They don't know about us -4

Kokosin itseni, korjasin meikkini,  vedin syvään henkeä ja avasin oven.Astuin ulos, ja kävelin Louisin viereen sohvalle, olohuoneeseen. 'Louis?' Kysyin varovaisesti. 'Sori ei mun olis pitäny..tai en mä tienny..' hän änkytti. 'Ei se mitään, mä vaan haluan edetä hitaasti' sanoin hiljaa.

Nousin seisomaan vetäisten samalla Louisin kädestä tämänkin ylös. ' Mennään. Muut varmaan jo ihmettelee.'  Virnistän ' Joo äiti' Louis tokaisee saaden minut nauramaan. Kävelemme ulos, missä muut odottavat. 'Missä te olitte ? Me etsittiin teitä kaikkialta!' Liam sanoo huolestuneena. Tyydyin vain hymähtämään. 'Ahaa, mä ymmärsin! Muistattehan käyttää suojaa ?' Harry huudahtaa virnistäen.
Hän iskee silmäänsä. ' Voi Harry kuule, sun täytyy joskus käydä mielenterveyslääkärillä.Kato ku sun mielikuvitus taitaa ylittää sallitun rajan.' Sanon ja taputan Harrya päähän. Hän näyttää hölmistyneeltä. Muut nauravat.'Ollaan totuutta ja tehtävää!' Emma huudahtaa. Muut myöntyvät ideaan, ja teemme piirin nurmikolle. Harry saa aloittaa. 'Niall, totuus vai tehtävä?' Niall valitsee tehtävän. 'Suutele Emmaa! ' Harry virnistää.

Niall kääntyy Emman puoleen, ja suutelee tätä. Kaikki taputtavat. Emma punastuu. 'Rose, totuus vai tehtävä?' Niall kysyy.'Totuus.' Vastaan epäröiden. 'Sano kaikista kaks hyvää puolta.' ' Sä oot mukava ja tyhmä, Zaynillä on aina hiukset hyvin ja sillä on ihana vaatemaku, Liam on viisas ja rauhallinen, Harry on hauska ja pelle, Louis on komee ja sillä on ihana nauru.' Totean. Kaikki taputtavat, ja Niall näyttää suuttunutta naamaa.' En mä oo tyhmä!' Hän sanoo kädet puuskassa.
Halaan Niallia.' Höpsö, sillain hyvällä tavalla tyhmä' sanon tälle. Hän naurahtaa. 'Mullekin hali!'  Harry huudahtaa silloin. Halaan häntäkin, ja silloin kaikki haluavat halin. Nauran ja halaan kaikkia. Viimeisimpänä halaan Louisia.' Vai että komee?' Hän kuiskaa korvaani.
Virnistän. Menen takaisin paikalleni. 'Mennään rannalle taas grillaamaan ?'Niall huudahtaa.

Kenekkäkään ei ole mitään ideaa vastaan. 'Me käydään Rosen kanssa vaihtamassa bikinit alle.'Emma sanoo. 'No voisitte te kyllä ilman niitäki olla ..' Harry virnistää. Nauran ja pudistelen päätäni. Juoksenne sisälle. Avaamme huoneemme oven, ja siellä vallitsee sekasorto. Kaikki alusvaatteemme ovat kasassa sängyn päällä, ja vaatteet on purettu. Huokaisen, ja alan nauramaan. Juoksen pihalle. 'Pojat! Tulkaa tänne.' Huudan. Kaikki juoksevat kilpaa luokseni. Mulkaisen poikia, ja vien heidät huoneeseemme. 'Kuka tän keksi?'Tivasin 'Harry!' Huudahtaa Niall.'Eipäs kun Niall!' Tokaisee puolestaan Harry. Zayn ja Liam syyttävät toisiaan. Alan nauramaan. Pojat katsovat hölmistyneenä minua. 'Nyt te siivootte nää kaikki, ja viikkaatte ne takaisin kaappiin. Ettekä enää koske meidän vaatteisiin!' Nauran. 'Tarviiko mun, en mä sotkenut?'Louis katsoo minua koiranpentuilmeellään. 'Ei.' Virnistän.

