Kohta olimme tallilla, ja laskeuduin selästä, ja nostin jalustimet. Rapsutin ratsuani korvan takaa, ja lähdin taluttamaan kimoa väristä Nelsonia talliin. Vein tämän karsinaansa, riisuin siltä varusteet. Pesin kuolaimet nopeasti, ja siirryin harjaamaan Nelsonia. Puhdistettuani kaviot, olin valmis. Hymyilin höpsölle hepalleni, joka hamusi taskustani porkkanaa. Kaivoin sen Nelsonille, ja tarjosin sitä kämmenelläni. Nelson otti sen mielellään, ja heilautti päätään kiitokseksi. Naurahdin, ja silitin tuota vielä, ennekuin suljin karsinan oven. Laitoin vielä aamu-, ja iltaruoan valmiiksi, jotka aamutallilaiset saisivat Nelsonille sitten antaa.
Ilta oli jo pimentynyt, kun sitten lopulta lähin talsimaan kotiin päin. Nimeni on Chelsey, tutummin Cley. Olen aika noin 168cm pitkä, ja minulla on ruskeat pitkät hiukset. Asun Settlessä tätini, ja kaksoisveljien Loganin ja Lukasin kanssa. Isääni en ollut ikinä tuntenut, ja äitini kuoli talomme tulipalossa muutama vuosi takaperin. Olen jo sinut sen asian kanssa, Amy-tätimme on meille aina ollut kuin toinen äiti. Tottakai me kaikki ikävöitiin äitiä, myön Amy, jonka sisko oli ollut. Ihmisiä vaan kuolee, eikä sille voi mitään. Isääni en ole oikeastaan koskaan nähnytkään, siihen asti oli ollut aina vain "työmatkoille", kunnes kaksoset syntyivät, hän lähti. Olemme pärjänneet tähänkin asti ilman häntä, joten pärjäämme edespäinkin.
Aukaisin ajatuksissani tallin suuren oven, ja laitoin sen lukkoon. Olin taas viimeinen lähtiä tallilta. Vedin takkini kauluksen ylös, ja lähdin kävelemään kotiin. Ulkona oli jo todella pimeää, ja ainut kotiin vievä tie, oli suora ja kulki metsän lävitse. Käveslin sen tien melkein joka päivä, ja silti se oli aina pimeällä pelottava.
Kaivoin puhelimen taskusta, ja huomasin siitä loppuneen akku. Minun tuuriani. Henkäisin syvään ja nopeutin askeleitani. Ulkona oli kova tuuli, ja puiden latvat heiluivat luoden varjoja eteeni. Puolijuoksin pois tummien puiden syleilystä, pois, karkuun pimeyttä. Tuntui kuin pimeä metsä olisi jatkunut ikuisuuksiin. Tunsin tuijotuksen niskassani, mutten aluksi uskaltanut kääntyä katsomaan, pitikö tunne paikkaansa. Tunskin kukaan näin myöhään täällä keskellä pimeää metsää olisi, luultavasti joku koiran ulkoiluttaja. Kohta löysin katseellani talomme ulkovalot, ja huokaisin syvään. Kohta esdessäni kohosi suuri valkoinen omakotitalo, ja kävelin ripein askelin pihalle.
Ovella käännyin katsomaan taakseni, ja silmäkulmastani erotin liikettä vasemmalla. Käänsin pääni sinne nopeasti, mutta siellä ei ollut mitään. Äh, mielikuvitus se vain on. Huokasiin syvään ja nopeasti avasin oven taskusta kaivamillani avaimilla. Talossa oli pimeää, vain aavemainen kellon raksutut kuului. Sytytin valot eteiseen, ja riisuin ulkovaatteeni. Nakkasin tallilaukkuni siihen tarkoitettuun paikkaan, ja kietaisin hiukseni ponnarille.
