tosiaa se inspis

eli vähän tarkennusta edelliseen, mun kännykkä sekos ja se ei antanu kirjottaa ite postaukseen, vaan otsikkoon. Oli pakko sanoo, eli, mun ispis on hukassa! oon ettiny kaikkialta laitellu lyhtypylväisiin ilmotuksia, oon yrittäny huuella ja lupasin sille mun viikkorahatki, tuloksetta:( se katos.... eli, tää ficci jatkuu sitteku löydän mun ispiraation! saatan tehä nyt välissä one shotteja, yks ainaki tulossa. Anteeeks kaikki ihanat jkotka lukee tätä..!

jopp ei oo inspistä nii kirjotan sit ku sitä tulee, anteeks tauosta. joo nolo mä pakko kirjotttaa lyhyesti otsikkoon ko puhelin ei anna kirjottaa muuten tätä

Our story -8

Sydämeni hyppää kurkkuun, ja kuvittelen kaikenlaisia olentoja vampyyreista bedofiileihin. Käännähdin hitaasti ja epäröiden ympäri, katsoin puhuvaa silmiin, ja huomasin tutun virnuilevan ilmeen. Zayn. Sydämeni palaa takaisin omalle paikalleen ja puuskahdan loukkaantuneena. Mitä tuon miehenalun päässä oikein liikkui ? Perhosia ja pöyhiukkasia. Tosin perhoset eivät suostuisi noin tyhmän pojan pääkoppaan, varsinkaan pölyn kanssa.  " Ei viattomia ihmisiä saa tolleen säikytellä! Mä sain sydärin." Tokaisin hieman nauraen, sydän nopeasti tykyttäen edelleen.

Luulin häntä joksikin ihme hulluksi. Zayn naurahti edessäni. "Oot oikees, ei viattomia ihmisiä saakaan säikytellä,mut sä et ookkaan viaton..." Hän vinkkasi silmäänsä. Punastuin typerästi, joka ei onneksi täällä hämärässä näy kunnolla.Lopulta tyydyin vain naurahtamaan.Sitten päätin tarttua härkää sarvista ja kysyä kysymyksen mikä oli painanut mieltäni. " Miks se suudelma oli sun mielestä virhe?" Kysyin päättäväisellä äänensävyllä. Zayn ilme värähti hieman.

Yllätyksekseni Zayn vastasi epäröimättä. " No se on aika pitkä tarina. Ja mä en sais oikeestaan kertoa sitä. Tää ei johu susta, vaan musta ja mun menneisyydestä." Katsoin Zaynia tutkivasti.  " Kerro vaan, mulla on aikaa. Enkä mä kerro kellekään."  Kehotin jatkamaan.        Zayn katsoi silmiini pitkään ja tuntuvasti, kunnes huokaisi syvään.

"Okei, mennään tuonne penkille istumaan, mä kerron sulle kaiken, mut sä et saa kertoo sit sitä mitä sä kuulet kohta, yhdellekkaan elävälle sielulle" hän lopulta sanoi hieman epäröiden, ja viittoi tien vieressä olevaa penkkiä. En olisi uskonut että Zaynille on jokin tärkeä syy. Toivottavasti hän ei kuitenkaan olisi vampyyri. Virnistin itsekseni. Siirryimme istumaan sinne. Katsoin Zaynia kysyvästi, ja tämä aloitti tarinansa." Okei. On olemassa taivas. Ja siellä on hyviä, ja pahoja enkeleitä. Hyvät on ihan vaa enkeleitä ja pahat, no niitä sanotaan langenneiksi enkeleiksi.

Kaikilla enkeleillä on täällä maassa joku jota ne suojelee. Siis ne itsekin on täällä, ei taivaassa. No jos ne epäonnistuu tehtävässään suojella nimikkoihmistä, enkelista tulee langennut enkeli. Se menettää siipensä ja ei pääse enää ikinä palaamaan taivaaseen, vaan joutuu helvettiin. Kuitenkin ennen tätä, enkeli joutuu suorittamaan jonkun haastavan tehtävän. Jonka onnistumisprosentti on alle 40%. Jos onnistuu, muuttuu tavalliseksi ihmiseksi jolla on huono menneisyys ja jonka elämä ei tule olemaan ennallaan ikinä. Hän joutuu joka toinen vuosi suorittamaan tehtävän.

Noniin, mä oon langennut enkeli. Haluuks vieläki jatkaa pidemmälle mun kans kun vaan kavereina?" Zayn päättää tarinansa. Huohahdan syvään henkeä. Aika yllättävä juonenkäänne. Olisinko valmis olemaan kaveri, ehkä jopa enemmänkin kuin pelkkä kaveri, enkelin kanssa ? Okei, entisen enkeli.
Toisaalta, mitä haittaa Zaynia enkelitarinalla olisi meidän tarinassa? Ei mitään. Tuskin hän

  Olen hiljaa ennekuin vastaan. Mietin vastausta tarkkaan." Harry tietää et oon langennut enkeli, ja en sais kertoa tätä tarinaa kenellekkään henkeni uhalla, ja sen hengen jolle olen sen kertonut. Harry tietää tämänkin, siksi että Harry oli se jonka suojelemisesta epäonnistuin. Mutta siitä en halua puhua. Ja me langenneet enkelit olemme vahvimpia kuin te. Lisäksi nopeampia ja osaamme liikkua ääneti paikasta toiseen."

Zayn jatkaa. Käännyn katsomaan häntä silmiin." Ei, en kerro kenellekkään, mitä sain juuri tietää. Ja, kyllä. Minä haluan olla edelleen enemman kuin kavereita. Mistä sä sen voit tietää ?" Sanon kummastuneena." En mistään, Oon vaan päätellyt niin sun käytöksen takia. Hullu arvaus,joka varmaankin osui näemmä oikeaan." Zayn virnistää, mutta vakavoituu sitten

" Tarkoitit sä sitä et haluut olla oikeasti mun kans enemman kuin kaveri? Entä mun menneisyys? Entä mä itse?Mä oon langennut enkeli, en ihminen." Zayn sanoo, loppuosan hieman surumielisenä.

" Kyllä mä tarkotin. Ja tarkoitan edelleenkin. Mua ei haittaa sun menneisyys pätkääkään, ja joo, sä oot mun enkeli." Sanon, ja kierran käteni Zaynin kaulan ympärillä. Hän vastaa halaukseen. Sitten hän kurottuu kauemmas, ja painaa huulensa huulilleni. Lämmin tunne valtaa sydämeni, ja tämä tuntuu oikealta näin." Mun oma pikku enkeli." Mutisen Zaynin huulia vasten tuntien tämän hymyn huulilleni. Näin olen onnellinen.

//tadaaaaa!!! Ei oo ollu oikee inspistä mut tässä tää. Kommekaa kiltiiit :3:3

Our story -7

Avasin oven, vedin syvään henkeä ja astuin sisään. Kävelin olohuoneeseen, jossa kaikki pojat olivat Janitaa kanssa. Tartuin Zaynia kädestä ja viitoin tämän tulemaan mukaani. Harry katsoi Zaynia varoittavasti. Miksiköhän? No ei se minulle kuulu. Kävelimme portaat ylös huoneeseeni. " Zayn, mun pitäs kertoo sulle yks juttu." Aloitin varovaisesti. " Ei, mun ei ois ikinä pitäny suudella sua." Zayn keskeytti lauseeni. " Ei meistä vois tulla mitään, ja mä en pidä susta, etkä sä musta enempää kuin kaverina. Joten thats true, unohdetaan koko virhe suudelma ja ollaan kavereita niin kuin ennenkin. " Tuo sanottuaan Zayn nousi sängyltäni, avasi oven ja lähti.

Istuin sängylleni ja purskahdin itkuun. Siirryin mahalleen sängylleni ja annoin kyyneleiden tulla. Miksi Zayn ensin suuteli minua ja sitten sanoi noin? Olenko minä vain virhe? Mietin nuita asioita surullisena. Lopulta nukahdin.

Heräsin noin tunnin kuluttua, ja koko ala kerta oli tyhjä sinne mentyään. Tarkemmin katseltuani huomasin kaikki yhdessä nurkassa yhtenä kasana nukkumassa. Zaynin huulilla oli surullinen ilme, ja hänen pitkät tummat ripsensäkin näyttivät surulliselta. Mitä oikeasti pidin tuosta pojasta, mutta minun oli unohdettava tunteeni.

Ei Zaynkaan tunne minua kohtaan mitään muuta kuin kaverina. Taas yksi kyynel vierähti poskelleni. Olin tavallista herkempi kuin yleensä nyt, mistä lie johtuu. Pyyhkäisin kyyneleen nopeasti pois. Mitä Zayn tarkoitti sillä että meistä ei tulisi mitään? Ehkä.. ehkä hän oli vampyyri! Nauroin itsekin hullulle idealleni. Mutta.. eihän ole todistettu että vampyyreita ei olisi olemassakaan? Hmm. Kuvittelin Zaynille kulmahampaat ja verta suun pieliin, punaiset silmät, kalpea iho.. Zayn olisi aika komea silloin. Naurahdin ajatuksilleni.

Kello oli lähemmäs puolen yön. Kaivoin kaapista lasin, ja laskin siihen hanasta vettä. Kulautin sen nopeasti kurkkuuni. Hiivin hiljaa ulos talosta, ja jätin oven raolleen. Kävelin pihatielle seisomaan. Samassa kuulin narisevia askelia takaani.

Sydämeni hyppäsi kurkkuun ja unohdin hengittää. Kuuntelin kuuluuko ääniä lisää. Samassa tunsin jonkun ison käden pusertuvan olkapäähäni. " Mitä sä täällä ihan yksin teet ? Eikö se oo kovin vaarallista noin nuorille tytoille ? " Matala ääni kysyi takanani, ääni ei ollut minulle aiemmin tuttu.  Avasin suuni vastatakseni, kunnes ...

Jotain oli pakko väsätä(:

Our story -6

Seuraavana päivänä: Vietimme poikien kanssa aikaa meillä, Helga oli kaupungilla ostamassa uusia kukkahameita, niinkuin joka vuosi tähän aikaa. Sitten hän menee ystävälleen yöksi kauemmas kaupunkiin, joten pyysimme pojat meille yöksi. Kesäloman tanssiaisiin on enää kaksi yötä, eikä minulla ole vieläkään tanssiaisparia.

Istuimme sohvalla lueskellen jotain aikakausilehtiä ja tv oli päällä. Juttelimme samalla. Istuin Zaynin kanssa kahden istuttavalla sohvalla, Harry ja Janita istuivat lattialla tyynyillä. Juttelimme Zaynin kanssa kaikesta maan ja taivaan välillä. " Tuota.. Onks sul vielä paria niihin tanssiaisiin?" Zayn kysyi minulta hieman nolona. " Ei." Sanoin hieman hämmentyneenä. Zayn vain nyökkäsi eikä enää jatkanut aiheesta.

Olimme hetken hiljaa, kunnes nousin ja lähdin kävelemään keittiöön juomaan jotain. Olimme tunteneet pojat nyt muutaman kuukauden, Harry ja Janita seurustelivat edelleen, mutta miksi minun ja Zaynin välillä ei ollut mitään? Olin ehkä hiieman ihastunut häneen, mutta hän ei ollut kiinnostunut minusta. Muutama kyynel vierähti poskelleni, mutta pyyhin sen nopeasti pois. Vihaan sydänsuruja! Kuulin askeleet takaani, ja käden olkapäälläni. Zayn. " Miks sä tänne tulit?" Hän kysyi. " Muuten vaan." Mutisin. " Ootsä itkeny?" Hän huudahti hiljaisella äänellä. "En, miksi olisin?" Sanoin nopeasti. Liian nopeasti.

" Et sä mua huijaa. Kerro nyt?" Zayn sanoi matalalla äänellä. " En ole itkenyt!" Huudahdin ja lähdin nopeasti kävelemään ulos pihakeinuun. Miksi olen näin herkkä? Huomasin ulko-oven käyvän ja Zayn astui ulos. Nousin nopeasti ylös ja lähdin juoksemaan läheisen metsän kautta kallioille istumaan. Kohta olin kallioilla, ja laskeuduin istumaan jalat roikkuen kalliolta. Tavailin mielessäni hetken sanoja ja aloin laulamaan. One Directionin kappaletta Irresistiable. Ei se oikeastaan kuvannut tilannetta mutta pidin siitä kappaleesta. Katsoin ympärilleni, ettei kukaan kuullut ja aloitin laulamisen.

Don´t try to make me stay
Or ask if I'm okay
I don't have the answer
Don't make me stay the night
Or ask if I'm alright
I don't have the answer.
Heartache doesn't last forever
I'll say I'm fine
Midnight ain't no time for laughing
When you say goodbye.

Laulaessani kuulin askeleet takaapäin, mutta kerrankin, en välittänyt niistä, kunnes lauluuni yhtyi toinenkin ääni minun hiljentyessä kuuntelemaan.

Heartache doesn't last forever
I'll say I'm fine
Midnight ain't no time for laughing
When you say goodbye.

Tuo toinen ääni lauloi. Kertosäkeen alkaessa yhdyin takaani kuuluvaan lauluun, joka kuulosti yllättävän tutulta.

It makes your lips so kissable
And your kiss unmissable
Your fingertips so touchable
And your eyes irresistible.

