I just wanna you and only you ~3

Aamulla heräsin ennen Zaynia.  Yleensä aina nousen viimeisenä sängystä. Olin taas kierinyt Zaynin viereen, ja siirryin sen huomatessani kauemmas. Haukottelin syvään, ja pakoin itseni nousemaan.

Jätin yövaatteeni päälleni, ja hiippailin alakertaan. Pöydällä oli jokin lappu. Tarkastelin sitä,se oli Carolinelta. 

"Hei nuorukaiset. Hyvä ystäväni tarvitsee apuani muutaman viikon ajan. Hänelle sattui onnettomuus, eikä hän nyt kykene tekemään samoja asioita kuin me muut, jotenk hän tarvitsee nyt auttavaa kättä, ja lupasin tulla avuksi. Viivyn täällä Brighamissa muutaman viikon, te pärjäätte kyllä sen aikaa kahdestaan. 

Ei viinaa, eikä juhlia, luvatkaa se minulle. Älkää tapelko ja kinastelko koko ajan toisienne kanssa. Se ei auta mitään. Tulen aivan pian takaisin! 

P.s. Maustekaapin päällä on purkki, siellä on RUOKArahaa. 

Haleja, Caroline"

Kiva. Zaynin kanssa kaksistaan pari viikkoa. Kaivoin kaapista muutaman munan ja pekonia. Aloin paistamaan munakasta, ja pekonia. Samassa kuulin askeleet takanani. Zaynkin oli herännyt. Hän haukotteli isoäänisesti, ja huomasi hänkin lapun. 

"Haittaisko sua jos pojat tulis tänään tänne?" Zayn mumisi unisesti. Vau. Hän kysyi minun mielipidettäni. 

"Jos teillä ei oo viinaa" vastasin päättäväisesti. Zayn nyökkäsi, ja keskittyi taas lappuun. Lopulta sain ruoan valmiiksi, ja hain kaapista lautasen. 

"Riittäiskö sitä mullekkin?" Zayn kysyi. 

"Mikä sulla on? Et sä ennenkään oo mun mielipidettä poikien tuloon kysynyt, tai suostunut syömään mun tekemiä ruokia? Mutta joo, riittäähän tästä" sanoin. 

"Yritinpähän olla ystävällinen. Ei sitten jos se ei kelpaa" hän tokaisi. Tyydyin vain huokaisemaan. 

Laitoin ruokaa kahdelle, ja tyrkkäsin lautasen Zaynin eteen. Tämä mumisi kiitoksen. Aloimme syömään hiljaisuudessa. Selasin puhelintani. Charilta oli tullut yksi viesti, pyysi huomenna kaupunkiin. Joulukin oli jo muutaman viikon päästä. Caro tulee kyllä jouluksi kotiin, hän rakastaa joulua.

"Ei siitä kyllä mitään haittaakaan ole" hymähdin kohta. 

"Ai mistä?" Zayn kysyi hämmentyneenä. 

"Siitä, että yritit olla ystävällinen. Okei. Nyt ku me ollaan tässä aiheessa, mä voin kysyy, että miks sä et pidä musta? Mitä mä oon tehnyt sulle? En mun mielestä mitään. Mä en vaan tajua sua" 

"Se on pitkä juttu" Zayn mumisi ehkä hieman nolona. 

"Mä oon valmis kuuntelemaan"tokaisin.  

Zayn veti syvään henkeä, ja aloitti puheensa. 

" Tää kuulostaa säälittävältä ja tyhmältä. Mutta älä naura. Kun mä kuulin, et sä muutat tänne meidän luo, Caro oli ihan innoissaan asiasta. Se meinas laittaa munkin huoneen sulle, että sä saisit isomman huoneen. Musta vaan alko tuntumaan ettei se muista enää ollenkaan mua, aattelee vaan sua kokoajan. Siispä mä aattelin kostaa sen sulle. Olin sulle ihan hirvee.  Sen että musta tulis ulkopuolinen. 

Vaikka ethän sä ollut mitään väärää tehnyt. Mä tein itse aika typerästi. Sori" Zayn huokaisi. Olin todella yllättynyt. Tämä olikin tällainen tarina. 

"Vau. Oikeesti, vau. Mä oon sanaton. Et sä vois jäädä mun varjoon, sä oot Carolle paljon tärkeempi ja läheisempi kun mä. Oon tuntenu teidät vasta kolme viikkoa. Äsh, ei se mitään" hymyilin. 