Kävelin keittiöön, ja sytytin sinnekin valot. Samassa huomasin valkoisen suttuisen näköisen paperin sivupöydältä. Nappasin sen käteeni, ja silmät haparoiden luin tekstin. "Cley kulta! Lähdimme jo päivällä käymään mummolassa, siellä maalla. Anteeksi että en ilmoittanut, mutta tämä tuli äkkiä. Clara on sairastunut, eikä tiedetä onko siihen sairauteen parannusta. Vanheneminen on vakava sairaus. Olemme poikien kanssa varanneet junaliput, tuskin sinua kiinnostaisi olla täällä maalla, ja sinunhan pitää hoitaa Nelsonikin. En tiedä kuinka kauan viivymme täällä, luultavasti ainakin keskiviikkoon. Uskon, että pärjäät täällä yksin sillä aikaa. Ja voit pyytää Leslien ja Alicen tänne siksi aikaa. Kyllä sinä pärjäät. Jääkaapissa on ruokaa riittämiin asti, ja tiedät kyllä missä on lisää rahaa, jos tarvitset. Me ilmoittelemme, jos Claran tila muuttuu, ja soitan sinulle muutenkin huomenna. xxAmy ps. Logan sanoi, että hänen tulee ikävä sinua. pps. Lucasin lempinalle on ulkona, parvekkeella. Hakisitko sen, ettei se jäädy? ppps. Rakastani. sinua." Noin siitä viestissä luki. Hymähdin, ja taittelin tuon paperinpalan roskiin. Tuskin sitä mihinkään tarvitsisin.
Kävelin nopeasti suihkuhuoneeseen, ja riisuuduin. Nappasin pyyhkeen mukaani, ja ripustin sen naulaan. Livahdin itse suihkun alle, ja annoin lämpimän veden pyyhkiä tallin liat pois. Suihkun jälkeen puin suoraan mustat pyjämä housut, jossa oli Superman-logoja, ja mustan topin, jonka etumusta koristi supermanmerkki. Harjasin hiuksiani pitkin vedoin, ja jätin ne riippumaan märkinä pitkin selkää. Menin keittiöön, kaadoin kuumaa vettä mukiin, ja laitoin sinne teeveden hautumaan. Istuin tuolille pöydän eteen ja laitoin kännykän laturiin. Laitoin sen päälle la selasin kaikki uudet ilmoitukset. Kuroin kädellä ottamaan teeni, ja lisäsin siihen kylmää vettä. Juotuani sen lähdin huoneeseeni. Vetäisin päiväpeitteen pois, ja kierähdin sänkyyni. Samassa muistin jotakin. Lucasin nalle! Hemmetti! Nousin nopeasti ylös, mitä ei olini pitänyt tehdä, koska minua alkoi huimaamaan, ja lähdin ärähtäen parvekkeelle. Avasin sen oven, ja kylmä viima sai minut hytisemään kylmäsytä. Nopeasti menin ulos, ja etsin katseellani nallea. Samassa löysin sen, nappasin sen käteeni ja käännyin lähteäkseni. Kohdistin katseeni ovelle, joka pamahtaen meni kiinni. Pelko kiipesi selkääni, ja juoksin takaisin ovelle. Hakkasin ja potkin sitä, ilman vaikutusta. Avaimetkin olisivat sisällä. Minulla ei ollut mitään mahdollisuutta päästä sinne. Lopulta lysähdin voimattomana nojaamaan seinään hartijat vavisten kylmästä.
Samassa sisältä kuului kova rymähdys, ja minua alkoi toden teolla pelottamaan.
