia taivaassa" Hän toisti. Muut kannattivat ideaa, eikä se minustakaan hullumpi ollut, jos olisin juonut edes hiukan enemmän.
"Okei, mä aloitan." Pyöräytin pulloa kaksi kertaa, ensimmäisellä kerralla onni suosi Louisia, ja toisella Liamia. Naurahdin.
" Sinne siis!" huudahdin, ja osoitin vaatehuonetta. Louis ja Liam lähtivät nauraen komeroon. Muut vihelsivät perään. Kännissä, todellakin. Istuin Harryn vieressä, ja tämän käsi oli kietoutunut olkapääni ympäri. Olin jo muutaman kerran sen laskenut pois, enkä enää jaksanut tehdä sille mitään.
Seitsemän minuutin kuluttua Char kävi hakemassa pojat pois. Kohta kaikki kolme tulivat nauraen pois. Louis ja Liam näyttivät noloilta, mitä lie tehneetkään siellä. Oli Charin vuoro pyörittää. Hän laski kätensä pullon ylle, ja pyöräytti sitä. Toivoin hartaasti, ettei se osuisi minuun. Se pysähtyi Zaynin eteen. Otin puhelimeni taskusta, ja tsekkasin uusimmat somessa.
" Les!" Char huudahti. Hätkähdin. Voi hitto. Pullo oli osunut minuun. Nousin ylös, ja katsahdin vielä muihin.
Zaynin kasvoilla käväisi outo ilme, ja nousimme molemmat yhtäaikaa ylos. Kävelimme komeron eteen, ja avasin oven. Suljin sen perässäni, ja olimme siellä kahdestaan. Zayn katsoi minua silmiin, ja laittoi molemmat kätensä poskilleni.
"Hei, mikä nyt on?" Hän yllätyksekseni avasi suunsa. Kulmani kävivät kurtussa, ja avasin sitten suuni, ja mutta suljin sen samantien. Ravisti Zaynin kädet kasvoiltani.
"Ei mikään, sori" mutisin. Tämän kasvoilla käväisi outo ilme, ja samantien, mitään miettimättä,käännyin ympäri,ja painoin huuleni hänen huulillensa. Kohta Zayn vastasi suudelmaan, ja laski kätensä poskelleni. Outo tunne valtasi minut. Tunsinko itseni... onnellíseksi? Tuntui, kuin salamat kipinöisivät sisälläni, sydämessä. Tuntui, että kuuluisin tähän. Eihän ne tunteen voineet olla aitoja? Huulemme sulautuivat yhteen, kuin ne olisivat tarkoitettukin siihen.
Kohta vetäydyin kauemmas, ja huokaisin syvään.
"Vau" Zayn henkäisi. Hänen kätensä oli edelleen posekellani, ja silitti karhealla peukalollaan kasvojani. Hän laski huulensa otsalleni, ja laski siihen suukon. Kohta hän peruutti, ja nosti suupielensä hymyyn. Vastasin siihen. Kohta oveen koputettiin, ja käännyin avaamaan sen. Koputtaja oli Niall. Kävelin hiljaa paikalleni, ja muut viheltelivät vieressä. Tyydyin vain naurahtamaan, ja Zayn pyöräytti pulloa. Mitä juuri oli tapahtunut?
Pikkuhiljaa kaikki alkoivat näyttää väsymyksen merkkejä, minä mukaan lukien. Kävin hakemassa Caron huoneesta olohuoneen lattialle patjoja, ja muutaman väsähtivät niille. Niall nukkui jo sohvalla. Zayn makasi keittiön lattialla. Itse hiivin hiljaa yläkertaan huoneeseeni, tai minun ja Zaynin huoneeseen. Vetäisin päiväpeitteen pois, ja kipusin sänkyyn.
Heräsin oven avaukseen.
"Saaks mä tulla tänne nukkuun?" Kuului uninen ääni ovelta.
"Tottakai, onhan tää sunkin huone" naurahdin.
" Mut ku haisen viinalle" Zayn yritti.
"Kyllä mä kestän sen" mutisin. Kohta Zayn vetäisi paidan päänsä yli, otti housutkin pois. Katselin salaa häntä, kunnes Zayn kömpi viereeni sänkyyn.Zayn oli todellakin hyvässä kunnossa. Hän veti peiton päällensä, ja kohta jo kuulin tasaista tuhinaa.
Aamulla heräsin virkeänä. Nyt tuli sen aika, kun sai kiittää itseään, ja jätti juomisen välistä. Zaynillä oli luultavasti kova krapula, ja hän tuskin heräisi vielä. Nousin siis ylös, ja menin keittiöön. Muut nukkuivat olohuoneessa. Hiivin kaapille, ja kaivoin sieltä särkylääkettä ja lasin. Arvelin Zaynin tarvivan niitä. Laskin lasiin vettä, ja hiivin hiljaa takaisin huoneeseemme. Zayn avasi vaivalloisesti silmänsä, kun avasin oven.