'Rose ja Louis yhteen soppiin huomenna mennään pussauskoppiin...' Harry nauraa. Lyön tuota tyynyllä päähän, ja siitä syttyy tyynysota. Kaikki hakkaavat tyynyillä toisiaan. Siirryin vaihvihkaa kauemmas. Istuuduin olohuoneeseen sohvalle, mistä oli suora näköyhteys sota-alueelle. Kohta he saivat sotansa loppuun. Otimme bikinimme, ja laitoimme itsemme valmiiksi, mm. vedenkestävät meikit. kohta lähdimme kävelemään poikien mökille, ja he vaihtoivat sellä uimashortsit. Liam ja Harry kantoivat pienen grillin, ja lähdimme kävelemään rannalle.

Kävelimme Louisin kanssa muiden jäljessä, parin metriä muista. 'Tarkotitko sä, ku sanoit komee?'Louis kysyy epäröiden. 'Tottakai.' Sanon, ja hymyilen.   'Tota..Miks sä lähdit silloin niin äkkiä pois sieltä venevajasta, kun mä.. melkein suutelin sua?' Punastun hennosti. En tiedä tuohon oikeaa vastausta, minkä voisi sanoa ääneen. Mitä siis vastaisin ? 'Emmätiiä.. Sori'  Louis ei sanonut mitään.Hän katsoi pois päin kireä ilme kasvoillaan. Toivottavasti hän ei loukkaantunut. Mistä hän olisi loukkaantunut ? Mietin, mitä tunnen Louisia kohtaan. Hänen ulkonäössään ei ollut mielestäni mitään vikaa, luonteeseen en ollut vielä kunnolla tutustunut. Katsoin noita sinisiä silmiä, ja kireitä poskilihaksia. Pieni sänki alaleuassaan, ja hiukset söpösti sekaisin päällä. Tuota suuta, mietin minkalaista olisi suudella tuota. Pyyhin tuollaiset ajatukset mielestäni pois, halusin edetä rauhassa.

Olimme tunteneet vasta muutaman päivän. Louis kääntyi minuun päin.' Mitä sä tuijotat ? Oonko mä niin komee?' ' Hahah, unissas!'Tokaisin, mikä sai Louisille aikaan surullisen ilmeen. 'Okei, oot sä ehkä tän verran.'Korjasin perään, ja nostin sormeni ilmaan ja jätin etusormen ja peukalon välille muutaman sentin. Hän naurahti hiljaa, ja virnistin. Lopun matkaa kävelemme jutellen kaikesta turhasta. Kohta olimme perillä. Rannalla oli laitettu ympyrän muotoon paksuja puupölkkyjä, istumiseen tarkoitettuja. Menimme istumaan niihin, minä Louisin viereen.

Niall kaivoi samantien laukusta grillattavaa, jota pojat olivat ottateen mökiltänsä. Hän laittoi grillin valmiiksi, ja pani siihen lihat. Sen jälkeen Niall palasi paikalleen, ja puheensorina yltyi. Louis ja Niall siirtyivät kauemmaksi muista, ja kuiskivat jotain keskenään. Kohta tunsin, kuinka minut nostettiin ilmaan, ja kiljahdin. Katsoin kuka minut nosti, ja näin Louisin. Hän iski silmääm ja lähti juoksemaan vettä kohti. Niall oli nostanut Emman ja juoksi mereen päi. Kohta tunsin kastuvani pahasti, ja vetäisin Louisin mukaan, ja hänkin sukelsi veden alle. Pintaan päästyäni nauroin vedet silmissä, jos näin voi sanoa.

