one shot Ronjalle(:

Nousin ylös sohvalta, jossa olin katsonut elokuvaa. Päätän lähteä ostoksille, tarvisisin uusia vaatteita kipeästi. Nimeni on Ronja, ja olen yleensä ystävällinen, iloinen, todella urheilullinen, aika hoikka, vaaleat hiukset ja sinisen harmaat silmät. Asun yksin Lontoossa. Muutin vanhempieni luota noin vuosi sitten. No kuitenkin, kävelin huoneeseeni, ja kaivoin vaatekaapista mustan perus paidan, ja valkoiset farkut.Ulkona oli pakkasta, oli talvi. Vaihdoin vaatteet, ja harjasin hiukseni. Jätin ne auki. Otin ruskean nahkalaukun, ja pakkasin sinne avaimeni, laturin, kuulokkeet,lompakon ja muita tarpeellisia tavaroita.

Kävelin eteiseen. Laitoin siellä kengät jalkaan, ja nappasin vielä takin mukaani. Tummanvihreä puoleen reiteen asti ylettyvä takki, jossa on kiristys alhaalla ja vyötäröllä. Siinä on huppu. Laitoin vielä oranssin White Momentin pipon päähäni, paksut valkoiset lapaset käteeni, ja olin valmis. Laitoin oven kiinni, ja tarkistin että se on lukossa. Sen jälkeen pysäytin ohikulkevan taxin ja astuin kyytiin. Sanoin määränpääksi läheisen ostoskeskuksen. Siinä oli yli sata kauppaa. Kahviloita, vaatekauppoja, ruokakauppoja, koruliikkeitä, kirja kauppoja.. SIeltä sai kaikki mitä tarvitsisi! Katselin ohikiitäviä maisemia, ja mietin mielessäni, mitä ostaisin. Tarvisin ainakin pari hupparia, uudet lapaset, sukkia. Isäni oli jokin bisnespomo, eli aika varakas. Saan äidiltä ja isältä rahat melkein kaikeen. Toki käyn itsekin töissä, mutta vain viikonloppuisin. 

Muutaman korttelin pääsäs olevassa kahvilassa myyjänä. Ihan kivaa työtä, mutta perjantai-iltaisin ne kaikki juopuneet vanhat miehet.. yh. Kohta olen perillä. Kiitän kuskia, ja maksan tälle hieman ylimääräistä. Kävelen sisään suurista ovista, jotka on täynnä mainoksia. Sisällä joissain kaupoissa on jo jouluvaloja, ja kuusi. Rakastan joulua! Kävelen sisään vaatekauppaan, jossa on muutamia jouluvaloja, ja lisää ollaan ripustamassa. Muutaman viikon päästä on jouluaatto! Siitä tulikin mieleeni, että täytyy ostaa vanhemmilleni ja muutamille sukulaisille joululahjoja. Ystäviä minulla täällä ei oikein ole, joten en voi ostaa heille mitään. 

Katselen muutamia huppareita, ja niiden hintoja. Otin ne mukaani pukukoppiin, ja kokeilin niitä. Kaksi niistä sopi mainiosti, ja päätin ottaa ne. Toinen oli oranssi, ja siinä oli valkoiset hupunnauhat, ja luki rinnassa valkoisella Hollister. Siinä oli avonainen tasku tekstin alapuolella. Toinen huppari oli sininen, muuten samanlainen, mutta siinä oli tekstin tilalla valkoinen poro. Päätin ottaa senkin. Viimeimem huppari oli minulle hieman pieni, ja ei ollut sopivia kokoja. Otin nuo kaksi hupparia, vein kolmannen takaisin, ja kävelin kassalle. Maksoin ostokseni, ja lähdin seuraavaan kauppaan. Muutaman tunnin shoppailtuani olin löytänyt todella paljon vaatteita, yhteensä viisi hupparia, paljon sukkia, neljä farkut, mkahden kollarit, -pinkit ja harmaat- ,kahdet lapaset, ruskeat uggit ja muutamia koruja. Aina tämä meni tähän. Jos tulin ostamaan muutamia vaatteita, kotiin lähtiessäni minulla on niitä moninkertainen määrä. No, näitä tulee kyllä käytettyä.  

Päätin mennä läheiseen kahvilaan, jossa ei ollut juuri ikinä kuin muutama asiakas. Kassalla jonotti minua ennen yksi ihminen.  Juuri kun astuin hänen taakseen, hän kääntyi kuuman kahvinsa kanssa, ja kahvit kaatuivat takilleni. Huudahdin, sillä kuuma kahvi poltteli ilkeästi. " Oho anteeks, ei ollu tarkotus! "Poika edessäni huudahti.Samassa huomasin kuka tuo poika oli. Hän oli Niall! Olin seurustellut hänen kanssaan muutama vuosi sitten. Mutta Niall katkaisi välit minuun keikkakiireidensä vuoksi.Jäin tuijottamaan häntä. " No mitä? Tahoks nimmarin?" Hän virnisti. " Niall.. Eksä tunnista mua?" Kysyin varovaisesti. En ollut selvinnyt erostamme kunnolla vieläkään, ja tapaaminen laittoi tunteet pintaat. " En, pitäisikö? Ootsä fani?" Niall kysyi ihmeissään. Minulla oli ollut tunteita häneen vielä alle vuosi sitten, ja nyt kun katsoin nuita kirkkaansinisiä silmiä, ja nuota pehmeitä huulia, joitten suutelemista rakastin. Nuita vaaleita hieman sekaisin olevia hiuksia, ja tuota hymyä. Tajusin olevani edelleenkin ihastunut häneen.

" Eksä tosiaan tunnista mua?" Kysyin. Ennen seurusteluamme olimme olleet hyviä ystäviä monta vuotta. Jo pienenä, alle kouluikäisena olimme menneet naimisiin. Niall pudisti päätään. " Sori, en mä muista. Kuka sä sitten oot?" Katson tätä ihmeissäni. Kuinka hän on voinut unohtaa? Eikö se suhde merkinnyt hänelle mitään ?

Niall

" Eksä tosiaan tunnista mua?" Tuo tyttö kysyi. Hän näytti hieman tutulta, mutta mieleeni ei tullut mistä hänet tuntisin. Pudistin päätäni. " Sori, en mä muista. Kuka sä sitten oot?" Kysyin varovaisesti. " Aha.. Mä oon Ronja, ja mä en todellakaan ole unohtanut sua, enkä siihen ikinä täydellisesti pystyisikään, jos sä kerran siihen noin helposti pystyt nii sit munki pitäs varmaan jounohtaa sut, vaikka se kipeää tekeekin, enkä siihen pysty vielä pitkään aikaan." Tyttö sanoi hiljaa, kääntyi kannoiltaan ja lähti juoksemaan kauppakassit kädessään pois kahvilasta. Ronja! Hän oli Ronja! Voi ei, mitä olikaan mennyt tekemään. Katkaisin välini Ronjaan pakosta, sillä minun piti pitää yllä feikkisuhdetta, johon Ronja ei kuulunut, Paulin käskystä. Ero oli tehnyt kipeää minullekkin, ja olin pitänyt tunteita yllä vielä kauan Ronjan lähdön jälkeen, mutta ajan kuluessa ne olivat painuuneet alas. Nyt ne olivat taas pinnassa. Lähdin juoksemaan sinne suuntaan minne Ronja oli juossut, tietenkin huppu tiukasti peittämässä naamaa, ettei fanit tunnistaisi.

En nähnyt Ronjaa missään. Kävelin pettyneenä kadulle. Lähdin haapuilemaan epätietoisesti reitistä jonnekkin kadulle. Kävelin noin puoli tuntia, kunnes huomasin tutun pyörän, ja ikkunassa roikkui kolme todella tutun näköistä joulutähteä. Voisiko tuo talo tosiaan olla Ronjan koti? Oli tai ei, pakko oli yrittää. Vedin syvään henkeä, ja astuin pihalle.

Ronja

Juoksin koko matkan kotiin, ja avasin hengästyneenä oven. Lukitsin sen, ja menin istumaan sohvalle. Miten Niall oli voinut unohtaa minut? Maurakin piti minusta kovasti. Nyyhkytin hiljaa sohvalla. Samassa oveen koputettiin. Hätkähdin. En tehnyt liikettäkään noustakseni.Oveen  koputettiin uudelleen, tällä kertaa lujemmin ja päättäväisemmin." Ronja, jos sä et avaa niin mä murran tän oven!" Ääni kuului kovempaa. Samassa ovi avattiin. Olin sittenkin jättänyt sen auki. Istuin hiljaa ja liikkumatta sohvan nurkassa, kyykyssä istuen, käden kiedottuina polvieni ympäri. Hautasin pääni polviini. Tusin jonkun käden olkapäälläni. Säikähdin, ja kavahdin kauemmksi. Ote ei irronnut, ja joku istuutui viereeni. Katsoin salaa sivusilmälläni,ja huomasin sen olevan Niall. Hitto vie.. Niall kiersi kätensä hartioilleni, ja veti minut itseään vasten. Nostin päätäni, irroitin käteni, siirsin Niallin käden pois ja menin lattialle sohvan juureen istumaan. Istuin hiljaa ja tuijotin eteeni. Mitä Niall vielä halusi. Hän sai jo minulle pahan olon, jos hänellä ei ollut muuta, hän voisi häipyä. " Ronja.. Mä en tarkottanut sulle pahaa. En mä tahallaan unohtanut sua.." Niall sanoi hiljaa. " Niin se tapahtu vahingossa? Ihan tosta vaan, ja hups! Sä et enää muistanut mua." Keskeytin hänet ivallisesti. Niall huokaisi pitkään. "Mutta ihansama, me ei olla edes puhuttu moneen vuoteen joten sillä ei oo enää mitään väliä. Voit nyt häipyy ku oot kerran asias sanonu joka oli kyllä jo selvä!" Tokaisin vihaisesti.

