Our story -4

Aamulla heräsin 10 aikaan. Etsin puhelimeni yöpöydältä, ja huomaisn siihen saapuneen kaksi uutta viestiä. Toinen oli Janitalta ja toinen Zayniltä. Janita kysyi vointiani ja kertoi jääneensä pojille yöksi, tulevansa kouluun sieltä. Zayn pyysi anteeksi ja sanoi tehneensä sen vahingossa. Vedin syvään henkeä. Nousin ylös ja katsoin poskeani. Siinä oli selvästi erottuva punainen jälki. Ei se kummemmin sattunut, tajusin vasta myöhemmin mitä oli tapahtunut. Zayn oli lyönyt minua. Satuttanut, vieläpä tahallaan. Miten vahingossa voi lyödä? Ehkä minä hieman pelkäsin Zaynia. Hän oli todella voimakas, jos hän noin pienestä suuttuu, mitä hän tekisi minulle kunnolla raivostuessaan ? En uskalla edes ajatella. Miksi Zayn oli aina hiljaa, eikä puhunut juuri yhtään? Elämän suuria kysymyksia, joihin ei nyt saa vastausta.

Kenen kanssa olisin koulussa kun Janita on Zaynin ja Harryn kanssa ? Yksin varmaan. Ei, nyt minä liioittelen koko juttua. Hän vain löi minua poskelle. Ei hän sitä tarkoittanut. Varmaankaan. Kyllä minä hänelle vielä pystyisin puhumaan. Menin keittiöön, siellä Helga-mummoni teki aamupalaa. Jotain puuroa, sanoin ettei minun ole nälkä. Vaikka oikeastaan onkin. En vain jaksa syödä nyt. Menin huoneeseeni pukemaan vaatteet. Laitoin minishortsit ja valkoiset läpinäkyvän topin, ja sinne alle turkoosin bandeaun. Harjasin hiukseni ja kiharsin ne, laitoin vielä lakkaa, laitoin aurinkolasit silmille ja olin valmis.

Kävelin eteiseen, ja laitoin valkoiset pitsiballeriinan jalkaan. Lähdin rannalle. Toivottavasti kukaan koulustamme ei olisi tänään siellä. Kävelin rannalle räpläten iPhoneani. Kohta olin perillä, ja etsin yhden  vapaana olevan rantatuolin, jolle asetuin istumaan. Onneksi täällä rannalla oli parikymmentä rantatuolia, joita saa käyttää. Säädin tuolin makuuasentoon, ja aloin ottamaan aurinkoa. Silmäni painuivat kiinni, ja tuntin nukahtavani..

Heräsin varjoon joka alskeutui ylleni. Avasin silmäni, ja huomasin kolme tuttua hahmoa. Harry Zayn ja Janita. " Miksetsä ollu koulussa Oona ? Etkä ilmottanut mulle mitään, mä huolestuin jo." Janita tokaisi. " Ei oikeen huvittanut tulla." Mumisin. Katsoin kauas merelle, ja välttelin muiden katseita. Muut lähtivat kauemmas rannalle, ja Zayn jäi eteeni. Hän laskeutui polvilleen eteeni. " Hei sori oikeesti, en mä tarkottanut satuttaa sua. Mä vihaan itseäni kun tein niin, mulla vaa, niinku pimahti. Anteeks." Hän sanoi hiljaa. " Ei se mitää." Hymähdin. Hän huokaisi. " Ei ku oikeesti, kyl mä huomaan et se vaivaa sua. " Hän tokaisi. " Mä sanoin et ei se mitään! Ymmärrä jo." Sähähdin. Miksi olin niin vihainen? Zayn vaan pyysi anteeksi. " Sori, en mä tarkottanu.. Unohetaanko tää asia vaan nyt? " Lisäsin nopeasti kun näin Zaynin surullisen ilmeen.

