"Mä mietin sua kokoajan" hän sanoo ja suukottaa niskaani. Kierrän käteni tämän kaulan ympäri ja suutelen häntä. Suudelman loputtua Zayn painaa otsansa otsaani.
"Mä rakastan sua, tapahtu mitä tapahtu. Enkä mä vois ikinä satuttaa sua" hän kuiskaa.
"Mäkin rakastan sua" romanttisen hetkemme keskeyttää auton torven ääni.
" meehän nyt, ettei muut joudu oottelemaan" hätistelen Zaynia ovelle päin.
" hei sitten! " hän vielä huutaa ja lähettää lentosuukon. Otan sen kiinni ja laitan taskuun. Zayn sulkee oven nauraen, ja kohta kuulen renkaiden vaimenevan äänen. Laitan pyyhkeen jolla olin pyyhkinyt ruokapöydän pois, ja avaan hiukseni nutturalta.
Kävelen makuuhuoneeseen, ja valitsen sieltä mustan paljettitopin, tiukat farkut, ja poleron. Laitan ne sängylle odottamaan, ja painelen kuumaan kylpyyn. Unohdan kaikki ajatuksen kuuman veden virratessa iholleni. Lopulta tajuan olleeni kylvyllä jo yli puoli tuntia, ja nopeasti suljen hanan ja kuivaan itseni. Laitan hiukseni pyyheturbaaniin.
Puen valitsemani vaatteet ylleni, ja tarkastelen lopputulosta. Ei hullumpi! Avaan pyyhkeen, ja vaaleat kohtalaisen paksut hiukseni , jotka ylettyvät hieman yli rinnan, pääsevät irti. Harjaan ne, ja kuivaan föönillä. Alan muutama hiustuppi kerrallaan kihartamaan niitä, ja jonkin ajan kuluttua katselen lopputulosta. Samassa katseeni kiinnittyy kelloon, ja huomaan sen olevan jo melkein puoli yksitoista.
Melissa tulee hakemaan minua yhdeltätoista, ja Zaynkin on ollut klubilla jo reilut kolme tuntia. Otan pienen hopean laukun, ja sullon sinne avaimet, iPhoneni, rahat, ja avaimet. Menen keittiöön, ja voitelen nopeasti itselleni muutaman leivän. Keitän teen, ja ne syötyäni ja juotuani kuulen juuri sopivasti Melissan auton äänen. Hänen autonsa erottaa helposti muiden autojen äänistä, sillä Melissan autosta kuuluu hirveää paukutusta. Mutta siihen on onneksi jo tottunut.
Sammutan vielä joka paikasta valot, ja menen ulos lukitsn ulko-oven samalla. Kipuan Melissan kyytiin, ja lähdemme ajamaan kohti klubia, jonne on onneksi vain muutama kilometri. Kohta olemmekin jo perillä, ja parkkeeramme auton sisäänpääsyn lähelle. Jo ulos asti kuuluu kuinka kovalla musiikki onkaan.
Näytämme vartijalle papereitamme, joka päästää meidät urahtaen sisään. Sisään päästyämme tarkastelen ihmisiä, ja etsin muiden joukosta sitä tiettyä. Kohta tunnen kämmenen olallani, ja hymysuin käännen ympäri. Hymyni hyytyy huomatessa, kuka edessäni on. Sotkuiset hiukset, henki lemusi vahvasti alkoholille, näppyinen naama, ja liian lähellä minua. Kaikin puolin ällöttävä mies.
"Tuu mennään tanssiin!" Mies hönkii naamaani.
" kuule ei kiitos tällä kertaa! " sähähdän inhosta irvistäen miehelle. Tyrkkään tämän pois, ja huomaan Melissan olevan jo drinkillä jonku hyvännäköisen miehen kanssa. Varvistelen ja yritän epätoivoisesti etsiä päitten joukosta sitä yhtä. Mutta Zayniä ei näy.
Samassa huomaan tutun naaman edessäni.
" Moi Niall, missä Zayn on?" Huudan tälle, jotta ääneni kuuluisi musiikin yli.
" Tota, se on tuolla noin" Niall sanoo hieman vaivalloisesti, ja selvästi hieman huoppelissä, ja katsoo olkani yli.
Käännyn ympäri, ja mutta Niall hyppää eteeni.
"Mitä? Miksen mä saa kattoo.." Tyly kysymykseni keskeytyy, kun näen mitä Niall ei halua minun näkevän. Nainen. Blondi, kaikin puolin tyrkyllä oleva, liian vähissä vaatteissa, suutelee. Hän suutelee elämäni miestä, eikä tänä näytä panevan pahakseen. Zayn suutelee vierasta naista, vaikka tietää minun olevan täällä. Tietää satuttavansa minua, tietää että rakastan häntä.
Kyyneleet vierivät yksi toisensa jälkeen poskilleni, kun tuijotan Zaynia ja tuota blondia. Niall laskee karhean kämmenensä olalleni.