Käännyin katsomaan taakseni, kuka lauloi noin mahtavalla äänellä, kunnes huomasin sen olevan Zayn. Muutuin ihan punaiseksi ja nostin polvet eteeni ja hautaisn kasvoni niihin. " Halusiksä olla mun pari siellä tanssiaisissa?" Zayn kysyi kohta. Yllätyin kysymyksestä, enkä osannut vastata mitään. Zaynin ilme muuttui surulliseksi ja tajusin vastata. " Joo, haluisin mä." Sanoin ja hymyilin " Hyvä. Sulla on muuten upea ääni." Zayn tokaisi. " En oo samaa mieltä, mutta samoin!" Naurahdin. " Miks sä muuten tänne tulit, yksin, ja just ku mä tulin ulos?" Zayn kysyy kulkua kurtistelllen. Huokaan." En miksikään." Lausahdan. " Kerro nyt vaan! Kyllä sä voit luottaa muhun." Zayn sanoo. Pudistelen päätäni, ja nousen ylös. Zayn kuitenkin nappaa kädestäni kiinni ja vetää minut takaisin. Hän katsoo silmiini ja räpayttää tummia ripsiään. Hän kuroo sentin väliltämme yhteen, ja painaa huulensa huulille. Tunnen sulavani ja päälleni tanssivat pikkulinnut, tämä tuntuu oikealta, mutta vetäydyn silti irti. " Anteeksi.." kuiskaan,Zaynin kasvoille kohoaa kummastunut ilme. Nousen ylös ja juoksen metsään. Menen istumaan suuren kuusen juureen, ja näen kuinka Zayn juoksee ohi huudellen nimeäni. Miksi hän suuteli minua? Eihän hän pidä minusta enemman kuin kaverina. Mutta suurempi kysymys, miksi kummassa vetäydyin pois? Minähän pidän Zaynista. Mutta jotenkin, ennen kuin voisin suudella häntä oikeasti,- jos hän siis sitä halusi-, minun oli kerrottava tunteistani. Nousin ylös kuusen alta ja lähdin kävelemään kohti kotia. Se on menoa nyt. ///kirjoita ite kun on kova migreeni niin ei sullakaan tuu hyvää tekstiä:( Sori kirjoitusvirheet, välillä sumeni näkökenttä ni ei erottanut kirjaimia

Heyy en keksiotaikkoa mut lukekaa silti!!

Mää kerron teille nyt salaisuuden. Oon kirjottanu kirjaa jo parivuotta, mut sitte hukkasi sen muistitikun (XDXD) ja löysin sen nyt, nii jätkän samalla sen kirjoittamista niin tää on aika hidasta.... aoao mut kirjan tekeminen on aina ollu unelma mulle:) oon aaina haaveillu siitä.

Ja ei saa sitten kertoa kellekään. Mutjoo nii meen huomenna kaverille ni en kerkee kirjottamaan ja kirjottanu illalla 9-10 aikaan jos tulee taas semmonen kirjoitushimo;) ja kiitti kaikille jotka lukee tätä mun blogia ja jaksaa vielä kommentoijakkin!! Oikeestaan tää menee silleen et jos tietäisin et tätä blogia ei lue kukaan nii arvatkaa kirjottaisinkoxdxdxdxd mut kiitti!!

Our story -5

Hän oli hiljaa. Hänellä oli synkkä ilme kasvoillaan, kunnes pakotti sen tyyneksi. Silmät muuttuivat taas ruskeiksi. Miten häh sen teki?   Zayn avasi suunsa, ja sanoi:" Tota.. mä en voi sanoo sulle sitä. Joten unohettasko vaan koko juttu?" Ahaa, eli hänellä oli jokin syy outoon käytökseen. Mutta mikä? Tähän aiheeseen pelattaisiin vielä!

" Aha." Totesin, mutta en luvannut unohtaa koko juttua. Söimme lopun ruokaa hiljaisuudessa. Syotyämme  Zayn ehdotti, että mentäisiin kahvilaan jonne Harryn ja Janitaa jätimme, mutta aikomuksemme keskeytyivät puhelimen sieppauksen viestin saapumisesta.

Janita ilmoitti, että menisivät Harryn kanssa heille. "No mentäskö me sitten meille? Turha näitäkään on häiritä." Zayn kysyi hymyillen. Tuo poika oli muuttunut päivässä täysin! Epäröinti silti asiaa, sillä pelkäsin uutta lyöntiä. " En mä oikeen tiiä.." mutisin. Zaynin ilme vakavoitui.

"Hei, pelkäätsä mua?" Hän sanoi hiljaa. En vastannut mitään, katselin vain maahan. " Mä lupaan ja vannon et sulla ei oi mitaan syytä pelätä, mä en satuta sua enää ikinä! Oo kiltti, mennään nyt vaan meille?" Hän sanoi turvallisesti. Teki mieli uskoa, toisaalta ei. Päätin ryhtyä hulluksi.
" No okei, mennään vaan." Totesin rohkeasti. " Zaynin hymy yltyi korvaan asti. Lähdimme kävelemään pois ravintolasta. " Kas kas, onko pikkuraukka saanu seuraa ? Tuu Zayn, ei Sun tartte kestää tota ääliötä!" Kuului Julietia ääni edestamme. Zaynin ilme muuttui uhkaavaksi. Rukoilin mielessäni ettei hän lähtisi. Hän käveli Julietin eteen, Zayn oli Julietia päätä pidempi, muutaman sentin päähän, ja sanoi matalalla pelottavalla äänellä.
"Entä jos mä haluan sietää häntä? Ja anna olla viimeinen kerta kun sanot häntä ääliöksi!" Hän karjahti loppulauseen. Juliet muuttui pelokkaaksi ja lähti kävelemään taakse päin." Tuu Oona, mennään." Zayn lähti taluttamaan  minua pois päin. " Onko toi sulle aina tollanen?" Hän kysyi muka ohimennen. " Useimmiten." Vastasin hiljaa. Kävelimme hiljaa Zaynin talolle.

Perillä siellä päätimme katsoa leffan. Kaivoimme kaapista popcornia, ja valitsimme leffan. Joku toiminta. Kelpasi minulle. Asetuimme mukavasti divaanille, ja Zayn laittoi elokuvan pyörimään. Se kesti parisen tuntia. Katsoimme sen ilman mitaan erikoista mainittavaa. Sen loputtua yritimme keksiä tekemistä, kunnes kuulimme oven käyvän. Emma ja Harry. He tulivat nauraen , selvästi humalassa. "Okei Janita, me lähetään nyt meille, ja sä tuut yöks." Huudahdin nauraen. Janitaa vain kikatti ja suuteli Harrya. " Kiitti ja moi, oli kuva ilta." Sanoin vielä Zaynille, ennen kuin laitoin oven kiinni ja lähdin taluttamaan humalaista Janitaa kotiin.

***
Noin kuukauden kuluttua:
Olimme olleet  tekemisissä poikien kanssa lähes päivittäin. Parin päivän päästä alkaisi kesäloma, ja olimme Janitaa kanssa kaupungilla valitsemasta vaatteita tanssisiin, jotka järjestettäisiin loman kunniaksi. Ilmat olivat vain lämmenneet. Olemme kierrelleet juhlavaatekauppoja jo yli kaksi tuntia, tuloksetta. Emma tanssii Harryn kanssa. Minulla ei ollut vieläkään paria. Ja tuskin Zayn enää pyytäisi minua, hänelläkin on jo varmaan pari.

" Miten olis tää sininen? Kato joka mekko tuolla on! Toi violetti! Ihan kuin mulle tehty!" Janita huusi. Nauroin hänen innostukselleen. Hän meni pukukoppiin, ja tuli ulos. " Vau, ota toi mekko, toi on aivan mahtava sulle! Harry tykkää." Sanoin ihailevasti. Ja tottahan se oli. Mekko oli olkaimeton, tummanvioletti. Siinä oli timantteja rintojen kohdalla, ja se oli ryppykangasta. Hieman paperin tuntoista. Se yksi poveen asti, ja alaosa oli rypytetty. Vyötärölle asti tiukka ja siitä leveni hieman alas päin.

" Toi ois sulle täydellinen! Kokeile sitä." Janitaa huudahti nähtyään mustan melkein tummanpunaisen melkein samanlaisen. Sekin oli olkaimeton ja oikean rinnan kohdalla oli tulipunainen ruusu. Kuutena se oli samanlainen, mutta siihen timantit vaihtui ylaläosalta alaosaan." No en mä tiiä edes et tanssinko mä. Ei mun kannata ottaa." Sanoin. Jotenkin kummasti huomasin kuitenkin olevani sovituskopissa mekko päälläni. Huokaisin, ja astuin ulos. Vaikutin itsekkin. Mekko sopi kyllä minulle, eikä hintakaan hiponut pilviä.

Päätimme ottaa ne. Minulla oli kotona mustat korkokengät. Janitaa laittaisi mustat myös. Lisäksi laittaisi kiharat ja hiukset toiselle puolen päätä. Maksoimme mekot ja lähdimme kotiin. Siellä näytin tilalle mekkoa, ja hänkin tykkäsi. Katsoin kelloa. " Nyt mulla on kiire karatetunnille. Janita tuuks mukaan ?"

Janita:
" Joo voin mä tulla." Sanoin. Oona lähti huoneeseensa hakemaan kamppeet, ja lähdimme kävelemään paikalle, jonne oli pari sataa metriä. Kohta olimme jo dojolla, eli paikassa jossa tunnit pidettäisiin.

Avasimme oven ja Oona kumarsi, ja älysin tehdä samoin. En ole ikinä ennen ollut Oona mukana täällä.
Oona kävi vaihtamassa vaatteet. Oona meni muiden kanssa riviin polvilleen, ja harkkojen vetäjä, Johan huusi kaikille: " Makuso!" Ja kaikki sulkivat silmänsä. "Gaigan!" Kaikki avasivat silmänsä. Johan kääntyi oppilaita kohti." Someni rei!" Kaikki kumarsivat. " Kiritsu!" Kaikki nousivat ylös.

"Otagaini rei!" Kaikki kumarsivat uudelleen ja sanoivat siinä samalla "One gaishimas!" Olin jo nyt ymmälläni. En ymmärtänyt sanaakaan. He muodostivat parin ja harjoittelivat jaksokumitea eli paritekniikoita. Toinen hyökkää ja toinen puolustaa. Oh ready.

Seuraavaksi he tekivät katoja, eli liikesarjoja. Tunnin niitä kaikkia tehtyään, ja paljon muutakin joista en ymmärtänyt sanaakaan, harkat loppuivat. He tekivät kaikki samat mitkä alussakin, kumarsivat sulkivat silmät yms, mutta one gaishimashin tilalta he sanoivat arigatogosamasta. Sen jälkeen Oona vaihtoi vaatteet ja lähdimme kotiin. " Sulla on aika, vaikka harrastus?" Sanoin epäröiden. Oona naurahti." Ei se oo vaikee kun oppii."

///oona korjaa vaan raa'asti kaikki virheet mitkä tein tossa karatessa!!:DD musta ei tuu karatemestaria....... njooo mut huomen tai ylihuomenna uutta, huomenna luultavasti joku ihan tositosi lyhyt. Ihanaa koulut alko<3 ihana palata takas. Viikon päästä oon silleen oh  no school... mut nautitaan ilon tunteesta ku vielä voi;)juu alan vissiin huomenna tekkeeen One shottia (JOS SIELLÄ ON YHTÄÄNXXDD) ne jotka ei vielä oo joi selatkaa näitä blogi tekstejä taakse pai ja tullee se missä voi pyytää itselleen One shotin, joi sinne vaan tekstiä! MUISTAKAA JOS EI OO TYYTYVÄINEN SIIHEN NII SAA PYYTÄÄ UUTTA, JA JA SIT JOS OMASTA MIELESTÄ LOPPU KESKEN NII VOI PYYTÄÄ MYÖS JATKO-OSAA:):):):)
   oho tulipa pitkät "lopputekstit" ja oona ymmärrä mua ku nuo oudot sanat ni en oikee osaa kirjottaa niitä ku ymmärrä virheet(;(;(;;

Our story -4

Aamulla heräsin 10 aikaan. Etsin puhelimeni yöpöydältä, ja huomaisn siihen saapuneen kaksi uutta viestiä. Toinen oli Janitalta ja toinen Zayniltä. Janita kysyi vointiani ja kertoi jääneensä pojille yöksi, tulevansa kouluun sieltä. Zayn pyysi anteeksi ja sanoi tehneensä sen vahingossa. Vedin syvään henkeä. Nousin ylös ja katsoin poskeani. Siinä oli selvästi erottuva punainen jälki. Ei se kummemmin sattunut, tajusin vasta myöhemmin mitä oli tapahtunut. Zayn oli lyönyt minua. Satuttanut, vieläpä tahallaan. Miten vahingossa voi lyödä? Ehkä minä hieman pelkäsin Zaynia. Hän oli todella voimakas, jos hän noin pienestä suuttuu, mitä hän tekisi minulle kunnolla raivostuessaan ? En uskalla edes ajatella. Miksi Zayn oli aina hiljaa, eikä puhunut juuri yhtään? Elämän suuria kysymyksia, joihin ei nyt saa vastausta.

Kenen kanssa olisin koulussa kun Janita on Zaynin ja Harryn kanssa ? Yksin varmaan. Ei, nyt minä liioittelen koko juttua. Hän vain löi minua poskelle. Ei hän sitä tarkoittanut. Varmaankaan. Kyllä minä hänelle vielä pystyisin puhumaan. Menin keittiöön, siellä Helga-mummoni teki aamupalaa. Jotain puuroa, sanoin ettei minun ole nälkä. Vaikka oikeastaan onkin. En vain jaksa syödä nyt. Menin huoneeseeni pukemaan vaatteet. Laitoin minishortsit ja valkoiset läpinäkyvän topin, ja sinne alle turkoosin bandeaun. Harjasin hiukseni ja kiharsin ne, laitoin vielä lakkaa, laitoin aurinkolasit silmille ja olin valmis.