"Ajattelin, että saattaisit tarvita tätä" hymähdin, ja ojensin lasin ja lääkkeen Zaynille.
"Muistatko sä eilisestä mitään?" kysyin ohimennen, Zaynin kasvoille kohosi miettiväinen ilme. Hetken ajateltuaan hän pudisti päätään.
" Ei minkäänlaista muistikuvaa. Miks sä sitä kysyit?" Hän haukottelee. Kohautan vain olkapäitäni. Miksi ihmeessä edes ajattelin, että hän muistaisi. Se oli vain yksi suudelma, eikä mekinnyt Zaynille mitään. Vaikka ehkä olinkin salaa sisälläni toivonut toista vastausta.
Zayn ojensi lasin, ja kiitti minua. Menin vielä takaisin sänkyyn, ja nukahdinkin pian uudestaan.
Hän laski kätensä olkapäälleni.
"Usko mua, mä en valehtele sulle" Hän sanoi. Laskin katseeni maahan ja mutisin jotain epäselvää.
Hän otti leuastani hellästi kiinni, ja nosti sitä, jotta silmäni katsoisivan häneen.
" Leslie. Mä rakastan sua, eikä sitä muuta mikään. Ei mikään. Mikään ei saa mua muuttamaan mun mieltä, ja sä tiedät sen" Hän sanoi hellästi.
"Mä tiedän. Mäkin rakastan sua" Kuiskasin sanat, jotka hävisivät pian tuuleen. Hän kumartui puoleeni, ja puri alahuultaan. Hän tiesi, etten voisi vastustaa tuota temppua.
"Tuota ei lasketa!" Huudahdin.
"Kuka on keksinyt säännöt rakkaudelle? Mikä sallitaan ja mikä ei?" En sanonut mitään. Hän siirsi kätensä olkapäältäni poskelleni, ja suukotti kaulaan. Suustani pääsi hento voihkaisu. Hän siirsi kasvonsa kauemmas, ja vihdoin suuteli minua. Se suudelma oli täynnä rakkautta, intohimoa, ja ikuisuutta. Kiersin kädet hänen hiuksiinsa, ja pörrötin niitä. Huulemme liikkuivat yhteen, ja kaikki oli täydellistä. Hän erkani kauemmas, ja huuleni kaartuivat hymyyn. Mutta jokin ei mennyt oikein. Hänen kasvonsa erkanivat yhä vain, kauemmas ja kauemmas, kunnes en enää nähnyt mitään. Sumu täytti maisemani, enkä nähnyt mitään. Kyyneleet pyrkivät silmiini, ja valuivat poskilleni.
"Zayn!" Huusin Häntä, mutta kukaan ei vastannut minulle. Ei edes kaiku. Olin taas yksin
"Zayn!" Yritin uudelleen, mutta turhaan.
"Leslie!"
"Leslie!"
"Leslie! Herää, kaikki on hyvin" Kuulin tutun äänen viereltäni. "se oli vain painajaista" Räväytin silmäni auki ja hyppäsin istumaan. Hengitin raskaasti ja nopeasti.
"Kaikki on hyvin, ei mitään hätää" Kuulim Zaynin äänen viereltäni.
"Minä.." aloitin, mutta Zayn keskeytti minut:
"Älä sano mitään, rauhoitu nyt vain, hengitä syvään" Suljin silmäni. Se oli vain unta. Vain unta. Zayn silitti hiuksiani. Kaikki oli hyvin.
"Haluatko puhua unesta? Se yleensä auttaa" Hän kysyi lempeällä äänellä. Pudistin päätäni.
"Huusit minua. Heräsin siihen, kun huusit minua, ja kyyneleet valuivat poskillesi. Sinä huusit minua" Hän toisti.
"Niin huusin" Kuiskasin. Zayn ei kysellyt enempää, kiersi kätensä olkani ympäri, ja nojasin häneen. Sisarukset tekee näin, toistelin itselleni.
"Onko sulla pahakin krapula?" kohta naurahdin. Zayn virnisti.
" Ei niin paha kuin Harrylla ja Niallilla" Naurahdin. Olihan se oletettavissa.
" Mennään kaikki syömään jonnekin ulos, ei täälläkään jaksa olla" Zayn ehdotti.
"Joo, hyvä idea" sanoin. Nousin ylös, ja menin vaatekaapilleni.
" Voisit säkin pukee jotain päälles" huikkasin tuolle, jola oli edelleenkin vain boxerit yllään. Zayn naurahti. Hän nousi ylös, ja vetäisi housut jalkaansa. Itse jäin vielä miettimään vaatteita. Viikon päästä olisi joulu, ja ulkona oli aika viileä, Päätin laittaa mustat farkut, ja valkoisen kauluspaidan, koristamaan asua lisäsin vielä kaulaani kultaisen ketjun.