"Mä oon niin pahoillani. Ei Zayn varmasti tarkota mitään, se vaan on liian humalassa tajutakseen" Niall sanoo matalalla äänellä. En vastaa mitään. Zayn erkanee hitaasti naisesta, ja hänen katseensa tarkentuu minuun.
Hänen kasvoilleen muuttuu outo ilme. Tavallaan se ei muutu edellisestä, suutelusta, mutta naamion takana jotain särkyy. Hän työntää naisen pois, ja lähtee kävelemään luokseni.
"Mä olin humalassa" eikö tuolla ollut muuta sanottavaa? Ei edes pyytänyt anteeksi? Kyynelten sumentavien silmin käännyn ympäri ja jätän Zaynin niille sijoilleen, ja juoksen ulos tyrkkien muita tieltäni. Nyt on loppu syksy, ulkona on todella kylmä.
Juoksen eteenpäin, välittämättä kylmyydestä, välittämättä siitä kuinka vaarallista on liikkua yksin pimeällä perjantai-iltana kadulla. Juoksen tietättä määränpäätäni. Minä vain juoksen. Lopulta en enää erota maisemia, ja rojahdan maahan polvilleni. Kyyneleet valuvat pitkin kasvojani, ja sumentavat tajuntani.
Huomaan nukahtavani. Näen unta Zayniatä suudellessa toista, tuntematon ilme kasvoillaan. Lopulta herään säpsähtäen , ja nousen kompuroiden ylös jonkun käden avulla. Avaan turvonneet ja sumeat silmäni, ja huomaan auttajan iäkäs vanha ystävällisen näköinen nainen.
"Voi lapsirakas mitä sinulle on käynyt? Ota tästä tämä viltti, sinähän jäädyt" hän kysyy säälivästi. Samassa muistan kaiken ja kyyneleet viiltelevät kasvojani. Meikit ovat levinneet aikoja sitten. Yllätyksekseni kerron koko tarinan naiselle, joka katselee minua myötätuntoisesti. Kiedon kiitollisena viltin ympärilleni, ja kerron naiselle osoitteen, johon hän pyytää taksin meitä viemään, toki ensin tilattuaan sen.
Kohta taksi onkin pihassamme, ja huomaan valojen olevan kiinni. Zayn ei siis ole vielä kotona. Tuhannesti kiittäen pyydän naista , joka kertoo nimekseen Ellie, tulemaan teelle. Tämä kieltäytyy kohteliaasti valittaen kotiaskareitaan. Hyvästelen Ellien, ja poistun taksista ja avaan ulko-oven. Sisällä keitän itselleni teetä, enkä vaivaudu edes pesemään kasvojani saatika sitten menemään suihkuun, vaikka Ellie vannotti minun käyvän kuumassa kylvyssä.
Kiedon viltin ympärilleni, tungen villasukat jalkaani, ja laitan neuletakin vielä päälleni. Istun sohvalle höyryävän teen kanssa, ja kohta kuulen oven käyvän. Vilkaisu kelloon riittää kertomaan syyn miksi olin niin jäässä. Kello on seitsemän AAMULLA!? Olin nukkunut puistossa monta tuntia.
Zayn kävelee sisään ja istuu viereeni sohvalle. Hänellä on hirveät silmäpuaait, ja väsyneen ja muutenkin hirveän näköinen johtuen kovasta humalasta edellisiltana.
" Anna anteeks rakas. Mä olin niin humalassa.." Zayn aloittaa, mutta keskeytän hänet.
"Mä en kaipaa sun selityksiä. MUA EI VITTU KIINNOSTA MIKÄÄN MUU KUIN SE, MITÄ MÄ NÄIN. JA MÄ NÄIN SUT SUUTELEMASSA TOISTA NAISTA. SÄ TIESIT MITEN SÄ SATUTTAISIT MUA,SÄ TIESIT ET MÄ RAKASTAN SUA. MUTTA SILTI SÄ TEIT SEN. SÄ OOT PILANNUT MUN ELÄMÄN EIKÄ MUA KIINNOSTA OLITKO SÄ KUINKA HUMALASSA." Huudan kyyneleet vuotaessa ja teemuki sohvalla kaatuneena ja sohva värjäytyteenä keltaiseksi teestä.
"Elisabet, se oli vain yks suudelma. Eikä se merkannut mitään. Sua mä rakastan enkä muuta. Mä käyttäydyin kusisesti, kun en edes pyytänyt anteeks. Mä ymmärrän kyllä jos sä et haluu antaa mulle anteeks, ja ehkä niin onkin parempi etten voi satuttaa sua enää. Mä en tarkoittanut mitään, mä en halunnut satuttaa, sua, mä rakastan sua eniten tässä maailmassa, eikä mikään oikeuta mua tekemään sulle noin. Mä pyydän et sä yrittäisit antaa mulle anteeks"
"Mä luotin suhun" ehdin sanoa, kun tunnen Zaynin turvallisen tuoksun, ja painan pääni hänen rintaansa nukahtaen hentoon uneen, tietäen silti miten paljon Zayn minua satutti, mutta miten paljon silti häntä rakastan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti