Uus ficci, EHOTELKAA NIMEÄ TÄLLE KUN EN KEKSI

PIIP PIIP PIIP.. Aargh. Kouluaamu. Oli onneksi keskiviikko, viikko olisi kohta jo ohi.Painoin herätyskelloni pois päältä, ja katsoin kelloa. 06.30 Venytellen nousin ylös, ja löntystin vaatekaapilleni. Nimeni on Oona Mäkinen, olen kotoisin Suomesta. Oikeastaan muutin vuosi takaperin Lontooseen jatkamaan opitojani vanhepien kuoltua. Mummoni luoksi. Tykkään kokata ja valokuvata, pidän eläimistä. En ole ujo, ja nauran paljon. Omistan ruskeat hiukset, ja silmät.

Rakastan laulamista. En muiden kuullen, mutta yksin. Etsin paikan josta kukaan ei minua kuule, ja laulan. Noniin, pois minusta.  Kaivan kaapistani mustat perus farkut, ja mustan wescin hupparin, jossa lukee rinnassa valkoisella wesc. Harjaan hiuksen , ja suorista ne. Annan niiden valua vapaana auki. Otan puhelimeni, ja koululaukkuni. Juoksen portaat alas keittiöön. Nappaan käteeni leivän ja voitelen sen. Syön, ja menen eteiseen laittamaan tummanpunaiset converseni jalkaan.

Kello oli puoli kahdeksan. Lähdin kävelemään koululle päin. Kohta seuraani liittyisi paras ystäväni Janita. Koulut oli aika vasta alkaneet, viime viikon lopussa. Kesälomamme loppui siis silloin. Vielä oli todella lämpimät päivät, ja juuri nyt kadun hupparivalintaani. Kohta näin Janitan edessä päin. Hän vilkutti minulle, vilkutin takaisin. Juoksin loppu matkan heidän talon eteen. Hyökkäsin halaamaan häntä, emme olleet nähneet kahteen viikkoon, sillä Janita oli Dubaissa. Hän tuli nyt vasta kouluun.

"Saisinks mä sulta lainaan jotain ohuenpaa paitaa? Meinaan tällä on aika kuuma." Naurahdin Janitalle. Menimme hänen huoneeseensa. Hän ojensi minulle löysän topin, jossa luki 'Change you'r life' mustalla valkoisella taustalla.

Lähdimme kävelemään ripeästi koululle päin, ja vaihdoimme samalla kuulumiset. " Mä tapasin siellä yhen pojan. Sen nimi on Harry ja se oli täältä Lontoosta! Se on mun ikäinen. Tai siis meidän. Ja me suudeltiin!" Janita kertoi innoissaan. " Kai te vaihdoitte numeroita? Ja suutelutaito 4-10?" Huudahtin. Janitan ilme muuttui murheeliseksi.

"No en mä muistanut kysyä. Kymppi! Se oli aivan uskomatonta!" Hänen ilmeensä kirkastui.
Naurahdin. Juttelimme tästä Harrysta vielä jonkin aikaa, ja olimme kuin olimmekin jo perillä koululla. Olimme samalla luokalla Janitan kanssa. Olemme tunteneet tarhasta asti, vanhempamme ovat kavereita. Tai siis, olivat.

Kello soi sisääntulon  merkiksi, ja ryntäsimme suurista lasisista ovista sisään. Ensimmäisenä olisi biologiaa. Menimme kaapilleni, ja Janitalle oli varattu kaappi vierestäni. Tai välissämme on yksi kaappi. Mutta se ei ole käytössä. Oikeastaan se on tarkoitettu oppilaille, jotka aloittavat opintonsa kesken lukuvuoden.

Otimme kirjat, ja lähdimme kävelemään luokkaan jossa tuntimme olisi. Sinne päästyämme menimme luokkaan, ja valitsimme paikat takaa nurkasta, vierekkäiset, tietenkin. Katselin oppilaita. Jotkut olivat värjänneet hiuksensa, jotkut olivat kokeneet kasvupyrähdyksen. Itse olin pysynyt suurin piirtein samanlaisena. Luokamme kaksi jääkuningatarta, Alex ja Julie, olivat pysyneet muuten samanlaisina, tosin Julie oli ottanut taaas uudet silikonirinnat. Hänellä on joka viikko uusi mies.  Hän vihaa minua ja Janitaa, koska Janita vei kerran hänen pojan,jos näin voi sanoa. Poika jätti Julien Janitan vuoksi.

