sunnuntai 11. elokuuta 2013

Our story -3

Nostin jalkani vedestä ja nousin hiljaa ylös. Kävelin Harryn taakse. Hän seisoi altaan reunalla. "Varo!" Huudahdin ja tönäisi hänet altaaseen. Harmikseni Harry veti minut mukaansa. Kohta nauroimme ja pärskytimme vettä toistemme päälle. "Mä tuun, varokaa!" Janita huudahti ja hyppäsi viereemme ison molskahduksen kera. Katsoin altaan toiseen päähän, Zayn laskeutui hiljaa portaita alas altaaseen.

Hän oli selkä minuun päin. Silmiini pisti arpi hänen selässään. Siinä oli suuri V-kirjaimen muotoinen vaalea arpi. Mietin kummissani mistä moinen iso haava on voinut syntyä. No, eihän asia minulle kuulu.Zayn jäi seisomaan hiljaa altaan toiseen päähän. Uin hitain vedon hänen luokseen. "Moi." Sanoin Zaynille. Hän ei vastannut. "Moi!" Totesin isommalla äänellä. Ei mitään tulosta. Zayn ei edes vilkaissut minuun.

"Mikä sulla on? Mikset sä vastaa mulle? " Huudahdin. Zayn käänsi päänsä hitaasti suuntaan, ja hymyili. " Outo tyyppi." Puhahdin lähtiessäni pois Zayn luota.
" Anteeks mitä ?" Kuului Zaynin ääni takaani. Hymyilin salaa, ja käännyin ympäri. "Et sä oot outo tyyppi." Sanoin vielä päättäväisemmin. "Sano tuo vielä uudestaan niin sä et tiiä mitä tapahtuu." Hän sanoi hiljaa matalalla äänellä. Minua alkoi jo hieman karmimaan.

"Sä oot vähän outo"  Huohahdin. Zaynin silmät mustenivat, ja hän liukui eteeni. Hän oli minua päätä pitempi. En ehtinyt tajuta mitään,kun kuulin läimahdyksen ja polttavat kipua poskessa. Zaynin ilme muuttui katuvaksi. Kohotin käteni hiljaa poskelleni, ja tunsin kyyneleet vierivät kohti leukaani.
" Sori mä en yhtään aatellu.. Se oli vahinko." Hän mutisi.

Menin altaan reunalle ja nousin ylös. Nostin pyyhkeen ympärilleni ja lähdin kävelemään sisälle taloon. Kurkin kaikkiin huoneisiin kunnes löysin kylpyhuoneen. Lukitsin oven ja kävelin peilin eteen. Ulkoa kuului huutoa. Harryn ääni, ja Zaynin.

Tarkastelin peilin edessa poskeani, joka oli todella punainen ja kosketusherkkä. Miten Zayn saattoi? Viha kasvoi sisälläni. Kuivasin itseni pyyhkeelläni, ja kävelin bikineillä takapihalle. Puun vaatteeni bikineitten päälle. "Mä lähen nyt kotiin. Moikka!" Sanoin. "Zaynilla olis sulle vähän asiaa. " Harry totesi. "Ei nyt, mä meen. Nähdään huomen koulussa." Huusin perään ja lähdin kävelemään kotiini. Kyyneleet kirvelivat poskillani, ja sain muutamilta ohikulkijoilta oudoksuvia katseita, joista koitin olla välittämättä.

Juoksin koko loppumatkan kotiini. Paiskastin ulko-oven kiinni ja juoksin huoneeseeni. "Mikäs sulla nyt on? " Mummoni huusi keittiöstä. " Ei mikään, väsyttää vaan." Huusin takaisin, ja puhkesin kyyneliin. Ne kirvelivat poskella, joka oli todella kipeä. Miten Zayn kehtasi? Meikkasin poskeni punaisuuden mahdollisimman hyvin piiloon, onnistuen siinä. Menin mummon luokse. " Mulla on huono olo ja oksettaa, en mee huomenna kouluun." Valehtelin.

"Hyvä on, kultaseni. Yritähän parannella itsesi." Hän lausahti huolissaan. Nyökkäsin ja menin huoneeseeni. Kello oli jo paljon, ja uni tuli miettimättä.

// oli vaikeeta kirjottaa tolleen Zaynista... oli pakko saaha kirjottaan!, KOMMENTTEJA :3

3 kommenttia:

  1. JATKA ÄKKIII!!! tää on tosi hyvä ja uskon et oli vaikee kirjottaa tollee mut ihana tollane mystisen pelottava ja salaperäne Zaynn! uhh :3-veera

    VastaaPoista
  2. Ääääääää, jatka nopeeee! Tää on just tälläi PER-FECT <3 ja just tollai mä oon :D

    VastaaPoista
  3. Alan kohta kirjottelemaaan:D hyvä et tykkäätte!

    VastaaPoista