Meikkasin, itoin hiukset, ja olin valmis.Zayn oli jo alhaalla, ja itsekin menin sinne. Kohta Harry,Liam,Louis,Niall,Cher, Zayn ja minä olimme valmiis lähtemään. Päädyimme läheiseen ravintolaan, jossa tarjoiltiin kaikkea ranskalaisista hienoihin ateroihin. Itse tyydyin vain mansikkapirtelöön, ja muut ottivat isot annokset ruokaa.
"Etkö sä oikeesti ota mitään muuta?" Liam kysyi. Pudistin päätäni.
" Sun pitäis syötä jotain muutakin" Louis lisäsi tuohon
"Ei mulla oikeasi oo nyt nälkä" tokaisin.
"Ottaisit nyt jotain muutakin" Zaynkin huomautti. En tykkää tästä yhtään. Päätän itse mitä syön.
"En ota!" Huudahdin.
"Leslie, en mä tarkottanut pahalla, mut mun mielestä sun pitäisi.." Zayn aloitti.
"SUN MIEPIDE TULI JO SELVÄKSI, EIKÄ MUA KIINNOSTA SE, MÄ PÄÄTÄN ITSE MITÄ MÄ SYÖN JA MITÄ MÄ EN SYÖ!" Huusin, ja koko ravintola tuijotti minua. Nousin ylös, ja lähdin kävelemään kadulle, ulos.
Joku huusi peräänim ja pidensin vain askeleitani. Halusin kotiin. Okei, olin ehkä hieman herkkä, mutta en kestä, jos asioihini puututaan tai minua neuvotaan. Kävelin ripeästi kotiin, ja olin siellä kymmenen minuutin päästä. Ovella huomasin, että Zaynilla oli minunkin avaimeni. Olin antanut ne hänelle, koska Zaynin jäivät sisälle. En pääsisi sisään, ulkona oli melkein pakkasen puolella, ja muut olivat syömässä vielä ainakin tunnin. Istuin portaille, ja vedin hupun päähäni. Työnsin käteni taskuun, ja hytisin jo nyt kylmästä.
Noin tunnin päästä kuulin muiden nauravat äänet tieltä. Vihdoin pääsisin sisälle. He tulivat portista sisään, ja Char huomasi minut. Hän juoksi luokseni.
"Täälläkö sä olit? Me ihmeteltiin et minne sä menit, kävin katsomassa tieltäkin mutta en nähnyt sinua. Voi ei, olet ihan jäässä! Zayn, tuu äkkiä avaamaan ovi!" Hän puhui. Väänsin kasvoilleni hymyn. Rutistin Charia, ja Zayn päästi meidät sisälle.
"Miks sä tolla tavalla lähdit sieltä?" Zayn kysyi myöhemmin, kun istuimme sohvalla, muut olivat jo lähteneet. Kohautin olkiani.
"Meni vain hermot. Vihaan jos minua neuvotaan, tai asioisihi puututaan" hymähdin.
" Ja päätit mennä ulos yli tunniksi kylmään?" Zayn naurahti.
"Päätin mennä kotiin" Korjasin. "mä en vaan muistanut että mulla jäi avaimet sun taskuun" hymyilin. Istuin kulmasohvalle reunalla, vilttiin kääriytyneenä. Olimme tulleet noin viisi minuuttia sitten ulkoa. Muut olivat lähteneet saman tien. Zayn tarttui käteeni.
"Sä oot vieläkin ihan jäässä. Hei sori, en mä tarkoittanut aamulla mitään pahaa, mut.. No olisit sä voinut syödä enemmänkin" Zayn virnisti.
"Ihan turhaan sä musta huolehdit" Hymähdin.
"Miks sä muuten aikaisin aamulla kysyit, muistanko mitään toissapäiväisestä?" Zayn kysyi.
"Ajattelin vaan" Huokaisin. Zayn kurtisti kulmiaan.
"Älä yritä. Mä oon oppinut jo tuntemaan sut, ja nyt sä et kerro kaikkea. Anna tulla" Zayn tokaisi ja katsoi silmiini. Huokaisin syvään, ja piirsin sormellani sohvan ompelusuuntaa.
"No, ei se mitään ollut. Unohda se" vähättelin.
"Mä odotan tässä niin kauan että sä sanot se mulle" Zayn sanoi päättäväisellä äänellä.
" Me suudeltiin. Eikä s ollut mikään kännisuudelma, joka tehdään silloin, kun ei tajuta mitään. Se oli jotai erikoista, ja musta tuntuu et.." Zayn keskeytti puheeni laskemalla sormensa huulilleni.
"Mä muistan" Hän kuiskasi, ja painoi huulensa huulilleni.
/ SAA NÄHÄ MILLON JATKUU UUDESTAAN! ja kommentoikaa ihanat pliis, niistä saan aina innostusta kjirjottaa lisää:)