Kävelin eteiseen, ja laitoin valkoiset pitsiballeriinan jalkaan. Lähdin rannalle. Toivottavasti kukaan koulustamme ei olisi tänään siellä. Kävelin rannalle räpläten iPhoneani. Kohta olin perillä, ja etsin yhden  vapaana olevan rantatuolin, jolle asetuin istumaan. Onneksi täällä rannalla oli parikymmentä rantatuolia, joita saa käyttää. Säädin tuolin makuuasentoon, ja aloin ottamaan aurinkoa. Silmäni painuivat kiinni, ja tuntin nukahtavani..

Heräsin varjoon joka alskeutui ylleni. Avasin silmäni, ja huomasin kolme tuttua hahmoa. Harry Zayn ja Janita. " Miksetsä ollu koulussa Oona ? Etkä ilmottanut mulle mitään, mä huolestuin jo." Janita tokaisi. " Ei oikeen huvittanut tulla." Mumisin. Katsoin kauas merelle, ja välttelin muiden katseita. Muut lähtivat kauemmas rannalle, ja Zayn jäi eteeni. Hän laskeutui polvilleen eteeni. " Hei sori oikeesti, en mä tarkottanut satuttaa sua. Mä vihaan itseäni kun tein niin, mulla vaa, niinku pimahti. Anteeks." Hän sanoi hiljaa. " Ei se mitää." Hymähdin. Hän huokaisi. " Ei ku oikeesti, kyl mä huomaan et se vaivaa sua. " Hän tokaisi. " Mä sanoin et ei se mitään! Ymmärrä jo." Sähähdin. Miksi olin niin vihainen? Zayn vaan pyysi anteeksi. " Sori, en mä tarkottanu.. Unohetaanko tää asia vaan nyt? " Lisäsin nopeasti kun näin Zaynin surullisen ilmeen.

" Joo, käy mulle." Zayn hymyilee ja vetää minut pystyyn. Kun hänen kätensä koskee omaani sydämeni hakkaa tuhatta ja sataa, sisällä ni ei mikään ole ennallaan ja olen tulipunainen, toivon etten näytä idiootilta.
Kävelemme muiden luokse. " Mennäänkö kaupungille?" Harry ehdottaa. "Njaa, ihan sama, mulla ei kyllä oo rahaa.." Janita mutisee. " Mulla on! " Hihkaisen, mutta punastun saman tien. " Siis, mennään vaan, käy mulle." Tokaisen heti perään. Muut naurahtavat. " Joo mennään vaan." Zaynkin sanoo. Hän vaikuttaa paljon iloisemmalta kuin eilen. Lähdemme kävelemään yhteisestä päätöksestä suoraan kaupunkiin. Matkalla ilmoitan menoistani Helgalle ja pyydän häntä lisäämään 100 euroa tililleni, äidin ja isän perintö rahoista.

Käveleme nauraen ja puhuen kokoajan, ja kohta olemme perillä. " Eka tonne!" Huudahdan, kun näen söpön kaupan, joka on aika lailla vaaleanpunainen sisustuksesta johtuen. Muut mumisivat myötymyksensä ja lähdin raahaamaan heitä vaatekauppaan. Sieltä löytyy uuden bikinit, ja aurinkolasit, pilotti tyyliset. Sovitan niitä, ja päätän ottaa ne. Muutaman tunnin kierreltyämme kaupoissa, Harryn ostaen Janitalle muutamat vaatteet, ajattelemme mennä pieneen kahvilaan, joka on aika syrjäinen.

Siellä pojat haluavat välttämättä ostaa meille tytöille kahvit ja pienet muffinssit, mitkä haluamme ottaa. Lopulta suostumme huokaisten, ja pojat maksavat ne, ottaen itselleen samat. Menemme nurkka pöytään, jossa on kaksi paikka pöydän kummallakin puolella. Istumme Janitan kanssa toiselle puolelle, ja pojat toiselle. Kumminkin Zayn ja Janita vaihtavat paikkoja, ja istun siis Zaynin vieressä.  Harry ja Janita vilkuilevat toisiaan kokoajan. " Hei Janita, onks Harry se sun Dubai-poika josta sä kerroit? " VIrnistän. Janita menee punaiseksi. Hän mumisee jotain Naurahan. " Nyt kerrotte mitä teidän kahden välillä oikein on? Te koko ajan vilkuilette toisianne. " Käsken hymyillen. " No, me.. tuota.." Janita änkyttää, kunnes Harry pamauttaa. " ME SEURUSTELLAAN! " Hän huudahtaa niin, että koko kahvila kuulee sen. Kaikki asiakkaat toivottavat onnea, ja Janita punastuu uudelleen. " Kiitos, ja Harry, sä olet idiootti." Hän naurahtaa ja suutelee Harrya. Harry virnistäää. " Oon idiootti enemmänkin jos tuo on palkka." Hän naurahtaa ja iskee silmäänsä. Ja he suutelevat vielä kerran. Ja vielä..ja vielä. " Tuu Zayn, ei nuiden kuhertelua jaksa katella!" Tokaisen ja vedän Zaynin ulos kahvilasta.

Hän nauraa. Seuraavaksi päätämme mennä ravintolaan syömään, muffinssi ja kahvi eivät täytä vatsaa. Kummallakin on nälkä, ja Zayn maksaa vastestuluistani huolitamma, ruokamme. Tilaamme kummatkin lehtipihviä ja uusia perunoita, ja jotai outoa kastiketta. Ja kokista. Kun istumme pöytään, mietin uskaltaisinko kysyä Zayniltä miksi hän on niin outo. Kerään rohkeuteni ja avaan suuni. "Öh, Zayn. Miks sä olit eilen niin hiljanen? Ja raivostuit niin herkästä? Miks sä oot tänään sitten tommoinen iloinen?" Zaynin ilme muuttuu. Kadun nyt jo sanojani, kunnes Zayn avaa suunsa.

Our story -3

Nostin jalkani vedestä ja nousin hiljaa ylös. Kävelin Harryn taakse. Hän seisoi altaan reunalla. "Varo!" Huudahdin ja tönäisi hänet altaaseen. Harmikseni Harry veti minut mukaansa. Kohta nauroimme ja pärskytimme vettä toistemme päälle. "Mä tuun, varokaa!" Janita huudahti ja hyppäsi viereemme ison molskahduksen kera. Katsoin altaan toiseen päähän, Zayn laskeutui hiljaa portaita alas altaaseen.

Hän oli selkä minuun päin. Silmiini pisti arpi hänen selässään. Siinä oli suuri V-kirjaimen muotoinen vaalea arpi. Mietin kummissani mistä moinen iso haava on voinut syntyä. No, eihän asia minulle kuulu.Zayn jäi seisomaan hiljaa altaan toiseen päähän. Uin hitain vedon hänen luokseen. "Moi." Sanoin Zaynille. Hän ei vastannut. "Moi!" Totesin isommalla äänellä. Ei mitään tulosta. Zayn ei edes vilkaissut minuun.

"Mikä sulla on? Mikset sä vastaa mulle? " Huudahdin. Zayn käänsi päänsä hitaasti suuntaan, ja hymyili. " Outo tyyppi." Puhahdin lähtiessäni pois Zayn luota.
" Anteeks mitä ?" Kuului Zaynin ääni takaani. Hymyilin salaa, ja käännyin ympäri. "Et sä oot outo tyyppi." Sanoin vielä päättäväisemmin. "Sano tuo vielä uudestaan niin sä et tiiä mitä tapahtuu." Hän sanoi hiljaa matalalla äänellä. Minua alkoi jo hieman karmimaan.

"Sä oot vähän outo"  Huohahdin. Zaynin silmät mustenivat, ja hän liukui eteeni. Hän oli minua päätä pitempi. En ehtinyt tajuta mitään,kun kuulin läimahdyksen ja polttavat kipua poskessa. Zaynin ilme muuttui katuvaksi. Kohotin käteni hiljaa poskelleni, ja tunsin kyyneleet vierivät kohti leukaani.
" Sori mä en yhtään aatellu.. Se oli vahinko." Hän mutisi.

Menin altaan reunalle ja nousin ylös. Nostin pyyhkeen ympärilleni ja lähdin kävelemään sisälle taloon. Kurkin kaikkiin huoneisiin kunnes löysin kylpyhuoneen. Lukitsin oven ja kävelin peilin eteen. Ulkoa kuului huutoa. Harryn ääni, ja Zaynin.

Tarkastelin peilin edessa poskeani, joka oli todella punainen ja kosketusherkkä. Miten Zayn saattoi? Viha kasvoi sisälläni. Kuivasin itseni pyyhkeelläni, ja kävelin bikineillä takapihalle. Puun vaatteeni bikineitten päälle. "Mä lähen nyt kotiin. Moikka!" Sanoin. "Zaynilla olis sulle vähän asiaa. " Harry totesi. "Ei nyt, mä meen. Nähdään huomen koulussa." Huusin perään ja lähdin kävelemään kotiini. Kyyneleet kirvelivat poskillani, ja sain muutamilta ohikulkijoilta oudoksuvia katseita, joista koitin olla välittämättä.

Juoksin koko loppumatkan kotiini. Paiskastin ulko-oven kiinni ja juoksin huoneeseeni. "Mikäs sulla nyt on? " Mummoni huusi keittiöstä. " Ei mikään, väsyttää vaan." Huusin takaisin, ja puhkesin kyyneliin. Ne kirvelivat poskella, joka oli todella kipeä. Miten Zayn kehtasi? Meikkasin poskeni punaisuuden mahdollisimman hyvin piiloon, onnistuen siinä. Menin mummon luokse. " Mulla on huono olo ja oksettaa, en mee huomenna kouluun." Valehtelin.

"Hyvä on, kultaseni. Yritähän parannella itsesi." Hän lausahti huolissaan. Nyökkäsin ja menin huoneeseeni. Kello oli jo paljon, ja uni tuli miettimättä.

// oli vaikeeta kirjottaa tolleen Zaynista... oli pakko saaha kirjottaan!, KOMMENTTEJA :3

Our story -2

Aamulla heräsin taas tuohon rasittavaan piipitykseen. Nousin vaivalloisesti ylös, ja otin vaatekaapista farkkuiset niitti minishortsit, ja oranssin läpinäkyvän topin. Sinne alle laitoin mustan bandeaun. Kiharsin hiukseni edestä, ja olin valmis. Söin vielä leipää ja join tuoremehua. Laitoin lyhytvartiset valkoisen tennarit jalkaan, otin koululaukkuni ja lähdin ulos. Kävelin Janitan talon eteen, ja odotin häntä hetken, kunnes hän tuli ulos. Kävelimme yhdessä kouluun, ja kävelimme kaapeillemme. Silmääni pisti jonkun pojan kengät minun ja Janitan kaapin välissä. Ja kaappi oli lukossa. Ne uudet pojat olivat tulleet! Mainitsin asiasta Janitalle, joka hihkaisi innoissaan. Naurahdin, meillä oli ensimmäisena kuvaamataitoa, ja lähdimme luokkaan päin. Astuimme sisään ovesta, ja istuimme keskipaikoille Janitan kanssa. Kohta opettaja tuli sisään. Hänen jäljessään tuli kaksi poikaa. Katsoin Janitaa, ja hänen katseensa kirkastui. En kuitenkaan ehtinyt kysyä syytä, kun opettaja alkoi puhumaan.

" Huomenta oppilaat! Tänään luokkaamme tulee kaksi uutta oppilasta, he voivat itse kertoa hieman enemmän..Ole hyvä, Harry!" Harry? Siirsin katseeni Janitaan, joka katsoi Harrya, ja Harrykin tuijotti Janitaa. Tämä Harry taisi olla se "Janitan Harry". Virnistin Janitalle. " Mun nimi on Harry Styles, asun tossa vähän matkan päästä ja tykkään kissoista." Harry virnisti. Toinen poika kiinnitti huomioni. Tällä oli tummat vaatteet, mustat hiukset ja ruskeat silmät, eikä hän kiinnittänyt katsekontaktia kehenkään. Hän vilkaisi minuun, hymyilin tälle iloisena, ja sain takaisin vihaisen ilmeen. Oloni oloni oli hieman hämmentynyt. " Mä oon Zayn Malik ja asun Harryn kans yhteisessä kämpässä." Zayn tokaisi matalalla äänellä. Opettaja rykäisi, ja kysyi minne pojat haluaisivat istua. "Harry ja Zayn, te voitte tulla tänne! " Juliet hihkaisi. " Sori, mä meen Janitan viereen." Harry virnisti.Juliet vilkaisi murhaavasti janitaa, kun Harry käveli iloisena Janitan viereen. Janita ja Harry halasivat, ja alkoivat hiljaa puhumaan keskenään. Seurasin Zaynia katseellani, hän meni istumaan Julietin viereen. Juliet antoi tälle poskipusun ja hihitti ällöttävästi. Olin hieman pettynyt kun Zayn ei tullut meidän luokse istumaan, vaan meni Julietin viereen.