Hän luulee olevansa luokan kuningatar. Alex on hänen "kätyrinsä". Seuraa häntä kaikkialle. Saa osan kunniaa. Nytkin heidän ympärillään pyöri poikia. Tuhahdin mielessäni. En ole ikinä ollut suosittu poikien keskuudessa. Janitalla on kyllä ollut juttua monenkin pojan kanssa. Hänellä oli kirkkaan vihreät silmät ja vaaleat hiukset. Opettaja astui luokkaan. Kaikki hiljenivät heti.

"Huomenta kaikki. Aloitamme avaamalla sivun 58,Noora voi aloittaa lukemisen ja seuraava on Inka ja siitä eteenpäin. Oona keskity tuntiin, katse pois ikkunasta!" Havahduin mietteistani. Punastuimme hennosti, ja Juliet päästi flirttailevan hihityksen. Äh tuota tyttöä. Käänsin katseeni opettajaan, ja keskityn tuntiin. Opettajanamme toimi yksi vanha harppu. 
" Tällä viikolla luokkaamme tulee kaksi uutta oppilasta. Heistä saatte kuulla lisää huomenna tai perjantaina. Olkaa sitten kohteliaita! Onko kysyttävää ?" Opettaja sanoi. "Onks ne poikii?" Alex kysyi. "Kyllä, he ovat poikia. Ketkä kaksi haluaisi esitellä heille kouluamme? " Opettaja kysyi terävästi.

Juliet ja Alex olivat opettajan lellikkejä. Julietin käsi nousi salamannopeasti ylös. Alex matki häntä. Nostin käteni ylös, ja Janita teki samoin. Opettaja ei edes vilkaissut meitä, osoitti vain Julietia. Huokaisin syvään. Juliet virnisti voitonriemuisesti. Näytin hänelle kansainvälistä kiellettyä käsimerkkiä.

"Oona Mäkinen! Ulos luokasta ja heti! "Opettaja karjaisi. Huokaisin ja astelin ovesta ulos. Janita seurasi minua."Janita! Heti takaisin!  Kuulitko sinä?" Opettaja huusi peräämme. Emme välittäneet. Emme yleensä olleet tottelemattomia, mutta Julietia ei jaksa. Ennen kuin läimäytin oven kiinni, Juliet nautti minulle kieltä iloisena. "Että toi on säälittävä." Puuskahdin luokan ulkopuolella.

Janita nyökkäsi." Saahaan kumpikin varmaan jälki-istuntoa." Hän virnisti. Naurahdin. Lähdimme käymään kaapeilla. Siellä tarjosin Janitalle karkkia, jonka hän otti iloisena vastaan. Joku koputti olkapäähäni. Käännähdin ympäri. " Tulisitsä kun kans tänään treffeille? Mä voisin suudella sua nääin.." Se oli Robert. Naapuriluokan nörtti, joka on haikaillut perään ala-asteelta lähtien. Hänellä on paksut rillit, ja hän on kiusattu. Hän on säälittävä,enka pidä hänestä tippaakaan. Harmit sille. Tuon sanottuaan hän tuli lähelle ja yritti suudella minua. " Hyi vittu! Mee muualle! En varmana lähe sun kans minnekään!" Huudahtan tuolle. Hän katsoi minua epätoivoisesti, käännähti hartiat painuksissa,ja lähti surullisena kävelemään pois päin.

Janita alkoi nauramaan. " Ainakin sulla on yks fani!" Hymahdin. Samassa rehtori seisoi edessämme. " Tulkaapas tytöt nyt kansliaan, jutellaan." Huokaisten seurasimme häntä. Kansliassa hän puhutteli meidät ja antoi varoituksen. Onneksi rehtori on aika rento. Hän on nainen. Menimme takaisin tunnille. Lopputunti sujui ongelmitta. Kuten myös loppu koulupäivä. Koulusta lähdin miettien niitä kahta uutta poikaa. En suonut itselleni haavettakaan heistä enempänä kuin kaverina. Juliet ja Alex saisivat heidät kuitenkin, joten miksi edes yrittää ja joutua naurunalaisekai? Huokaisin ja astuin kotiovestamme  sisään, ja huusin mummulleni tervehdyksen.

Kotona minuun iski himo maalata. Maalasin koko  päivän. Söin minä toki myös. Sain aikaiseksi kaksi töherrystä. Lopulta olin ihan poikki. Pian päivä oli pulkassa. Illalla olin todella vasynyt, nukahdin samantien kuuman ja ihanan  rentouttavan suihkun jälkeen. Näin unta niistä kahdesta pojasta. Siinä he olivat todella komeita. Ja eivät suoneet sanaakaan Julietille...Vain meille.

Sori  tönkkö loppu. Huomenna aloitan uuen nii se tulee huomen tai ylihuomenna;) niija ehotelkaas nimeen tähän !!! Oon huono enkä keksi