Ilta oli jo pimentynyt, kun sitten lopulta lähin talsimaan kotiin päin. Nimeni on Chelsey, tutummin Cley. Olen aika noin 168cm pitkä, ja minulla on ruskeat pitkät hiukset. Asun Settlessä tätini, ja kaksoisveljien Loganin ja Lukasin kanssa. Isääni en ollut ikinä tuntenut, ja äitini kuoli talomme tulipalossa muutama vuosi takaperin. Olen jo sinut sen asian kanssa, Amy-tätimme on meille aina ollut kuin toinen äiti. Tottakai me kaikki ikävöitiin äitiä, myön Amy, jonka sisko oli ollut. Ihmisiä vaan kuolee, eikä sille voi mitään. Isääni en ole oikeastaan koskaan nähnytkään, siihen asti oli ollut aina vain "työmatkoille", kunnes kaksoset syntyivät, hän lähti. Olemme pärjänneet tähänkin asti ilman häntä, joten pärjäämme edespäinkin.
Aukaisin ajatuksissani tallin suuren oven, ja laitoin sen lukkoon. Olin taas viimeinen lähtiä tallilta. Vedin takkini kauluksen ylös, ja lähdin kävelemään kotiin. Ulkona oli jo todella pimeää, ja ainut kotiin vievä tie, oli suora ja kulki metsän lävitse. Käveslin sen tien melkein joka päivä, ja silti se oli aina pimeällä pelottava.
Kaivoin puhelimen taskusta, ja huomasin siitä loppuneen akku. Minun tuuriani. Henkäisin syvään ja nopeutin askeleitani. Ulkona oli kova tuuli, ja puiden latvat heiluivat luoden varjoja eteeni. Puolijuoksin pois tummien puiden syleilystä, pois, karkuun pimeyttä. Tuntui kuin pimeä metsä olisi jatkunut ikuisuuksiin. Tunsin tuijotuksen niskassani, mutten aluksi uskaltanut kääntyä katsomaan, pitikö tunne paikkaansa. Tunskin kukaan näin myöhään täällä keskellä pimeää metsää olisi, luultavasti joku koiran ulkoiluttaja. Kohta löysin katseellani talomme ulkovalot, ja huokaisin syvään. Kohta esdessäni kohosi suuri valkoinen omakotitalo, ja kävelin ripein askelin pihalle.
Ovella käännyin katsomaan taakseni, ja silmäkulmastani erotin liikettä vasemmalla. Käänsin pääni sinne nopeasti, mutta siellä ei ollut mitään. Äh, mielikuvitus se vain on. Huokasiin syvään ja nopeasti avasin oven taskusta kaivamillani avaimilla. Talossa oli pimeää, vain aavemainen kellon raksutut kuului. Sytytin valot eteiseen, ja riisuin ulkovaatteeni. Nakkasin tallilaukkuni siihen tarkoitettuun paikkaan, ja kietaisin hiukseni ponnarille.
Kävelin keittiöön, ja sytytin sinnekin valot. Samassa huomasin valkoisen suttuisen näköisen paperin sivupöydältä. Nappasin sen käteeni, ja silmät haparoiden luin tekstin. "Cley kulta! Lähdimme jo päivällä käymään mummolassa, siellä maalla. Anteeksi että en ilmoittanut, mutta tämä tuli äkkiä. Clara on sairastunut, eikä tiedetä onko siihen sairauteen parannusta. Vanheneminen on vakava sairaus. Olemme poikien kanssa varanneet junaliput, tuskin sinua kiinnostaisi olla täällä maalla, ja sinunhan pitää hoitaa Nelsonikin. En tiedä kuinka kauan viivymme täällä, luultavasti ainakin keskiviikkoon. Uskon, että pärjäät täällä yksin sillä aikaa. Ja voit pyytää Leslien ja Alicen tänne siksi aikaa. Kyllä sinä pärjäät. Jääkaapissa on ruokaa riittämiin asti, ja tiedät kyllä missä on lisää rahaa, jos tarvitset. Me ilmoittelemme, jos Claran tila muuttuu, ja soitan sinulle muutenkin huomenna. xxAmy ps. Logan sanoi, että hänen tulee ikävä sinua. pps. Lucasin lempinalle on ulkona, parvekkeella. Hakisitko sen, ettei se jäädy? ppps. Rakastani. sinua." Noin siitä viestissä luki. Hymähdin, ja taittelin tuon paperinpalan roskiin. Tuskin sitä mihinkään tarvitsisin.