Koko tunnin mietin Zaynia. Tämä oli jotenkin , pimeä. Uhkaava, vaarallinen, kiinnostava. Miksi hän katsoi minua vihaisesti kun hymyilin hänelle? En ymmärrä. Tunti loppui nopeasti, ja nousimme ylös. Harry meni puhumaan jotain Zaynille, ja he palasivat luoksemme. Juliet riensi heti Zaynin perään. " Hei pojat, meidän piti esitellä teille koulua, tulkaa tänne!" Hän sanoi. "Janita ja Oona esittelee meille, ei sun tartte." Harry sanoi, ja piti tiukasti Zaynin ranteesta kiinni, ja vilkaisi tätä tiukasti. Mitä ihmeellistä tuossa Zaynissa on? Olimme Zaynin kanssa hiljaa,kun Harry ja Janita keskustelivat iloisesti. Kiersimme paikkoja koulussa. " Hei, täällä lähellä on se meri? Mennään rannalle koulun jälkeen!" Harry hihkaisi. Janita yhtyi ideaan. " Oona ja Zayn, kai tekin tuutte?" " En mä tiiä." Mutisimme samana aikaan. Siirsimme katseemme toisiimme, mutta Zayn käänsi samantien katseensa Harryyn. " Kai mä tuun." Sanoin hieman kovemmalla äänellä, ja Zaynkin mutisi tulevansa. Loppututien aikana Zayn puhui vain jos häneltä kysyttiin jotain.

Koulun loputtua huomasin kaapin minun ja Janitan välissä olevan Zaynin. Harrylla oli hieman kauempana kaappi. Kaivoin läksykirjat kaapistani, ja pamautin kaapin oven kovaa kiinni. " Ei se kaappi sulle oo mitään tehnyt." Zayn sanoi. Mutisin jotain ja menin lähdin etsimään Janitaa. Satuin kurkkaamaan yhteen käytävään. Ja siellä oli Harry ja Janita, suutelemassa. " En kai mä keskeyttänyt mitään?" Virnistin. He erkanivat nopeasti toisistaan, mutta tajusivat sitten kuka olin. He lähtivat käsi kädessä nauraen tulemaan luokseni. Juliet ilmestyi nurkan takaa Zaynin kanssa. " Zac ei tuukkaan teidän kans sinne eväsretkelle, hän tulee meille. " Tyttö ilmoitti, ja lähti sitten vetäen Zaynin peräänsä. Kuka Juliet oikein luulee olevansa ?

Harry lähti heidän perään, ja kohta tuli takaisin Zaynin kanssa. Lähdimme vaitonaisina kävelemään. Sovimme, että kävisimme ensin Janitan luona, lainaisin häneltä pyyhettä ja bikineitä, ja sitten Harryn ja Zaynin luona. Kohta pääsimme Janitalle, pojat odottivat ulkona kun haimme tavarat. jätimme laukut sinne. " Onko susta Zayn outo? " Kysyin Janitan huoneessa. " No on se aika hiljanen ja näi, mut entii."
" No mut tiiäksä miks Zayn ei sais olla Julietin ja näitten kans? Ei sillä et halusisin et se on." Kysyin taas. Janita kohautti olkiaan. Menimme ulos poikien luo. Lähdimme kävelemään  poikien talolle päin. kohta olimme perillä. Talo oli todella iso, ja takapihalla oli iso uima-allas. Se oli soikion muotoinen, ja todella iso. Lisäksi pihassa oli poreallaskin. " Jäädään mielummin tänne? " Janita hihkaisi. Pojille se sopi, ja istuuduin yhteen auringonottotuoleista. Janita kävi sisällä vaihtamassa bikinit, ja tuli viereeni. Kävin vaihtamassa myös, ja palasin takaisin. Istuin altaan reunalle, ja upotin jalkani ihanan viileään veteen. Tästä oli tulossa kiva päivä.

***
Nyt ihmiset kaikki iejs kertokaas teenkö tästä sellasen et Zayn pelkää vettä, vai sillai et se ei pelkää vettä? ku tää olis realistisempi jos pelkäis, mutt olis kivempi jos se ei, nii ne vois tehä kaikkia niiinku vedessä, ja muutenva uida ? TELL ME PLEASE):

one shot Ronjalle(:

Nousin ylös sohvalta, jossa olin katsonut elokuvaa. Päätän lähteä ostoksille, tarvisisin uusia vaatteita kipeästi. Nimeni on Ronja, ja olen yleensä ystävällinen, iloinen, todella urheilullinen, aika hoikka, vaaleat hiukset ja sinisen harmaat silmät. Asun yksin Lontoossa. Muutin vanhempieni luota noin vuosi sitten. No kuitenkin, kävelin huoneeseeni, ja kaivoin vaatekaapista mustan perus paidan, ja valkoiset farkut.Ulkona oli pakkasta, oli talvi. Vaihdoin vaatteet, ja harjasin hiukseni. Jätin ne auki. Otin ruskean nahkalaukun, ja pakkasin sinne avaimeni, laturin, kuulokkeet,lompakon ja muita tarpeellisia tavaroita.

Kävelin eteiseen. Laitoin siellä kengät jalkaan, ja nappasin vielä takin mukaani. Tummanvihreä puoleen reiteen asti ylettyvä takki, jossa on kiristys alhaalla ja vyötäröllä. Siinä on huppu. Laitoin vielä oranssin White Momentin pipon päähäni, paksut valkoiset lapaset käteeni, ja olin valmis. Laitoin oven kiinni, ja tarkistin että se on lukossa. Sen jälkeen pysäytin ohikulkevan taxin ja astuin kyytiin. Sanoin määränpääksi läheisen ostoskeskuksen. Siinä oli yli sata kauppaa. Kahviloita, vaatekauppoja, ruokakauppoja, koruliikkeitä, kirja kauppoja.. SIeltä sai kaikki mitä tarvitsisi! Katselin ohikiitäviä maisemia, ja mietin mielessäni, mitä ostaisin. Tarvisin ainakin pari hupparia, uudet lapaset, sukkia. Isäni oli jokin bisnespomo, eli aika varakas. Saan äidiltä ja isältä rahat melkein kaikeen. Toki käyn itsekin töissä, mutta vain viikonloppuisin. 

Muutaman korttelin pääsäs olevassa kahvilassa myyjänä. Ihan kivaa työtä, mutta perjantai-iltaisin ne kaikki juopuneet vanhat miehet.. yh. Kohta olen perillä. Kiitän kuskia, ja maksan tälle hieman ylimääräistä. Kävelen sisään suurista ovista, jotka on täynnä mainoksia. Sisällä joissain kaupoissa on jo jouluvaloja, ja kuusi. Rakastan joulua! Kävelen sisään vaatekauppaan, jossa on muutamia jouluvaloja, ja lisää ollaan ripustamassa. Muutaman viikon päästä on jouluaatto! Siitä tulikin mieleeni, että täytyy ostaa vanhemmilleni ja muutamille sukulaisille joululahjoja. Ystäviä minulla täällä ei oikein ole, joten en voi ostaa heille mitään. 

Katselen muutamia huppareita, ja niiden hintoja. Otin ne mukaani pukukoppiin, ja kokeilin niitä. Kaksi niistä sopi mainiosti, ja päätin ottaa ne. Toinen oli oranssi, ja siinä oli valkoiset hupunnauhat, ja luki rinnassa valkoisella Hollister. Siinä oli avonainen tasku tekstin alapuolella. Toinen huppari oli sininen, muuten samanlainen, mutta siinä oli tekstin tilalla valkoinen poro. Päätin ottaa senkin. Viimeimem huppari oli minulle hieman pieni, ja ei ollut sopivia kokoja. Otin nuo kaksi hupparia, vein kolmannen takaisin, ja kävelin kassalle. Maksoin ostokseni, ja lähdin seuraavaan kauppaan. Muutaman tunnin shoppailtuani olin löytänyt todella paljon vaatteita, yhteensä viisi hupparia, paljon sukkia, neljä farkut, mkahden kollarit, -pinkit ja harmaat- ,kahdet lapaset, ruskeat uggit ja muutamia koruja. Aina tämä meni tähän. Jos tulin ostamaan muutamia vaatteita, kotiin lähtiessäni minulla on niitä moninkertainen määrä. No, näitä tulee kyllä käytettyä.  

Päätin mennä läheiseen kahvilaan, jossa ei ollut juuri ikinä kuin muutama asiakas. Kassalla jonotti minua ennen yksi ihminen.  Juuri kun astuin hänen taakseen, hän kääntyi kuuman kahvinsa kanssa, ja kahvit kaatuivat takilleni. Huudahdin, sillä kuuma kahvi poltteli ilkeästi. " Oho anteeks, ei ollu tarkotus! "Poika edessäni huudahti.Samassa huomasin kuka tuo poika oli. Hän oli Niall! Olin seurustellut hänen kanssaan muutama vuosi sitten. Mutta Niall katkaisi välit minuun keikkakiireidensä vuoksi.Jäin tuijottamaan häntä. " No mitä? Tahoks nimmarin?" Hän virnisti. " Niall.. Eksä tunnista mua?" Kysyin varovaisesti. En ollut selvinnyt erostamme kunnolla vieläkään, ja tapaaminen laittoi tunteet pintaat. " En, pitäisikö? Ootsä fani?" Niall kysyi ihmeissään. Minulla oli ollut tunteita häneen vielä alle vuosi sitten, ja nyt kun katsoin nuita kirkkaansinisiä silmiä, ja nuota pehmeitä huulia, joitten suutelemista rakastin. Nuita vaaleita hieman sekaisin olevia hiuksia, ja tuota hymyä. Tajusin olevani edelleenkin ihastunut häneen.

" Eksä tosiaan tunnista mua?" Kysyin. Ennen seurusteluamme olimme olleet hyviä ystäviä monta vuotta. Jo pienenä, alle kouluikäisena olimme menneet naimisiin. Niall pudisti päätään. " Sori, en mä muista. Kuka sä sitten oot?" Katson tätä ihmeissäni. Kuinka hän on voinut unohtaa? Eikö se suhde merkinnyt hänelle mitään ?

Niall

" Eksä tosiaan tunnista mua?" Tuo tyttö kysyi. Hän näytti hieman tutulta, mutta mieleeni ei tullut mistä hänet tuntisin. Pudistin päätäni. " Sori, en mä muista. Kuka sä sitten oot?" Kysyin varovaisesti. " Aha.. Mä oon Ronja, ja mä en todellakaan ole unohtanut sua, enkä siihen ikinä täydellisesti pystyisikään, jos sä kerran siihen noin helposti pystyt nii sit munki pitäs varmaan jounohtaa sut, vaikka se kipeää tekeekin, enkä siihen pysty vielä pitkään aikaan." Tyttö sanoi hiljaa, kääntyi kannoiltaan ja lähti juoksemaan kauppakassit kädessään pois kahvilasta. Ronja! Hän oli Ronja! Voi ei, mitä olikaan mennyt tekemään. Katkaisin välini Ronjaan pakosta, sillä minun piti pitää yllä feikkisuhdetta, johon Ronja ei kuulunut, Paulin käskystä. Ero oli tehnyt kipeää minullekkin, ja olin pitänyt tunteita yllä vielä kauan Ronjan lähdön jälkeen, mutta ajan kuluessa ne olivat painuuneet alas. Nyt ne olivat taas pinnassa. Lähdin juoksemaan sinne suuntaan minne Ronja oli juossut, tietenkin huppu tiukasti peittämässä naamaa, ettei fanit tunnistaisi.

En nähnyt Ronjaa missään. Kävelin pettyneenä kadulle. Lähdin haapuilemaan epätietoisesti reitistä jonnekkin kadulle. Kävelin noin puoli tuntia, kunnes huomasin tutun pyörän, ja ikkunassa roikkui kolme todella tutun näköistä joulutähteä. Voisiko tuo talo tosiaan olla Ronjan koti? Oli tai ei, pakko oli yrittää. Vedin syvään henkeä, ja astuin pihalle.

Ronja

Juoksin koko matkan kotiin, ja avasin hengästyneenä oven. Lukitsin sen, ja menin istumaan sohvalle. Miten Niall oli voinut unohtaa minut? Maurakin piti minusta kovasti. Nyyhkytin hiljaa sohvalla. Samassa oveen koputettiin. Hätkähdin. En tehnyt liikettäkään noustakseni.Oveen  koputettiin uudelleen, tällä kertaa lujemmin ja päättäväisemmin." Ronja, jos sä et avaa niin mä murran tän oven!" Ääni kuului kovempaa. Samassa ovi avattiin. Olin sittenkin jättänyt sen auki. Istuin hiljaa ja liikkumatta sohvan nurkassa, kyykyssä istuen, käden kiedottuina polvieni ympäri. Hautasin pääni polviini. Tusin jonkun käden olkapäälläni. Säikähdin, ja kavahdin kauemmksi. Ote ei irronnut, ja joku istuutui viereeni. Katsoin salaa sivusilmälläni,ja huomasin sen olevan Niall. Hitto vie.. Niall kiersi kätensä hartioilleni, ja veti minut itseään vasten. Nostin päätäni, irroitin käteni, siirsin Niallin käden pois ja menin lattialle sohvan juureen istumaan. Istuin hiljaa ja tuijotin eteeni. Mitä Niall vielä halusi. Hän sai jo minulle pahan olon, jos hänellä ei ollut muuta, hän voisi häipyä. " Ronja.. Mä en tarkottanut sulle pahaa. En mä tahallaan unohtanut sua.." Niall sanoi hiljaa. " Niin se tapahtu vahingossa? Ihan tosta vaan, ja hups! Sä et enää muistanut mua." Keskeytin hänet ivallisesti. Niall huokaisi pitkään. "Mutta ihansama, me ei olla edes puhuttu moneen vuoteen joten sillä ei oo enää mitään väliä. Voit nyt häipyy ku oot kerran asias sanonu joka oli kyllä jo selvä!" Tokaisin vihaisesti.

Tottakai sillä oli minulle väliä, muistiko Niall minut.Mutta ilmeisesti hänelle ei ollut yhtään mitään väliä, ei hän enää välittänyt minusta, jotan hän voisi lähteä. " Ei, mä en lähde ennen kuin tää asia on sovittu.Okei, sanon tän asian ihan suoraan. Mä katkasin välit suhun vaan ja ainoastaan siks, että mulle oli hommattu feikkisuhde ja se piti toteuttaa, etkä sä kuulunut kuvioihin. Ne sano, et ellei sitä toteutettas, mun koko ura olis vaakalaudalla. Nyt mä tajuan miten tyhmästi mä tein, kun jätin sut. Sä olit mulle mun uraa paljon tärkeämpi, ja oot edelleenkin. Mä sillon suutuspäissäni poistin sun numeron, ja kaikki, ja sitten vahingossa hukkasin sun osoitteenkin. Noin vuosi sen jälkeen löysin sun osoitteen, ja kävin siellä, mut se talo oli tyhjä. Sit mä aattelin et sulla on varmasti uus, ja sä et enää muistais mua ollenkaan. Siispä mäkin aattelin vaan unohtaa sut, aattelin et se on parasta molemmille. Piilotin kaikki sun kuvat, etten enää muistais minkä näköinen olisit. Älä luule et se oli mulle helppoa." Niall sanoi. " Luuletsä et se oli mulle helppoa? SUN POIKAYSTÄVÄ JÄTTÄÄ SUT JONKU VITUN FEIKKISUHTEEN TAKIA. JOKA LIITTYY AINOASTAAN JOHONKIN JULKISUUTEEN, EIKÄ KERRO MITÄÄN AIDOSTA RAKKAUDESTA. KATKASEE SUHUN KAIKKI VÄLIT, JA ET PYSTY UNOHTAMAAN HÄNTÄ, KOSKA RAKASTIT HÄNTÄ, JA RAKASTAT HÄNTÄ EDELLEEN, OLET KAIKKI NÄMÄ VUODET RAKASTANUTKIN!" Huusin Niallille päin naamaa kyyneleet virratessa poskillani. Ryntäsin huoneeseeni. 

Paiskasin oven kiinni, ja menin mahalleni makoilemaan sängylleni. Laitoin kädet ristiin pääni alle, ja nyyhkytin. Kuulin oven avautuvan. " Mene pois." Sanoin hiljaa. " Tarkotitko sä sitä mitä sä sanoit? " Niall kysyi. En vastannut  mitään. Niall istuutui sänkyni reunalle, ja silitti hiljaa selkääni. Rentoudun pikkuhiljaa, ja käännyn kyljelleni, katse seinään. Olen hiljaa, ainoastaan kuuluva ääni on minun katkonainen hengitys. Niall pitää kättään kyljelläni. Suljen silmäni. Tunnen nukahtavani. Unessa istun sohvallani, ja Niall suutelee minua. Hän erkanee, ja hänen kasvonsa muuttavat muotoaan, ensin poro..hevonen..taas Niall.. ja sitten joku hirviö. Hän kurottaa aseen takan päältä, ja osoittaa piipun minua kohti. Ennen laukausta jan virnistää iloisesti, ja olen kauhusta kankea, kuulen laukauksen, ja kipua rinnassani. Alan huutamaan. Karjun ja kiljun minkä kurkustani jaksan.

Säpsähdän hereille. Hikipisarat valuvat kasvoillani, ja hengitän kiivaasti. Joku nostaa minut pystyyn, ja nojaan tämän rintaansa. Samassa tajuan kuka hän on. Niall. Siirryn kauemmaksi hänesta, menen sängyn nurkkaan istumaan. " Näitkö sä painajaista?" Niall kysyy lempeästi. Nyökkään pienesti.Hän vetää minut itseään vasten, ja kääntää kasvoni katsomaan häneen. Istun nyt hajareisin hänen sylissään. Katselen hänen rintaansa. Hän nostaa leukaani varovaisesti kädellään. " Ronja, tarkotitko sä sitä mitä sä sanoit? Että sä rakastat mua? " Niall kysyy. En.vastaa mitään. Lasken taas katseeni hänen rintaansa. Niall huokaisee, ja vetää minut itseään vasten. Painan pääni hänen rintaansa vasten. " Tarkotin." Lausahdan lopulta hiljaa. Siirryn pois hänen sylistään. " Mutta se on ihan turhaa, sä oot oikees mun pitäs unohtaa sut, ku en mäkään merkkaa sulle yhtään. Tääkin tunne on vaa ykspuolinen." Sanon hiljaa ja nousen ylös. Lähden kävelemään pois huoneestani. Avaan oven, mutta tunnen kuinka Niall laittaa kätensä lanteilleni ja kääntää minut itseensä päin. Hän nostaa leukaani, katsoo hetken silmiini, ja varovaisesti painaa huulet huulilleni. Tuhat rakettia räjähtää sisälläni, ja salamat kipinöivät vartalossani. Tätä olen kaivannut. Laitan käteni hänen niskansa taakse, ja Niall kietoo kätensä lantelleni. Hän nostaa minut syliinsa, ja suutelemme pitkään.

Suudelma loppuu kuitenkin liian nopeasti. " Ei se tunne oo ykspuolista. Mä rakastan sua edelleen, Ronja." Niall lausuu. Katson häntä silmin hiljaa. "Mäkin sua." Kuiskaan, ja painan pääni hänen rintaana vasten. Niall istuu minä sylissään sängylleni, ja silittää hiuksiani. Istumme siinä hiljaa. Rakastan Niallia edelleen, yhtä vahvasti kuin ennen. Voi kuinka olenkaan kaivannut nuita suudelmia, ja tuota ihanaa hymya. Nostan katseeni ja hymyilen Niallille. Nousen pois tämän sylistä, ja vedän hänet mukaani keittiöön. Alan tekemään ruokaa, ja Niall kävelee perässäni käden lanteillani. " Hei, tää on vähän vaikeaa kun sä roikut mussa." Nauran. " Mä en päästä susta enää ikinä irti." No kyllä sä siksi ajaksi voit päästää irti et mä saan tehnyy meille ruoan." Alan nauramaan. Niall suutelee minua nopeasti, ja menee olohuoneeseen. Katson rakkaani loittonevaa selkää, oi miten olenkaan tätä kaivannut.

HELP ME PEOPLE

http://1dstorys-for-you.blogspot.fi

voi eiii... tietääkö joku et onko tää One direction fan fiction poistettu kokonaan vai vaihtanut osoitetta ? Sori nyt ku kysyn tästä tässä blogissa, mut tykkäsin tosipaljon tosta ja niin. Eli jos joku tietää nii kertokaa ? Harmittaa kyllä jos toi on poistettu:(:( ja oon kirjoittamassa sitä uutta tarinaa, opiskelen eka vaan vähän tietoa karatesta :DD huomenna luultavasti tulee eka osa, ja jos ei tuu nii sit tulee one shot . Ja ihmiset nyt kaikki, KERTOKAA MITEN VOI LAITTAA TAUSTALLE KUVAN ? Oon avuton bloggerin kans...

Uus ficci, EHOTELKAA NIMEÄ TÄLLE KUN EN KEKSI

PIIP PIIP PIIP.. Aargh. Kouluaamu. Oli onneksi keskiviikko, viikko olisi kohta jo ohi.Painoin herätyskelloni pois päältä, ja katsoin kelloa. 06.30 Venytellen nousin ylös, ja löntystin vaatekaapilleni. Nimeni on Oona Mäkinen, olen kotoisin Suomesta. Oikeastaan muutin vuosi takaperin Lontooseen jatkamaan opitojani vanhepien kuoltua. Mummoni luoksi. Tykkään kokata ja valokuvata, pidän eläimistä. En ole ujo, ja nauran paljon. Omistan ruskeat hiukset, ja silmät.

Rakastan laulamista. En muiden kuullen, mutta yksin. Etsin paikan josta kukaan ei minua kuule, ja laulan. Noniin, pois minusta.  Kaivan kaapistani mustat perus farkut, ja mustan wescin hupparin, jossa lukee rinnassa valkoisella wesc. Harjaan hiuksen , ja suorista ne. Annan niiden valua vapaana auki. Otan puhelimeni, ja koululaukkuni. Juoksen portaat alas keittiöön. Nappaan käteeni leivän ja voitelen sen. Syön, ja menen eteiseen laittamaan tummanpunaiset converseni jalkaan.

Kello oli puoli kahdeksan. Lähdin kävelemään koululle päin. Kohta seuraani liittyisi paras ystäväni Janita. Koulut oli aika vasta alkaneet, viime viikon lopussa. Kesälomamme loppui siis silloin. Vielä oli todella lämpimät päivät, ja juuri nyt kadun hupparivalintaani. Kohta näin Janitan edessä päin. Hän vilkutti minulle, vilkutin takaisin. Juoksin loppu matkan heidän talon eteen. Hyökkäsin halaamaan häntä, emme olleet nähneet kahteen viikkoon, sillä Janita oli Dubaissa. Hän tuli nyt vasta kouluun.

"Saisinks mä sulta lainaan jotain ohuenpaa paitaa? Meinaan tällä on aika kuuma." Naurahdin Janitalle. Menimme hänen huoneeseensa. Hän ojensi minulle löysän topin, jossa luki 'Change you'r life' mustalla valkoisella taustalla.

Lähdimme kävelemään ripeästi koululle päin, ja vaihdoimme samalla kuulumiset. " Mä tapasin siellä yhen pojan. Sen nimi on Harry ja se oli täältä Lontoosta! Se on mun ikäinen. Tai siis meidän. Ja me suudeltiin!" Janita kertoi innoissaan. " Kai te vaihdoitte numeroita? Ja suutelutaito 4-10?" Huudahtin. Janitan ilme muuttui murheeliseksi.

"No en mä muistanut kysyä. Kymppi! Se oli aivan uskomatonta!" Hänen ilmeensä kirkastui.
Naurahdin. Juttelimme tästä Harrysta vielä jonkin aikaa, ja olimme kuin olimmekin jo perillä koululla. Olimme samalla luokalla Janitan kanssa. Olemme tunteneet tarhasta asti, vanhempamme ovat kavereita. Tai siis, olivat.

Kello soi sisääntulon  merkiksi, ja ryntäsimme suurista lasisista ovista sisään. Ensimmäisenä olisi biologiaa. Menimme kaapilleni, ja Janitalle oli varattu kaappi vierestäni. Tai välissämme on yksi kaappi. Mutta se ei ole käytössä. Oikeastaan se on tarkoitettu oppilaille, jotka aloittavat opintonsa kesken lukuvuoden.

Otimme kirjat, ja lähdimme kävelemään luokkaan jossa tuntimme olisi. Sinne päästyämme menimme luokkaan, ja valitsimme paikat takaa nurkasta, vierekkäiset, tietenkin. Katselin oppilaita. Jotkut olivat värjänneet hiuksensa, jotkut olivat kokeneet kasvupyrähdyksen. Itse olin pysynyt suurin piirtein samanlaisena. Luokamme kaksi jääkuningatarta, Alex ja Julie, olivat pysyneet muuten samanlaisina, tosin Julie oli ottanut taaas uudet silikonirinnat. Hänellä on joka viikko uusi mies.  Hän vihaa minua ja Janitaa, koska Janita vei kerran hänen pojan,jos näin voi sanoa. Poika jätti Julien Janitan vuoksi.

Hän luulee olevansa luokan kuningatar. Alex on hänen "kätyrinsä". Seuraa häntä kaikkialle. Saa osan kunniaa. Nytkin heidän ympärillään pyöri poikia. Tuhahdin mielessäni. En ole ikinä ollut suosittu poikien keskuudessa. Janitalla on kyllä ollut juttua monenkin pojan kanssa. Hänellä oli kirkkaan vihreät silmät ja vaaleat hiukset. Opettaja astui luokkaan. Kaikki hiljenivät heti.

"Huomenta kaikki. Aloitamme avaamalla sivun 58,Noora voi aloittaa lukemisen ja seuraava on Inka ja siitä eteenpäin. Oona keskity tuntiin, katse pois ikkunasta!" Havahduin mietteistani. Punastuimme hennosti, ja Juliet päästi flirttailevan hihityksen. Äh tuota tyttöä. Käänsin katseeni opettajaan, ja keskityn tuntiin. Opettajanamme toimi yksi vanha harppu. 
" Tällä viikolla luokkaamme tulee kaksi uutta oppilasta. Heistä saatte kuulla lisää huomenna tai perjantaina. Olkaa sitten kohteliaita! Onko kysyttävää ?" Opettaja sanoi. "Onks ne poikii?" Alex kysyi. "Kyllä, he ovat poikia. Ketkä kaksi haluaisi esitellä heille kouluamme? " Opettaja kysyi terävästi.

Juliet ja Alex olivat opettajan lellikkejä. Julietin käsi nousi salamannopeasti ylös. Alex matki häntä. Nostin käteni ylös, ja Janita teki samoin. Opettaja ei edes vilkaissut meitä, osoitti vain Julietia. Huokaisin syvään. Juliet virnisti voitonriemuisesti. Näytin hänelle kansainvälistä kiellettyä käsimerkkiä.