" Joo, käy mulle." Zayn hymyilee ja vetää minut pystyyn. Kun hänen kätensä koskee omaani sydämeni hakkaa tuhatta ja sataa, sisällä ni ei mikään ole ennallaan ja olen tulipunainen, toivon etten näytä idiootilta.
Kävelemme muiden luokse. " Mennäänkö kaupungille?" Harry ehdottaa. "Njaa, ihan sama, mulla ei kyllä oo rahaa.." Janita mutisee. " Mulla on! " Hihkaisen, mutta punastun saman tien. " Siis, mennään vaan, käy mulle." Tokaisen heti perään. Muut naurahtavat. " Joo mennään vaan." Zaynkin sanoo. Hän vaikuttaa paljon iloisemmalta kuin eilen. Lähdemme kävelemään yhteisestä päätöksestä suoraan kaupunkiin. Matkalla ilmoitan menoistani Helgalle ja pyydän häntä lisäämään 100 euroa tililleni, äidin ja isän perintö rahoista.

Käveleme nauraen ja puhuen kokoajan, ja kohta olemme perillä. " Eka tonne!" Huudahdan, kun näen söpön kaupan, joka on aika lailla vaaleanpunainen sisustuksesta johtuen. Muut mumisivat myötymyksensä ja lähdin raahaamaan heitä vaatekauppaan. Sieltä löytyy uuden bikinit, ja aurinkolasit, pilotti tyyliset. Sovitan niitä, ja päätän ottaa ne. Muutaman tunnin kierreltyämme kaupoissa, Harryn ostaen Janitalle muutamat vaatteet, ajattelemme mennä pieneen kahvilaan, joka on aika syrjäinen.

Siellä pojat haluavat välttämättä ostaa meille tytöille kahvit ja pienet muffinssit, mitkä haluamme ottaa. Lopulta suostumme huokaisten, ja pojat maksavat ne, ottaen itselleen samat. Menemme nurkka pöytään, jossa on kaksi paikka pöydän kummallakin puolella. Istumme Janitan kanssa toiselle puolelle, ja pojat toiselle. Kumminkin Zayn ja Janita vaihtavat paikkoja, ja istun siis Zaynin vieressä.  Harry ja Janita vilkuilevat toisiaan kokoajan. " Hei Janita, onks Harry se sun Dubai-poika josta sä kerroit? " VIrnistän. Janita menee punaiseksi. Hän mumisee jotain Naurahan. " Nyt kerrotte mitä teidän kahden välillä oikein on? Te koko ajan vilkuilette toisianne. " Käsken hymyillen. " No, me.. tuota.." Janita änkyttää, kunnes Harry pamauttaa. " ME SEURUSTELLAAN! " Hän huudahtaa niin, että koko kahvila kuulee sen. Kaikki asiakkaat toivottavat onnea, ja Janita punastuu uudelleen. " Kiitos, ja Harry, sä olet idiootti." Hän naurahtaa ja suutelee Harrya. Harry virnistäää. " Oon idiootti enemmänkin jos tuo on palkka." Hän naurahtaa ja iskee silmäänsä. Ja he suutelevat vielä kerran. Ja vielä..ja vielä. " Tuu Zayn, ei nuiden kuhertelua jaksa katella!" Tokaisen ja vedän Zaynin ulos kahvilasta.

Hän nauraa. Seuraavaksi päätämme mennä ravintolaan syömään, muffinssi ja kahvi eivät täytä vatsaa. Kummallakin on nälkä, ja Zayn maksaa vastestuluistani huolitamma, ruokamme. Tilaamme kummatkin lehtipihviä ja uusia perunoita, ja jotai outoa kastiketta. Ja kokista. Kun istumme pöytään, mietin uskaltaisinko kysyä Zayniltä miksi hän on niin outo. Kerään rohkeuteni ja avaan suuni. "Öh, Zayn. Miks sä olit eilen niin hiljanen? Ja raivostuit niin herkästä? Miks sä oot tänään sitten tommoinen iloinen?" Zaynin ilme muuttuu. Kadun nyt jo sanojani, kunnes Zayn avaa suunsa.