Lähdimme kävelemään rannalle päin, mutta suunnistinkin matkani samaisen puun alle, missä olimme aikaisemminkin Louisin kanssa olleet. Kuulin Louisin askeleet perästäpäin. Päästyämme sinne istuin puun juureen, ja Louis viereeni. ' Rose.. Mun pitäs kysyy sulta yks juttu.. Oot varmaan huomannu, et mä tykkään susta enemmän ku vaan kaverina.. Tykkäätsäkin musta ? 'Louis kysyi epäröiden. Olin hetken hiljaa, ennen kuin vastasin. ' En mä tiiä, ehkä vähän..' Isken Louisille silmää, ja teen sen. Kurotun  suutelemaan häntä. Louis vastaa suudelmaani innokkaasti. Siirryn kauemmaksi ja naurahdan. Louisin suu menee mutruun, ja hän sanoo: 'Nytkö se jo loppu? Vielä yksi ? 'Virnistän ja suutelen häntä uudelleen. Laitan käteni hänen niskaansa ja leikin hänen hiuksillaan. Hän laittaa kätensä lanteilleni. Kohta erkanen, ja nusen ylös vetäisten Louisin mukaani. Kävelemme muiden luo vaatteet läpimärkinä Louisin käsi takanani lantion ympärillä ja kumpikin virnistäen mielipuolisesti.

'Jaa, lähenipä teidän välit kummasti..?'Harry virnistää. Vastaan suoden tälle hymyn sanomatta mitään.Menemme istumaan penkille, Louisin käsi edelleen alaselälläni. Olinkohan nyt hänen tyttöystävänsä? Entiedä. Minun täytyi myöntää, että taisin todellakin rakastaa tuota hassua poikaa. Vaikka viimeksi ihastuessani lupasin itselleni etten rakastu enää ikinä, enkä kiinny kehenkään poikaan niinkuin edellisiin. Vilkaisin tätä. Hän hymyili minulle. Nojasin päätäni hänen olkaansa. Tämä oli sittenkin edennyt aika nopeaa.. Ei se minua paljoakaan edes haitannut. Tai miksikäs olisi haitannut?Mietin ihan sekavia. Käänsin katseeni Emmaan. Hän virnisti minulle ja iski silmäänsä. Hymyilin.

Istuimme, juttelimme, ja söimme koko loppuillan. 'Mennään uimaan?'Niall huudahti yhtäkkiä. Muut suostuivat ideaan. Riisuimme binikeille, ja juoksimme kilpaa veteen. Zayn tietysti jäi rannalle räpläämään kännykkäänsä. Tunsin kun joku tarttui nilkkaani ja kaatoi minut. Veden alla avasin silmät ja näin Louisin. Hän tuli lähemmäksi ja suuteli minua pitkään ja intohimoisesti. Vastasin suudelmaan, ja nousin kuitenkin kota pinnalle hapen loppuessa. Kohta nousimme vedestä, ja puimme vaatteet takaisin päälle, jotka olivat onneksemme jo melkein kuivuneet. Keräsimme tavarat ja lähdimme kävelemään mökeille päin. Sovimme poikien ja Emman kanssa, että jäisimme heidän mökkiinsä yötä. 

Kohta olimme perillä, ja menimme mökkiin laittamaan nukkumapaikkoja. Harry ja Louis olivat vuoranneet olohuoneen patjoilla. Me siis nukkuisimme siellä. Lähdin käymään ulkona. Näin jonkun pienen vajan. Se oli huussin vieressä, ja huussille oli parikymmentä metriä. Avasin vanhan lahon oven, ja astuin sisään. Kävelin vajan perälle, siellä oli jokin taulu. Pyyhin siitä pölyt päältä, ja nostin taulun syliini. Siinä oli kuva pikkupojasta järvellä leikkimässä puuveneellä. Yhtäkkiä haistoin palaneen käryn. Siirsin katseeni taulusta oveen, ja nuolaisin kuivia huuliani. Ove oli tulessa! Se oli niin laho, ja aurinko oli polttanut siihen ja kun sitä liikutettiin...Ryntäsin ovelle. Vajassa ei ollut edes ikkunoita. 'APUA, TULKAA AUTTAMAAN! TULIPALO!' Huusin niin kovaan kuin kurkusta sain ääntä. Hakkarin nyrkeilläni seinään, joka narisi uhkaavasti.