Kävelin nopeasti suihkuhuoneeseen, ja riisuuduin. Nappasin pyyhkeen mukaani, ja ripustin sen naulaan. Livahdin itse suihkun alle, ja annoin lämpimän veden pyyhkiä tallin liat pois. Suihkun jälkeen puin suoraan mustat pyjämä housut, jossa oli Superman-logoja, ja mustan topin, jonka etumusta koristi supermanmerkki. Harjasin hiuksiani pitkin vedoin, ja jätin ne riippumaan märkinä pitkin selkää. Menin keittiöön, kaadoin kuumaa vettä mukiin, ja laitoin sinne teeveden hautumaan. Istuin tuolille pöydän eteen ja laitoin kännykän laturiin. Laitoin sen päälle la selasin kaikki uudet ilmoitukset. Kuroin kädellä ottamaan teeni, ja lisäsin siihen kylmää vettä. Juotuani sen lähdin huoneeseeni. Vetäisin päiväpeitteen pois, ja kierähdin sänkyyni. Samassa muistin jotakin. Lucasin nalle! Hemmetti! Nousin nopeasti ylös, mitä ei olini pitänyt tehdä, koska minua alkoi huimaamaan, ja lähdin ärähtäen parvekkeelle. Avasin sen oven, ja kylmä viima sai minut hytisemään kylmäsytä. Nopeasti menin ulos, ja etsin katseellani nallea. Samassa löysin sen, nappasin sen käteeni ja käännyin lähteäkseni. Kohdistin katseeni ovelle, joka pamahtaen meni kiinni. Pelko kiipesi selkääni, ja juoksin takaisin ovelle. Hakkasin ja potkin sitä, ilman vaikutusta. Avaimetkin olisivat sisällä. Minulla ei ollut mitään mahdollisuutta päästä sinne. Lopulta lysähdin voimattomana nojaamaan seinään hartijat vavisten kylmästä.
Samassa sisältä kuului kova rymähdys, ja minua alkoi toden teolla pelottamaan.
Äksöniä heti ekassa :D sanokaa jos teiän mielestä tässä tapahtuu liian nopeesti nää asiat, ja kertokaa mitä mieltä ootte tästä Niallficistä, ja kannattaako jatkaa?:)
Täs se Chelsey

Ja tos ne sen pikkuveljet, Logan ja Lukas

Ja se sen hevonen, Nelson
Ja tos ne sen pikkuveljet, Logan ja Lukas
Ja se sen hevonen, Nelson
ja täs meiän Niall:3
Onko tää koko tarina tämmöstä heppastelutekstiä? ku ite en oikein tykkää hevosista tai tajua puoliakaa niistä mitä onkaan, heppasanoista? :D
VastaaPoistaMutta oot kyllä tosiii hyvä kirjottaan näitä ficcejä! (;;
PoistaEi oo, luultavasti tulee vaan pari kohtaa hevosista. Ja yritän kirjottaa ne sillee et tajuais semmonen joka ei niin kiinnostunut niistä hevosista oo:)
PoistaTää on just hyvä !! Kivaku saa hepatki yhistettyä 1Dhen :) jatkajatka !!
VastaaPoistaOon just yrittänykki ettii tämmössii ficcei mis on 1D ja hevosii!! Alku vaikuttaa ihanalta :)
VastaaPoistaUu nopeee jatkoo nää on ihanii! <3:)
VastaaPoistaEt oo kirjottanu pitkään aikaan? Milloin jatkat taas?
VastaaPoistatää ficci on nyt jääny vähä syrjemmälle, yritän jatkaa mahd pian!:) nyt kun on lomaakin eikä kiireitä, huomenna YRITÄN jos saisin jotai värkättyä:)
VastaaPoista