"Oona Mäkinen! Ulos luokasta ja heti! "Opettaja karjaisi. Huokaisin ja astelin ovesta ulos. Janita seurasi minua."Janita! Heti takaisin!  Kuulitko sinä?" Opettaja huusi peräämme. Emme välittäneet. Emme yleensä olleet tottelemattomia, mutta Julietia ei jaksa. Ennen kuin läimäytin oven kiinni, Juliet nautti minulle kieltä iloisena. "Että toi on säälittävä." Puuskahdin luokan ulkopuolella.

Janita nyökkäsi." Saahaan kumpikin varmaan jälki-istuntoa." Hän virnisti. Naurahdin. Lähdimme käymään kaapeilla. Siellä tarjosin Janitalle karkkia, jonka hän otti iloisena vastaan. Joku koputti olkapäähäni. Käännähdin ympäri. " Tulisitsä kun kans tänään treffeille? Mä voisin suudella sua nääin.." Se oli Robert. Naapuriluokan nörtti, joka on haikaillut perään ala-asteelta lähtien. Hänellä on paksut rillit, ja hän on kiusattu. Hän on säälittävä,enka pidä hänestä tippaakaan. Harmit sille. Tuon sanottuaan hän tuli lähelle ja yritti suudella minua. " Hyi vittu! Mee muualle! En varmana lähe sun kans minnekään!" Huudahtan tuolle. Hän katsoi minua epätoivoisesti, käännähti hartiat painuksissa,ja lähti surullisena kävelemään pois päin.

Janita alkoi nauramaan. " Ainakin sulla on yks fani!" Hymahdin. Samassa rehtori seisoi edessämme. " Tulkaapas tytöt nyt kansliaan, jutellaan." Huokaisten seurasimme häntä. Kansliassa hän puhutteli meidät ja antoi varoituksen. Onneksi rehtori on aika rento. Hän on nainen. Menimme takaisin tunnille. Lopputunti sujui ongelmitta. Kuten myös loppu koulupäivä. Koulusta lähdin miettien niitä kahta uutta poikaa. En suonut itselleni haavettakaan heistä enempänä kuin kaverina. Juliet ja Alex saisivat heidät kuitenkin, joten miksi edes yrittää ja joutua naurunalaisekai? Huokaisin ja astuin kotiovestamme  sisään, ja huusin mummulleni tervehdyksen.

Kotona minuun iski himo maalata. Maalasin koko  päivän. Söin minä toki myös. Sain aikaiseksi kaksi töherrystä. Lopulta olin ihan poikki. Pian päivä oli pulkassa. Illalla olin todella vasynyt, nukahdin samantien kuuman ja ihanan  rentouttavan suihkun jälkeen. Näin unta niistä kahdesta pojasta. Siinä he olivat todella komeita. Ja eivät suoneet sanaakaan Julietille...Vain meille.

Sori  tönkkö loppu. Huomenna aloitan uuen nii se tulee huomen tai ylihuomenna;) niija ehotelkaas nimeen tähän !!! Oon huono enkä keksi

VOITTAJA

Haluatte varmaan tietää sen voittajan? Ainakin mä haluan kertoa sen. Kiitos kaikille jotka kommentoi siihen postaukseen, ja pitemmittã puheitta, se voittaja on Oona!!Onnea voittajalle! Ja Zayn voitti siinä , niin se kertoo Zaynista. Alan tänään kirjottamaan ekaa osaa, tänään tai huomenna julkaisen sen.

enkeksiaihetta

Osallistumisaika on päättynyt!   Enää ei voi ilmoittautua. Anteeks ku tää tulee tälle yöllä, mut nythän on tiistai joten..(; Noniin, mä arvoin sen seuraava ficin päähenkilön. Kiitos kaikille ihan hirveesti osallistumisesta!  Ja laskin 1D:n poikien ne äänet, ja Harrylla ja Zaynilla oli kummallakin samanverran, joten kommentoikaa tähän kumpaa haluisitte, Zaynia vai Harrya? Torstaihin asti aikaa, ja voittajan päähenkilöksi  saatte tietää torstaina:D noniii kommentoikaa ja kertokaa:) tässä aikana tullee aika varmasti One shotteja. Mun on pakki hehkuttaa teille, AWW MEILLE TULLEE KOIRAAA ENS KUUSSA:33 sori pakollinen.

They don't know about us -6

Parin viikon kuluttua~

Olin pari päivää aiemmin alkanut seurustelemaan Louisin kanssa.
Hänkin asuu siis Lontoossa, näkisimme siis usein toisiamme muutenkin. Olisimme mökillä vielä viikon. Ilmat olivat vieläkin kuumia, suoraansanoen hiostavia. Olin tällä hetkellä katsomassa elokuvaa muiden kanssa poikien mökillä.

Louis oli käymässä yläkerrassa katsomassa mitä Emma ja Niall tekivät. "Emma ja Niall seurustelee!" Kuului kohta huuto portaikosta joista Louis ryntäsi alas. "Turpa kiinni Lou!"  Niall huudahti. Repesimme nauramaan. "Onnee!" Huusin ylös. Muutkin onnittelivat, ja kohta Niall ja Emma tulivat alas,nolostuneina kumpikin.

Kukaan ei enää keskittynyt elokuvan, ja päätimme mennä veneilemää pikkuruisella paatilla. Pakkasimme Emman kanssa voileipiä ja shamppanjaa mukaan. Riensimme poikien kanssa kilpaa veneellä. Menimme kyytiin,ja Liam oli huolehtinut onget mukaan. Soudimme hiljalleen keskelle. " Ei me voida kalastaa! Ei oo matoja." Zayn huomasi. Purskahdimme Emman kanssa nauruun. "Hyvä, niin sitä pitää!" Emma naurahti.

"Mä nappaan kalan käsin. "Louis mutisi, ja kurotteli veneen laidan yli veteen tähyillen."Varo ette sä tipu!" Huudahdin. Samassa Niall nousi seisomaan kavelläkseen Emman luo. Mutta samalla hän tökkäsi kyyneepäällään Louisin selkään, ja kohta kuului molskahdus. Hetken oli hiljaista, kunnes alkoi huuto ja hälinä.

Louisin pää ilmestyi pinnalle. "Kuka idiootti se oli?" Hän karjaisi. "Sillä ei ole nyt niin väliä, annas mä autan sut veneeseeeeeen.....apua!" Huusin, ja huomasin olevani Louisin seurana vedessä. Kaikki nauroivat. Mulkoilin Louisia, joka vain virnisti takaisin. Käänsin hälle selkäni, ja lähdin uimaan rantaan. Sinne oli noin sata metriä. Kyllä minä sen jaksaisin uida!

"Hei oota Rose, en mä tosissaan..!" Louis huusi takaani. En vilkaissutkaan sinne, keskityn vain uimiseen. Jonkin ajan kuluttua saavuin laiturille, ja kiipesin siihen. Ilma oli kylmennyt, ja ihoni oli kananlihalla. Muut tulivat veneellä rannalle. Kohta he olivatkin siellä. Louis istui veneen kyydissä, vilttiin kääriytyneenä.

Hän käveli luokseni. Seisoimme vastatusten laiturin päässä. Hän laittoi kätensä lanteilleni, ja hymyili pienesti. Juuri kun hänen huulensa koskettivat omiani, tönäisin hänet laiturilta veteen. Nauroin, ja autoin hänet takaisin maalle." Taisin ansaita tuon." Louis virnisti. Naurahti pienestä ja totesin asian olevan niin. Suutelin häntä pitkään huulille, ja hän vastasi suudelman intohimoisemmin kuin koskaan. Jäimme istumaan laiturille.

Louis kietoi kätensä harteilleni, ja nojasi hänen olkaansa. Hän oli kietonut kuivan viltin ympärillemme, ja katselimme auringonlaskua hymyillen. Laitoin silmäni kiinni. Louis suuteli otsaani välillä. Tässä oli hyvä olla. En olisi halunnut nousta tästä ollenkaan. Kuitenkin minua palelsi. Nousimme ja menimme sisälle." Te jäätte yöksi." Liam sanoi päättäväisesti.

"Vai niin." Naurahdin.Louis halusi minua takaapäin. " Tää tyttö nukkuu mun vieressä!" Hymyilin, ja käännyin antamaan tälle suukon poskelle. Kuitenkin hän käänsi päätään niin, että suutelin häntä huulille. Hän virnisti iloisesti. Kello oli jo paljon, ja  syötyämme  siirrymme makuuhuoneisiin. 

Minulla on aika huono oli, pyörryttää. "Mulla on huono olo, voisinks mä ottaa sarkylääkkeen?" Kysyn Louisista." Joo mä otan itsekkin. Mullaki on aika huono olo." Otamme särkylääkkeen, ja mittaamme kumpikin samalla kuumeen. Mittaan ensin. "38,7 " Tokaisen surullisesti. "Saat pysyy musta kaukana ettei tää tartu. " Sanon hiljaa. " En pysykkään, mullakin on kuumetta. Me ollaan kumpikin vilustuttu. Et pääse musta noin vain eroon! " Hän virnistää.

" Me ollaan sairaita!" Huudahtan sanoen muille. Kun vastausta ei kuulu, menemme nukkumaan. Louis kietoo kätensä lantiolleni, ja painan pääni hänen rintaansa. Kohta tunnen jo nukahtavani.

One Shot Janitalle:)

"Voitko sä tulla nyt meille yöks ? Piettäs leffamaraton, ja syötäs paljon herkkuja" Houkuttelen parasta ystävääni Harrya." No okei, voin mä tulla, jos saan valita eka leffan ?" Harry naurahtaa. "Tällä kertaa. Tuutsä kävellen? " Saatuani myöntävän vastauksen ilmoitan tulevani vastaan. Lopetettuamme laitan ylleni takin, uggit, lapaset ja pipon, on siis talvi. Laitan puhelimeni taskuun, lukitsen oven, ja lähden kävelemään. Olen Janita, ja olen iloinen, hieman ujo, ja nauran paljon. Pidän myös eläimistä, ja minulla on kissa, Ragdoll rodultaan.

Nimeltään Jana. Ragdollit ovat hassujat siinä, että kun ne ottaa syliin, ne heittaytyvät veltoksi. Ei aina, mutta usein. Ragdollit ovat koiramaisia kissoja, joten niille voi opettaa helposti temppuja. Janakaan ei ole poikkeus, se osaa todella paljon temppuja. Astelen eteenpäin. Puhallan hengitystä suustani, joka tulee huuruna ulos.Kuulen kuinka lumi narskuu jalkojeni alla. Nostan katseeni maasta ylös, ja näen kaukana jonku pojan heiluttamassa kättään. Vilkutan takaisin, ja juoksen loppumatkan Harryn luo. Halaamme ja tervehdimme. " Käydäänkö tässä matkalla kaupassa ja vuokraamassa muutaman leffan sen lisäksi mitä sulla on? " Harry kysyy.

Nyökkään, ja käännymme kaupalle johtavalle suuntaan. Kävelemme hiljaa. Olemme tunteneet Harry kanssa tarhasta asti. Olemme siitä asti olleet parhaita kavereita. Harry on ollut minulle se, joka auttaa ja ymmärtää ja auttaa ymmärtämään. Pystyn kertomaan Harrylle kaikesta. Kohta olimmekin jo kaupan kohdalla, ja astumme sisään. Valitsemme joitain sipsejä ja karkkia, ostamme myös tortilloita ja niihin täytteitä, kanaa jauhelihaa salaattia ja muita. Valittuamme ostoksemme Harry herrasmiehenä maksaa ne. Otan pussin käteeni Harryn vastusteluista  huolimatta . Lähdemme taivaltamaan kohti elokuvavuokraamoa, ja perille päästyämme kiistelemme hetken elokuvista, kunnes valitselle viisi parasta. Lopulta lähdemme kumpikin hymyssäsuin kävelemään kohti asuntoani johtuen hyvistä leffavalinnoista. Ja tietenkin mahtavasta seurasta. Kohta olimmekin meillä.

 "Jos mä kannan nää ostokset ja leffat niin avaa sä ovi." Harry sanoi, ja ojensin ne hänelle. Astuin ovelle ja aloin kaivelemaan avaimia taskuistani. Hitto! " Öö tota Harry.. Mä unohdin avaimet sisälle, ja ovi on lukossa." Huudahdin. Harry repesi nauramaan. " Mä arvasin ton! Sä unohdan ne aina! " Han sanoi naurun lomasta. " No enkä! Joskus vaan." Nauroin takaisin. Harry käveli takaovelle katsomaan oliko se auki. Kohta hän avasikin minulle oven, ja kävelin sisään. Laitoin kanat paistumaan liedelle, ja menimme olohuoneeseen Harrya kanssa valitsemaan leffan. "Sä lupasit mun päättää!" Harry huudahti loukkaantuneena kun osoitin elokuvaa jonka halusin katsoa. Näytin hänelle vain kieltä, jonka ansiosta sain tyynyn päähäni. Huudahdin, ja tönäisi Harryn alas sohvalta. Hän veti minut mukaansa, ja kohta makasimmekin vierekkäin lattialla nauraen kuin hullut. Harry nousi ylös ja veti minutkin mukaansa.Jana kävelee arvokkaasti olohuoneeseen, ja Harry nostaa tämän heti syliinsa silitellen sitä. Jana kehrää innokkaasti, ja on veltosti Harryn sylissä. Harry laskee Janan lattialle ja tämä jää kiehnäämään Harryn jalkoihin.