Louisin näkökulta:
'APUA, TULKAA AUTTAMAAN! TULIPALO!' Kuulin Heikon äänen Rose!?! Sanoin asiasta muille, ja ryntäsimme nopeasti ulos. Pieni varasto huussin luona oli tulessa, ja sieltä sisältä kuului huutoa. En atnaisi Roselle sattua mitään! Juoksin varastolle, ja huuto sisältä oli vaiennut. Juoksin hakemaan huussista ison lapiol, ja aloin hajottamaan varaston seinää, joka onneksi oli niin laho että antoi helposti periksi. Tunkeuduin sisälle ja nostin Rosen elottoman savulle haisevan vartalon syliini. 'Soittakaa ambulanssi!'Huusin muille, ja Liam kaivoi kännykkänsä esille ja näpytteli sillä jotain kunnes painoi sen korvalleen. Annoin Roselle tekohengitystä ja painelin hänen rintaansa. Noin kymmenen minuutin kuluttua kuulin ambulanssin äänet. He tulivat autosta ulos, kyselivät tarkoin mitä tapahtui, ja laittoivat Rosen paareilla autoon. Emma lähti autoon. Katsoin kun  ambulanssi kurvasi pillit vinkuen pihasta sairaalaan, jonne on abaut kymmenen kilometriä.

Lähdimme kaikki vaitonaisina sisälle. Mietin Rosea. Miksi juuri hän ?  Toivottavasti hänelle ei äy kuinkaan.. Mitä hän siellä vajassa edes teki? Minä ihan oikeasti välitin tästä tytöstä, rakastin suudella niitä huulia. Aina kun hän koskee minuun, sydän lyö muutaman ylimääräisen lyönnin. Päätimme poikien kanssa mennä katsomaan Rosea heti kun vain saa. Laitoimme elokuvan pyörimään, jotta saisimme muuta ajateltavaa. En keskittynyt elokuvaan yhtään. Mietin vain Rosea. Elokuvan loputtua ajattelimme laittaa nukkumaan. Muut nukkuivat jo, minä mietin Rosea. En saanut unta.
 Aamulle: Heräsin ensimäisena. Katsoin kelloa. Olin nukkumut kaksi ja puoli tuntia. Puhelimeni soi. Tuntematon numero. Vastasin. Siellä oli Emma, joka sanoi että sairaalaan sai tulla nyt katsomaan Rosea.

Herätin muut. Nappasin porkkanapusissin käteeni, ja söin niitä samalla kun puin vaatteet ja laitoin hiukset. Kun olimme muut valmiis, Zayn oli viela kylpyhuoneessa. 'Zayn tuu jo! Ne sun hiukset on jo ihan hyvin! 'Liam huusi. Kohta Zayn tuli, hiukset tarkalleen juuri niin kuin pitikin. Huokaisin ja haukkasin porkkanasta palasen. Lähdimme autoon ja Liam sai ajaa.  Kohta olimme sairaalassa, ja kysyin kassalta Rosen huoneen numeron. Kävin matkalla ostamassa kanttiinista ruusuja ja suklaarasian. Harry vihelsi. 'Wow, mikset sä osta mulle ikinö mitään tollasta ?' Hän kysyy ja virnistää. Moksautan häntä kyynerpäällä kylkeen ja naurahdan. Kävelemme huoneen 253 kohdalle, vedän syvään henkeä, ja avaan oven. 'Rose, miten sä voit...?'  Kysyn samalla kun astun huoneeseen. Mutta keskeytän lauseeni samantien nähtyäni mitä huoneessa tapahtuu.





Kirjotin tätä monta tuntii, saatte tyytyy tähän;)