"Eli me ollaan sujut?" Zaynkin hymyili. 

Nyökkäsin. 

Nousin ylös ja vein astiat tiskikoneeseen. Zayn oli jo pukenut vaatteet, joten menin huoneeseemme, ja valkkasin itselleni vaatteet. Milloinkohan pääsen omaan huoneeseen? Otin vain pinkit Hollisterin collarit, ja laitoin mustan peruspaidan. Laitoin korun, ja sutaisin hiukseni sottuiselle nutturalle. Saisi riittää täksi päiväksi. 

Samassa kuulin ulko-oven käyvän. Zaynin kaverit taisivat tulla. Menin makoilemaan sängylle, ja suljin silmäni. Minua väsytti kauheasti. 

Heräsin säpsähtäen huutoon. Zayn. Venyttelin hieman, ja nousin sitten ylös. Menin alakertaan, ja pojat pelasivat olohuoneessa jotain jääkiekkopeliä. Ei kiinnosta. Menin jääkaapille, josta kaivoin tuoremehua. Kaadoin sitä lasiin, ja join sen nopeasti tyhjäksi. Sen jälkeen menin olohuonreseen. 

Hiivin Zaynin taakse, ja painoin nopeasti kädet tämän olkapäille. Poika säpsähti ja karjaisi. Suustani pääsi nauru. 

"Leslie! Mä sain sydärin!" Zayn huusi säikähtäneenä. Pian kuitenkin muut pojat yhtyivät nauruuni, kunnes Zaynkin hymyili. 

"Tuu säkin pelaan" blondi huikkasi. Pudistin päätäni. 

"En mä osaa" naurahdin.

"Mä oon muuten Niall, tossa noi jotka pelaa on Louis ja Harry ja toi kännykkäriippuvainen tossa on Liam" hän selitti. Nyökytin päätäni. 

"Mä oon Leslie, kiva vihdoin tavata, ette te ookkaan sellasia kusipäitä kuin juovuksissa vaikuitte" virnistin. Niall näytti hieman nololta, mutta ei sanonut mitään. 

"Niall!! Se oli mun karkki!" Huusin tuolle karkkivarkaalle. 

"Jep. Se oli sun karkki? Nyt se on mun" tämä virnisti. Tyydyin vain näyttämään keskisormea. Olimme viettänee poikien kanssa muutaman tunnin juttelemalla ja herkuttelemalla, kun päivä alkoi jo kääntymään illaksi. 

"Hei! Mä voisin pyytää Charin tänne, sopisko? Se on mun yks frendi" pojille se sopi, siispä tekstasin Charille. 

"Moi! Haluisitsä tulla meille, täällä on kuus noloa poikaa ja mä. Jäisit vaikka yöksi? :-) 

x Leslie" loppuun vielä lisäsäin osoitteen. 

Pian sainkin vastauksen, joka oli myöntävä. Hän olisi puolessa tunnissa täällä.  

Kuulin koputuksen ovelta. 

"Mä avaan!" Huusin pojille, ja kiiruhdin ovelle. Avasin oven, ja Charhan se siellä. Halasimme nopeasti, ja hän riisui ulkovaatteensa. Ulkona oli jo aika kylmä, joten sai pukeutua lämpimästi.  Illasta olisi tulossa mukava. 

I just wanna you, and only you ~2

"Syömään Zayn ja Leslie!" Caro huutaa alakerrasta. Nousen sängyltä luomatta katsettakaan Zayniin, ja menen alakertaan keittiöön. Siellä täti on tehnyt kanapihviä ja riisiä. Istuudun Carolinea vastapäätä, jättäen Zaynille tilan pöydän päähän. Caro avaa suunsa, ja kohta sieltä pulppuaakin tekstiä

"Leslie, meistä molemmista, minusta ja Zaynista, on todella mukavaa saada sinut tänne meidän luoksemme asumaan. Olet varmaan jo ihmetellyt, kuka Zayn on. Hän on hyvän ystäväni lapsi. Zaynin äiti ei jaksanut huolehtia hänestä kun hän oli 10 vuotias, joten minä otin hänet tänne. Ei hän ole virallisesti, eikä biologisestikaan minun oma poikani, mutta siltä hän tuntuu" Caroline hymyilee.

Samassa Zaynin vaivautuu liittymään seuraamme, ja voimme aloittaa ruokailun.
"Mä meen kohta Louisille, Caro, ja tarviin muutaman kympin" Zayn tokaisee kohta.
" Sinä et nyt mene minnekkään, tänään me tutustumme toisiimme kaikki kolme, ja pelaamme vaikka jotain lautapeliä, tai vuokraamme jonkun elokuvan" Zayn tyytyy nyökkäämään hiljaa, ja jatkaa syöntiä.  Häntä selvästikin harmittaa, että joutuu perumaan menonsa ainoastaan minun takiani.

Vau, tuo poika tosissaan kunnioittaa Caroline tätiäni. Tai, itse alkaisin äitini kanssa kinastelemaan asiasta.  Toisin kuin minua hän ei kunnioita tippaakaan. Syötyäni ruoan kiitän ja vien astiat koneeseen. Istun sohvalle, ja katson televisioa.
"Laita kanava 12, sieltä tulee yks elokuva" Zayn tokaisee ja istuu toiselle puolelle sohvaa.

"Laita ite , mä en oo mikään sun orjas" tokaisen ja heitän kaukosäätimen Zaynille. Hän tyytyy mulkaisemaan minua ja keskittyy sitten elokuvaan. En käsitä mikä tuolla kusipäällä on minua vastaan. Emmehän me edes tunne. Olen aivan ymmälläni.


Kello on jo puoli yksi, ja olemme juuri lopettaneet leffojen katselemisen. Koko sinä aikana emme ole Zaynin kanssa puhuneet toisillemme sanaakaan, keskittyneet elokuviin ja vastailleet epämääräisesti Carolinen esittämiin kysymyksiin.

"Nyt on aina mennä nukkumaan. Eihän kello vielä kovin paljon ole mutta huomenna on aikainen herätys. Teitä tuskin haittaa että nukutte samassa sängyssä, Zaynillä on nimittäin kolmen hengen sänky, kyllä te siihen mahdutte. Haen sinulle Leslie peiton ja tyynyn. Noniin , hopi hopi , liikettä nyt" täti tokaisee.

Katsahdamme kauhistuneina Zaynin kassa toisiimme, mutta lähdemme kävelemään huoneeseen. Siellä menen suoraan etsimään itselleni yövaatteita, ja vaihdan ne kylpyhuoneessa. Laitan ruutuyöshortsit ja vaaleansinisen topin. Nykäisen hiukseni ponnarille, ja pesen hampaat. Huuhtelen meikkini pois , ja menen huoneeseen.

Caro on tuonut minulle petivaatteet, ja sammutan valot. Zayn makoilee jo sängyssä , ja menen toiselle puolelle. Menen mahdollisimman kauas Zaynista.  Vedän peiton päälleni, ja samassa jalkani hipaisee vahingosa Zaynin säärtä. Nykäisemme molemmat jalkamme kauas toistamme, niin lapselliselta kun kuulostaakin. Kylmät väreet tanssivat pitkin kehoani, ja hätistän ne pois.
"Mä en sit tee tätä ollenkaan mielelläni. Mä vihaan sua" Zayn mutisee omalta puoleltaan.

"Tuskin saan tähän vastausta, mutta miksi hitossa sä vihaat mua, eihän me edes tunneta? En vaan tajua sua yhtään" tokaisen vihaiseen äänensävyyn.
"Oot ihan oikeessa. En vastaakkaan sulle" Hän hymähtää.
"Sä kyl just vastasit mulle. Ou, 1-0 mulle. Pahoja unia" naurahdan ivallisesti ja sulken korvani Zaynin vastaukselta.

Yritän vain saada unta. Toivon, etten pyöri yön aikana lähemmäs Zaynia, etten aamulla ole ihan hänen vieressään. Se olisi jo oikeasti noloa. Tosissaankin noloa.

ZAYNIN POV

Aamulla herään ahdistavaan tunteeseen. Nostan hieman päätäni, ja huomaan, että Leslie on käpertynyt ihan kylkeeni kiinni. Hymy nousee pakostakin huulilleni, mutta pyyhin sen samantien pois. Tai no, onhan tuo ruskeahiuksinen tyttö aika söpö näky kainalooni käpertyneenä. En tee asialle mitään, suljen vain silmäni ja vaivun hitaasti uudelleen uneen.