 Mietimme hetken elokuvaa, ja lopulta Harry valitsi sen. Jonkun romanttisen. Hihitin mielessäni. Harry ja romanttinen elokuva. Ja surullinen vielä. Säälin Harrya, koska itkisin varmaan koko leffan ajan, ja Harry oli se joka sai ojentaa minulle nenäliinoja. " JANITA! NÄÄ KANAT ON PALANUT! AU! SAMPERI...!" Kuului huuto keittiöstä. Voi hitto, ne kanat... Mitähän Harrylle oli käynyt ? Juoksin keittiöön. Harry piti kättään hanan alla. "Mun sormi palo." Hän mumisi. Naurahdan ja ojennan tälle kylmän geelin, jota hän hieroo sormeensa. " Tunarii.." Nauran. " No ei oi sullakaan kyllä mitään varaa sanoo noin. Nyt syödään tortilloita ilman kanaa." Hän heittää takaisin.

Alan nauramaan. Nauruni yltyy kun Harry hyökkää kutittamaan minua. Kutian todella helposti! Naurettuani jonkin aikaa Harry lopetti aneluiltani kutittamisen, ja pääsin laittamaan kasviksia ja salaatin. Ne tehtyäni laitoin tortillat, ja tein minulle ja Harrylle kummallekkin yhden. Kävelin niitten kanssa olohuoneeseen. Nappasin matkanvarrella kokiksen, ja istuin Harryn viereen sohvalle. Ojensin tälle toisen tortilloista. Hän kiitti, ja laittoi elokuvan päälle. Se oli kauhu! Hän oli vaihtanut elokuvan sittenkin. " Harry, sä tiedät että mä en uskalla katsoa kauhuelokuvia! Vaihdetaan tää leffa, oo niin kiltti!"  Huudahdin Harrylle. Harry virnisti. " Eikä vaihdeta!" Ja vetää minut kainaloonsa. Elokuva alkaa, ja laitan silmäni kiinni. Harry silittää hiuksiani.

Avaan varovaisesti silmäni, ja samassa elokuvassa tapahtuu. Siinä on nainen portaiden alapäässä, yöllä, pimeässä talossa. Portaita kävelee murhaaja, uhkaava ilme kasvoillaan. Alan kiljumaan, ja käperyn palloksi Harryn kainaloon. Harry naurahtaa ja vetää minut tiukemmin itseensä. Minua väsyttää, tunnen, kuinka vaivun uneen. Näen unta elokuvasta, juuri siitä kohdasta. Talossani on murhaaja, ja koetan epätoivoisesti paeta tätä. Lopussa se löytää minut ja...Näen vain yhden asian. Murhaajani on Harry. Räpsäytän silmäni auki. Karjaisen lujaa, ja ponnahdan kauemmaksi Harrysta. Sohva ei ole riittävän iso, ja putoan lattialle. Huohotan raskaasti, ja minulla on hiki. Harry katsoo minua huolissaan. " Näitkö painajaista?" Hän kysyy. En vastaa mitään, tuijotan Harrya silmät suurina. Hengitän edelleenkin raskaasti. Lopulta nousen ylös, ja istun Harryn viereen. Olen todella säikky, sydämeni lyö vieläkin lujaa.  Istun vähän matkan päähän Harrysta.

Harry kääntää minut itseensä vasten. " Mitä unta sä näit? Kerro mulle." Hän tivaa, kuitenkin ystävälliseen äänensävyyn. Hetken epäröityäni kerron hänelle. Hän halaa minua tiukasti. "Oonneksi se oli vain unta." Hän laittaa elokuvan pois. " Katotaanko nyt joku romanttinen ?" Hän virnistää. Hymyilen ja nyökkään. " Nenäliinoja!" Huudahdan ja syöksyn keittiöön.  Otan nenäliinapaketin ja menen takaisin olohuoneeseen Harryn viereen. Juuri kun alokuva on alkamassa, Harry kääntää katseensa silmiini, ja tuijottaa niitä jonkin aikaa. " Mitä? " Tokaisen ja naurahdan. "Mä rakastan sua." " Joo ni mäki sua." Hymyilen. " Ei vaan oikeesti, enemmän kuin kaverina. Oon rakastanu jo kauan. " Käännän katseeni eteeni, ja olen hiljaa. "Sano nyt jotain?" Harry anelee. Käännän katseeni hiljaa häneen." Mäkin sua." Kuiskaan, ja painan huuleni hänen huulilleen. Hän vastaa varovaisesti suudelmaani, ja siirtyy kohta kauemmaksi.

Hymyilen pienesti, ja Harry kietoo kätensä hartioilleni. Painaudun hänen kainaloonsa, ja hän painaa huulensa otsalleni, ja irroittaa ne sitten. Suutelemme elokuvan aika monesti, emmekä keskity itse elokuvaan paljoakaan. Sen loputtua päätimme lähteä ulos. Laitoimme ulkovaatteet, ja astuimme ulos. Tunsin Harryn heittävän minua lumipallolla. Heitin takaisin, ja siitä syttyi sota. Kohta makasin maassa.Nauroin katketakseni, kun tämä istui voitonriemuisesti päälläni. " Okei okei, mä luovutan. Sä voitit! " Huudahdan lopulta, kun Harry tunkee lunta takkini sisään. Harry hymyilee viekkaasti, ja kumartuu suudellakseen minua. Käännän pääni niin että hänen huulensa osuvat poskelleni. Harry näyttää surullista naamaa. " Ei ennen kuin päästät mut tästä pois!" Tokaisen.

Hän nostaa minut syliini, ja katsoo silmiini. Hän asettaa huulensa huulilleni, ja vastaan suudelmaan. Sähköiskuja kulkee vartalossani, ja tunnen olevani maailman onnellisin tyttö. Sillä hetkellä kun suutelen Harrya, unohdan kaikki.


Sori lyhyt..:( Oli mulla sittekki aikaa nii kirjotin sit tän lopppuuu.

ens ficciin asiaa!

Nyt saa äänestää seuraavaan ficciin joko Niallia, Harrya, Zaynia, tai Liamia. Eli kommentoikaa tähä kenestä haluisitte lukea seuraavan ficin? Louisia ei, koska se on nyt. Noniin kertotaaas kaikki, nii katotaa sitten kuka saa eniten ääniä:):) hophop! 

They don't know about us -5

Louisin näkökulma edelleen.

Avaan huoneen, ja kysyn miten Rose voi. Samassa lauseeni keskeytyy, kun näen Rosen suutelemassa jotakin poikaa.Kaikki unelmani särkyvät, ja viha ottaa vallan. Katson heitä hetken aikaa, Rosekin huomaa minut. He ehtivät suudella vain sekunnin minun nähteni, mutta tämä riitti. En olisi uskonut Rosesta. Miten hän kehtasi? Heitän ruusut lattialle, ja ryntään huoneesta. Emma ei ollut siellä, vain Rose ja poika. 'Louis! Anna mä selitän! Tää ei oo sitä miltä näyttää!' Rose huutaa perääni. Hah, niin varmaan. Mitä hän muka selittäisi? Juoksin ulos sairaalasta, ja näin kauempana aution rannan, juoksin sinne vedenrajaan seisomaan.

Rose NK:
Voi ei. Miksi tuo Luke, kusipää, entinen poikaystäväni, ala-asteelta, tuli juuri nyt tänne ja suuteli minua pakolla.Ei sillon edes osattu seurustella kunnolla. Hän kyllä lähetteli viestejä vielä monta kuukautta ja soittelikin, mutta lopetti sitten jossakin välissä. Hän oli ollut saiuraalan pihassa ja nähnyt, kun minua kulljetettiin sisään. Ainakin niin Emma sanoi.  Ensin en tajunnut mitään, ja kun tajusin, näin Louisin ovella. Pahin oli ehtinyt tapahtua. 'HÄIVY! Mee vittuun täältä! Älä tuu IKINÄ takas! Mä vihaan sua! ' Huudan Lukelle, joka vain virnistää, ja lähtee huoneesta. Alan itkeä lohduttomasti. Liam tulee vierelleni ja halaa minua. Kun Liam nousee, selitän, mite asia oikeasti meni. Kauhkoihini sattuu, ja yskiminen vain pahentaa asiaa. Kohta enää vain nyyhkytän. Istun hiljaa sängyssäni ja tuojotan valkoiseen seinään. 'Minne Louis meni?' Tajuan kohta kysyä. Pojat vain kohauttelevat olkiaan. Vedän ylleni pinkin collagehousut, ja mustan hupparin. Nousen poikien vastusteluista huolitamma sängystä, ja repäisen kanyylit irti. Kävelen huterasti pois sairaalasta, vältellen tietenkin hoitajia.

Pääsen kohta ulos, ja kävelen läheiselle järven rannalle istumaan. Pojat tulevat perässä ja koittavat saada minua palaamaan takaisin sairaalaan. Pojat jäävät kauemmaksi, ja huomaan vähän matkan päässä tumman hahmon. Kävelen sinne, ja lasken käteni tämän olkapäälle. 'Louis. Saisinko mä selittää ennenku lähet. Mä oon pahoillani, ymmärrän kyllä jos et haluu enää nähä mua. Mut mä haluan ainakin sanoo miks. Se poika oli Luke, seurustelin hänen kanssaan pitkän aikaa sitten, ja hän on jäänyt perääni. Hän sai tietää että olen nyt sairaalassa. Hän tuli huoneeseen, sanoi rakastavansa minua edelleen ja tietävänsä että minäkin häntä,ja suuteli minua juuri kun sinä olit tullu sinne..Minä rakastan vain sinua, anteeksi.' Sanoin surullisesti, viimeisen lauseen kohdalla ääneni petti ja aloin nyyhkyttämään. Käännyin ympäri ja lähdin kävelemään pois.

Tunsin kuitenkin kuinka Louis käänsi minut ympäri. Hän painoi huulensa huulilleni, ja suuteli minua intohimoisemmin kuin ikinä. Vastasin suudelmaan yhtä innokkaasti. Suudelman loputtua hän koski nenällään nenääni, ja painoi otsansa otsaani. 'Mäki rakastan sua. En aio päästää sua ikinä menemään. Mutta nyt me lähetä takas sairaalaan, karkulainen!'Hän sanoo ja painaa suukon poskelleni. Naurahdan. Hän nostaa minut syliini ja kantaa takaisin sairaalalle. Takaamme kuuluu aaww-henkäyksiä, kiitos poikien ja Emman, joka on ilmestynyt sinne myös.

Kohta olimme sairaalalla, ja siellä Rose sai pitkän saarnan kanyylien irroittamisesta ja luvatta sairaalahoidosta poistumisesta. Rose vain virnisti kun lääkäri laittoi ne takaisin.

                                              ***************************************
Parin päivä päästä:
Louisin näkökulma: Olimme käyneet katsomassa Rosea sairaalassa joka päivä, ja olin ollut viime yön sairaalassa, ja tällä hetkellä olemme laittamass paikkoja kuntoon, Rose pääsee tänään kotiin. Rose seisoi sängyn päädyssä tarkasteli jotain kuvaa. Menin hänen taakseen ja kiedoin käteni hänen lantiolleen. Hän säpsähti, mutta rentoutui pian tajuttuaan mitä tapahtui. Kohta olimme valmiit, ja menimme ulos odottamaan, että pojat tulisivat hakemaan meidät.  Kohta sairaalan eteen lipui musta auto, ja Harry astui ulos ja avasi herrasmiesmäisesti oven meille. Rose halasi kaikkia, astuimme autoon. Kotimatka oli alkanut.

Anteeeeks niin lyhyt, mut halusin julkasta tän, ku huomenna en pysty kirjottamaan ku meen ratsastamaan, enkä lauantaina, sunnuntaina varmaan seuraavaksi. Tähän tullee enää pari osaa, sitte alotan seuraavan ficin, ja eli siis tiistaina 6.8 ei voi enää "ilmottautua" siihen ficciin. Arvon sen siis tiistaina sen päähenkilön.  KOMMENTOIKAA;););)

They don't know about us -4

Kokosin itseni, korjasin meikkini,  vedin syvään henkeä ja avasin oven.Astuin ulos, ja kävelin Louisin viereen sohvalle, olohuoneeseen. 'Louis?' Kysyin varovaisesti. 'Sori ei mun olis pitäny..tai en mä tienny..' hän änkytti. 'Ei se mitään, mä vaan haluan edetä hitaasti' sanoin hiljaa.

Nousin seisomaan vetäisten samalla Louisin kädestä tämänkin ylös. ' Mennään. Muut varmaan jo ihmettelee.'  Virnistän ' Joo äiti' Louis tokaisee saaden minut nauramaan. Kävelemme ulos, missä muut odottavat. 'Missä te olitte ? Me etsittiin teitä kaikkialta!' Liam sanoo huolestuneena. Tyydyin vain hymähtämään. 'Ahaa, mä ymmärsin! Muistattehan käyttää suojaa ?' Harry huudahtaa virnistäen.
Hän iskee silmäänsä. ' Voi Harry kuule, sun täytyy joskus käydä mielenterveyslääkärillä.Kato ku sun mielikuvitus taitaa ylittää sallitun rajan.' Sanon ja taputan Harrya päähän. Hän näyttää hölmistyneeltä. Muut nauravat.'Ollaan totuutta ja tehtävää!' Emma huudahtaa. Muut myöntyvät ideaan, ja teemme piirin nurmikolle. Harry saa aloittaa. 'Niall, totuus vai tehtävä?' Niall valitsee tehtävän. 'Suutele Emmaa! ' Harry virnistää.