~muutaman viikon päästä~
Leslien POV

Olen kotiutunut tänne  todella hyvin. En ole saanut vielä selitystä Zaynin omituiselle käytökselle minua kohtaan, onnekseni hän ei ole enää niin tyly kuin alussa. Vaikka tyly hän on kyllä vieläkin. Carolinekin on muutaman kerran maininnutkin siitä tälle kohteliaalle herralle, mutta mitäpä se siihen paljoa vaikuttaa.

Olen tällä hetkellä kaupassa, ostanassa tacoihin täytettä. En ole oikein tutustunut vielä kehenkään, vaikka olenkin kovasti yrittänyt, mutta minkä ujo ujoudellensa mahtaa. Ostettavat valittuani lähden kohti kassoja. Siellä myyjä pyytää minulta maksun ostoksiini, ja huomaan, että minulta puuttuu hieman. Mainitsen siitä kassaneidille, ja hänen kasvoille nousee närkästynyt ilme.

"Ei huolta, mä voin maksaa sen" kuulen takaani ystävällisen äänen. Käännyn ympäri ja suon ystävällisen hymyn minun ikäiselleni blondille tytölle. Lausun kiitokseni tämän ojentaessa rahan myyjälle. Lähdemme samaan aikaan ulos kaupasta, ja innostun juttelemaan tämän kanssa.

Tyttö sanoo nimekseen Charlotte, minulle Char. Hän on minua vuoden nuorempi. Kun tiemme eroaa, ehdimme vaihtaa numeroita, ja sovimme tekstaavamme toisillemme. Hymyssäsuin jatkan yksin matkaani kotiin. Siellä avaan tuttuun tapaani oven, ja naamaani iskee viinan löyhkä.

Se tulee Zaynin huoneesta. Ladon ostokseni keittiön pöydälle, ja kävelen päättäväisin askelin väliaikaiseen huoneeseeni. Vetäisen voimakkaasti oven auki. Sisällä riehuu viisi poikaa, Zayn mukaan laskettuna.
" ZAYN! MITÄ HEMMETTIÄ TÄMÄ OIKEIN ON?" Karjun tuolle. Havainnollistan huoneessa poikaporukan, jossa Zayn yleensä liikkuu. Heidän nimiään en ole saanut selvillä. Ei sillä että kiinnostaisi.

Huutoni kaikuivat kuon tyhjille korville. Kävelen radion luo, joka on sängyn vieressä. Napsautan sen kiinni. Samassa saan jokaisen huoneessaolijan huomion itseeni.
"Nyt te siivootta joka ikisen pullon ja viinaläikän täältä, Zayn mitä ihmettä sinä oikein ajattelit?" Tokaisen vihaisesti.

Samassa kiharapäinen pitkä poika kävelee horjuvin askelin  eteeni. Hän on selvästi huppelissa.
"Ei sun tarte huutaa, sä voit ihan hyvin liittyä seuraan, vaikka tuonne makuuhuoneenkin puolelle" hän kuiskaa korvaani. Kikkurapää  tarttuu olkapäistäni, ja painaa huulet kaulalleni vastusteluistani huolimatta.

Samassa joku nykäisee pojan taaksepäin.
"Harry helvetti! Sä et koska Leslieen!" Zayn karjuu Harrylle. Ei Zayn olekaan niin humalassa kuin ajattelin. Mumisen tuolle kiitokset. Harry lähtee hoippumaan ovelle päin.
"Ja te, te lähdette nyt vilkkaasti pois talosta. NYT!" Huudan muille.

Pojat alkavat keräilemään vaatteitaan. Kohta kuulen ulko-oven äänen. Huokaisen syvään.
"Okei. Ala selittää" tokaisen nololle Zaynille.
"No ne jatkot vähän niinku meni yli" tuo mutisee. Puristan suuni kiinni, huutaminen ja riiiteleminen ei nyt auta.
"Nyt me siivotaan nää kaikki ja haihdutetaan jotenkin toi haju pois" sanon Zaynille, ja ryhdymme yhteisestä päätöksesta siivomaan.

Kohta olemme valmiit. Täällä haisee ehkä hieman viina, mutta ei Caroline luultavasti sitä huomaisi. Haju ei onneksemme ole vahva. Ripitän Zaynia hänen "bileistään".  Kummakseni hän ei väitä vastaan. On tämäki aloitus päivälle. Zayn-episodi. Vau.


//ookei loppu vähän oudosti mutta :/