Niall kääntyy Emman puoleen, ja suutelee tätä. Kaikki taputtavat. Emma punastuu. 'Rose, totuus vai tehtävä?' Niall kysyy.'Totuus.' Vastaan epäröiden. 'Sano kaikista kaks hyvää puolta.' ' Sä oot mukava ja tyhmä, Zaynillä on aina hiukset hyvin ja sillä on ihana vaatemaku, Liam on viisas ja rauhallinen, Harry on hauska ja pelle, Louis on komee ja sillä on ihana nauru.' Totean. Kaikki taputtavat, ja Niall näyttää suuttunutta naamaa.' En mä oo tyhmä!' Hän sanoo kädet puuskassa.
Halaan Niallia.' Höpsö, sillain hyvällä tavalla tyhmä' sanon tälle. Hän naurahtaa. 'Mullekin hali!'  Harry huudahtaa silloin. Halaan häntäkin, ja silloin kaikki haluavat halin. Nauran ja halaan kaikkia. Viimeisimpänä halaan Louisia.' Vai että komee?' Hän kuiskaa korvaani.
Virnistän. Menen takaisin paikalleni. 'Mennään rannalle taas grillaamaan ?'Niall huudahtaa.

Kenekkäkään ei ole mitään ideaa vastaan. 'Me käydään Rosen kanssa vaihtamassa bikinit alle.'Emma sanoo. 'No voisitte te kyllä ilman niitäki olla ..' Harry virnistää. Nauran ja pudistelen päätäni. Juoksenne sisälle. Avaamme huoneemme oven, ja siellä vallitsee sekasorto. Kaikki alusvaatteemme ovat kasassa sängyn päällä, ja vaatteet on purettu. Huokaisen, ja alan nauramaan. Juoksen pihalle. 'Pojat! Tulkaa tänne.' Huudan. Kaikki juoksevat kilpaa luokseni. Mulkaisen poikia, ja vien heidät huoneeseemme. 'Kuka tän keksi?'Tivasin 'Harry!' Huudahtaa Niall.'Eipäs kun Niall!' Tokaisee puolestaan Harry. Zayn ja Liam syyttävät toisiaan. Alan nauramaan. Pojat katsovat hölmistyneenä minua. 'Nyt te siivootte nää kaikki, ja viikkaatte ne takaisin kaappiin. Ettekä enää koske meidän vaatteisiin!' Nauran. 'Tarviiko mun, en mä sotkenut?'Louis katsoo minua koiranpentuilmeellään. 'Ei.' Virnistän.

'Rose ja Louis yhteen soppiin huomenna mennään pussauskoppiin...' Harry nauraa. Lyön tuota tyynyllä päähän, ja siitä syttyy tyynysota. Kaikki hakkaavat tyynyillä toisiaan. Siirryin vaihvihkaa kauemmas. Istuuduin olohuoneeseen sohvalle, mistä oli suora näköyhteys sota-alueelle. Kohta he saivat sotansa loppuun. Otimme bikinimme, ja laitoimme itsemme valmiiksi, mm. vedenkestävät meikit. kohta lähdimme kävelemään poikien mökille, ja he vaihtoivat sellä uimashortsit. Liam ja Harry kantoivat pienen grillin, ja lähdimme kävelemään rannalle.

Kävelimme Louisin kanssa muiden jäljessä, parin metriä muista. 'Tarkotitko sä, ku sanoit komee?'Louis kysyy epäröiden. 'Tottakai.' Sanon, ja hymyilen.   'Tota..Miks sä lähdit silloin niin äkkiä pois sieltä venevajasta, kun mä.. melkein suutelin sua?' Punastun hennosti. En tiedä tuohon oikeaa vastausta, minkä voisi sanoa ääneen. Mitä siis vastaisin ? 'Emmätiiä.. Sori'  Louis ei sanonut mitään.Hän katsoi pois päin kireä ilme kasvoillaan. Toivottavasti hän ei loukkaantunut. Mistä hän olisi loukkaantunut ? Mietin, mitä tunnen Louisia kohtaan. Hänen ulkonäössään ei ollut mielestäni mitään vikaa, luonteeseen en ollut vielä kunnolla tutustunut. Katsoin noita sinisiä silmiä, ja kireitä poskilihaksia. Pieni sänki alaleuassaan, ja hiukset söpösti sekaisin päällä. Tuota suuta, mietin minkalaista olisi suudella tuota. Pyyhin tuollaiset ajatukset mielestäni pois, halusin edetä rauhassa.

Olimme tunteneet vasta muutaman päivän. Louis kääntyi minuun päin.' Mitä sä tuijotat ? Oonko mä niin komee?' ' Hahah, unissas!'Tokaisin, mikä sai Louisille aikaan surullisen ilmeen. 'Okei, oot sä ehkä tän verran.'Korjasin perään, ja nostin sormeni ilmaan ja jätin etusormen ja peukalon välille muutaman sentin. Hän naurahti hiljaa, ja virnistin. Lopun matkaa kävelemme jutellen kaikesta turhasta. Kohta olimme perillä. Rannalla oli laitettu ympyrän muotoon paksuja puupölkkyjä, istumiseen tarkoitettuja. Menimme istumaan niihin, minä Louisin viereen.

Niall kaivoi samantien laukusta grillattavaa, jota pojat olivat ottateen mökiltänsä. Hän laittoi grillin valmiiksi, ja pani siihen lihat. Sen jälkeen Niall palasi paikalleen, ja puheensorina yltyi. Louis ja Niall siirtyivät kauemmaksi muista, ja kuiskivat jotain keskenään. Kohta tunsin, kuinka minut nostettiin ilmaan, ja kiljahdin. Katsoin kuka minut nosti, ja näin Louisin. Hän iski silmääm ja lähti juoksemaan vettä kohti. Niall oli nostanut Emman ja juoksi mereen päi. Kohta tunsin kastuvani pahasti, ja vetäisin Louisin mukaan, ja hänkin sukelsi veden alle. Pintaan päästyäni nauroin vedet silmissä, jos näin voi sanoa.

Lähdimme kävelemään rannalle päin, mutta suunnistinkin matkani samaisen puun alle, missä olimme aikaisemminkin Louisin kanssa olleet. Kuulin Louisin askeleet perästäpäin. Päästyämme sinne istuin puun juureen, ja Louis viereeni. ' Rose.. Mun pitäs kysyy sulta yks juttu.. Oot varmaan huomannu, et mä tykkään susta enemmän ku vaan kaverina.. Tykkäätsäkin musta ? 'Louis kysyi epäröiden. Olin hetken hiljaa, ennen kuin vastasin. ' En mä tiiä, ehkä vähän..' Isken Louisille silmää, ja teen sen. Kurotun  suutelemaan häntä. Louis vastaa suudelmaani innokkaasti. Siirryn kauemmaksi ja naurahdan. Louisin suu menee mutruun, ja hän sanoo: 'Nytkö se jo loppu? Vielä yksi ? 'Virnistän ja suutelen häntä uudelleen. Laitan käteni hänen niskaansa ja leikin hänen hiuksillaan. Hän laittaa kätensä lanteilleni. Kohta erkanen, ja nusen ylös vetäisten Louisin mukaani. Kävelemme muiden luo vaatteet läpimärkinä Louisin käsi takanani lantion ympärillä ja kumpikin virnistäen mielipuolisesti.

'Jaa, lähenipä teidän välit kummasti..?'Harry virnistää. Vastaan suoden tälle hymyn sanomatta mitään.Menemme istumaan penkille, Louisin käsi edelleen alaselälläni. Olinkohan nyt hänen tyttöystävänsä? Entiedä. Minun täytyi myöntää, että taisin todellakin rakastaa tuota hassua poikaa. Vaikka viimeksi ihastuessani lupasin itselleni etten rakastu enää ikinä, enkä kiinny kehenkään poikaan niinkuin edellisiin. Vilkaisin tätä. Hän hymyili minulle. Nojasin päätäni hänen olkaansa. Tämä oli sittenkin edennyt aika nopeaa.. Ei se minua paljoakaan edes haitannut. Tai miksikäs olisi haitannut?Mietin ihan sekavia. Käänsin katseeni Emmaan. Hän virnisti minulle ja iski silmäänsä. Hymyilin.

Istuimme, juttelimme, ja söimme koko loppuillan. 'Mennään uimaan?'Niall huudahti yhtäkkiä. Muut suostuivat ideaan. Riisuimme binikeille, ja juoksimme kilpaa veteen. Zayn tietysti jäi rannalle räpläämään kännykkäänsä. Tunsin kun joku tarttui nilkkaani ja kaatoi minut. Veden alla avasin silmät ja näin Louisin. Hän tuli lähemmäksi ja suuteli minua pitkään ja intohimoisesti. Vastasin suudelmaan, ja nousin kuitenkin kota pinnalle hapen loppuessa. Kohta nousimme vedestä, ja puimme vaatteet takaisin päälle, jotka olivat onneksemme jo melkein kuivuneet. Keräsimme tavarat ja lähdimme kävelemään mökeille päin. Sovimme poikien ja Emman kanssa, että jäisimme heidän mökkiinsä yötä. 

Kohta olimme perillä, ja menimme mökkiin laittamaan nukkumapaikkoja. Harry ja Louis olivat vuoranneet olohuoneen patjoilla. Me siis nukkuisimme siellä. Lähdin käymään ulkona. Näin jonkun pienen vajan. Se oli huussin vieressä, ja huussille oli parikymmentä metriä. Avasin vanhan lahon oven, ja astuin sisään. Kävelin vajan perälle, siellä oli jokin taulu. Pyyhin siitä pölyt päältä, ja nostin taulun syliini. Siinä oli kuva pikkupojasta järvellä leikkimässä puuveneellä. Yhtäkkiä haistoin palaneen käryn. Siirsin katseeni taulusta oveen, ja nuolaisin kuivia huuliani. Ove oli tulessa! Se oli niin laho, ja aurinko oli polttanut siihen ja kun sitä liikutettiin...Ryntäsin ovelle. Vajassa ei ollut edes ikkunoita. 'APUA, TULKAA AUTTAMAAN! TULIPALO!' Huusin niin kovaan kuin kurkusta sain ääntä. Hakkarin nyrkeilläni seinään, joka narisi uhkaavasti.

Louisin näkökulta:
'APUA, TULKAA AUTTAMAAN! TULIPALO!' Kuulin Heikon äänen Rose!?! Sanoin asiasta muille, ja ryntäsimme nopeasti ulos. Pieni varasto huussin luona oli tulessa, ja sieltä sisältä kuului huutoa. En atnaisi Roselle sattua mitään! Juoksin varastolle, ja huuto sisältä oli vaiennut. Juoksin hakemaan huussista ison lapiol, ja aloin hajottamaan varaston seinää, joka onneksi oli niin laho että antoi helposti periksi. Tunkeuduin sisälle ja nostin Rosen elottoman savulle haisevan vartalon syliini. 'Soittakaa ambulanssi!'Huusin muille, ja Liam kaivoi kännykkänsä esille ja näpytteli sillä jotain kunnes painoi sen korvalleen. Annoin Roselle tekohengitystä ja painelin hänen rintaansa. Noin kymmenen minuutin kuluttua kuulin ambulanssin äänet. He tulivat autosta ulos, kyselivät tarkoin mitä tapahtui, ja laittoivat Rosen paareilla autoon. Emma lähti autoon. Katsoin kun  ambulanssi kurvasi pillit vinkuen pihasta sairaalaan, jonne on abaut kymmenen kilometriä.

Lähdimme kaikki vaitonaisina sisälle. Mietin Rosea. Miksi juuri hän ?  Toivottavasti hänelle ei äy kuinkaan.. Mitä hän siellä vajassa edes teki? Minä ihan oikeasti välitin tästä tytöstä, rakastin suudella niitä huulia. Aina kun hän koskee minuun, sydän lyö muutaman ylimääräisen lyönnin. Päätimme poikien kanssa mennä katsomaan Rosea heti kun vain saa. Laitoimme elokuvan pyörimään, jotta saisimme muuta ajateltavaa. En keskittynyt elokuvaan yhtään. Mietin vain Rosea. Elokuvan loputtua ajattelimme laittaa nukkumaan. Muut nukkuivat jo, minä mietin Rosea. En saanut unta.
 Aamulle: Heräsin ensimäisena. Katsoin kelloa. Olin nukkumut kaksi ja puoli tuntia. Puhelimeni soi. Tuntematon numero. Vastasin. Siellä oli Emma, joka sanoi että sairaalaan sai tulla nyt katsomaan Rosea.

Herätin muut. Nappasin porkkanapusissin käteeni, ja söin niitä samalla kun puin vaatteet ja laitoin hiukset. Kun olimme muut valmiis, Zayn oli viela kylpyhuoneessa. 'Zayn tuu jo! Ne sun hiukset on jo ihan hyvin! 'Liam huusi. Kohta Zayn tuli, hiukset tarkalleen juuri niin kuin pitikin. Huokaisin ja haukkasin porkkanasta palasen. Lähdimme autoon ja Liam sai ajaa.  Kohta olimme sairaalassa, ja kysyin kassalta Rosen huoneen numeron. Kävin matkalla ostamassa kanttiinista ruusuja ja suklaarasian. Harry vihelsi. 'Wow, mikset sä osta mulle ikinö mitään tollasta ?' Hän kysyy ja virnistää. Moksautan häntä kyynerpäällä kylkeen ja naurahdan. Kävelemme huoneen 253 kohdalle, vedän syvään henkeä, ja avaan oven. 'Rose, miten sä voit...?'  Kysyn samalla kun astun huoneeseen. Mutta keskeytän lauseeni samantien nähtyäni mitä huoneessa tapahtuu.





Kirjotin tätä monta tuntii, saatte tyytyy tähän;)