Tottakai sillä oli minulle väliä, muistiko Niall minut.Mutta ilmeisesti hänelle ei ollut yhtään mitään väliä, ei hän enää välittänyt minusta, jotan hän voisi lähteä. " Ei, mä en lähde ennen kuin tää asia on sovittu.Okei, sanon tän asian ihan suoraan. Mä katkasin välit suhun vaan ja ainoastaan siks, että mulle oli hommattu feikkisuhde ja se piti toteuttaa, etkä sä kuulunut kuvioihin. Ne sano, et ellei sitä toteutettas, mun koko ura olis vaakalaudalla. Nyt mä tajuan miten tyhmästi mä tein, kun jätin sut. Sä olit mulle mun uraa paljon tärkeämpi, ja oot edelleenkin. Mä sillon suutuspäissäni poistin sun numeron, ja kaikki, ja sitten vahingossa hukkasin sun osoitteenkin. Noin vuosi sen jälkeen löysin sun osoitteen, ja kävin siellä, mut se talo oli tyhjä. Sit mä aattelin et sulla on varmasti uus, ja sä et enää muistais mua ollenkaan. Siispä mäkin aattelin vaan unohtaa sut, aattelin et se on parasta molemmille. Piilotin kaikki sun kuvat, etten enää muistais minkä näköinen olisit. Älä luule et se oli mulle helppoa." Niall sanoi. " Luuletsä et se oli mulle helppoa? SUN POIKAYSTÄVÄ JÄTTÄÄ SUT JONKU VITUN FEIKKISUHTEEN TAKIA. JOKA LIITTYY AINOASTAAN JOHONKIN JULKISUUTEEN, EIKÄ KERRO MITÄÄN AIDOSTA RAKKAUDESTA. KATKASEE SUHUN KAIKKI VÄLIT, JA ET PYSTY UNOHTAMAAN HÄNTÄ, KOSKA RAKASTIT HÄNTÄ, JA RAKASTAT HÄNTÄ EDELLEEN, OLET KAIKKI NÄMÄ VUODET RAKASTANUTKIN!" Huusin Niallille päin naamaa kyyneleet virratessa poskillani. Ryntäsin huoneeseeni. 

Paiskasin oven kiinni, ja menin mahalleni makoilemaan sängylleni. Laitoin kädet ristiin pääni alle, ja nyyhkytin. Kuulin oven avautuvan. " Mene pois." Sanoin hiljaa. " Tarkotitko sä sitä mitä sä sanoit? " Niall kysyi. En vastannut  mitään. Niall istuutui sänkyni reunalle, ja silitti hiljaa selkääni. Rentoudun pikkuhiljaa, ja käännyn kyljelleni, katse seinään. Olen hiljaa, ainoastaan kuuluva ääni on minun katkonainen hengitys. Niall pitää kättään kyljelläni. Suljen silmäni. Tunnen nukahtavani. Unessa istun sohvallani, ja Niall suutelee minua. Hän erkanee, ja hänen kasvonsa muuttavat muotoaan, ensin poro..hevonen..taas Niall.. ja sitten joku hirviö. Hän kurottaa aseen takan päältä, ja osoittaa piipun minua kohti. Ennen laukausta jan virnistää iloisesti, ja olen kauhusta kankea, kuulen laukauksen, ja kipua rinnassani. Alan huutamaan. Karjun ja kiljun minkä kurkustani jaksan.

Säpsähdän hereille. Hikipisarat valuvat kasvoillani, ja hengitän kiivaasti. Joku nostaa minut pystyyn, ja nojaan tämän rintaansa. Samassa tajuan kuka hän on. Niall. Siirryn kauemmaksi hänesta, menen sängyn nurkkaan istumaan. " Näitkö sä painajaista?" Niall kysyy lempeästi. Nyökkään pienesti.Hän vetää minut itseään vasten, ja kääntää kasvoni katsomaan häneen. Istun nyt hajareisin hänen sylissään. Katselen hänen rintaansa. Hän nostaa leukaani varovaisesti kädellään. " Ronja, tarkotitko sä sitä mitä sä sanoit? Että sä rakastat mua? " Niall kysyy. En.vastaa mitään. Lasken taas katseeni hänen rintaansa. Niall huokaisee, ja vetää minut itseään vasten. Painan pääni hänen rintaansa vasten. " Tarkotin." Lausahdan lopulta hiljaa. Siirryn pois hänen sylistään. " Mutta se on ihan turhaa, sä oot oikees mun pitäs unohtaa sut, ku en mäkään merkkaa sulle yhtään. Tääkin tunne on vaa ykspuolinen." Sanon hiljaa ja nousen ylös. Lähden kävelemään pois huoneestani. Avaan oven, mutta tunnen kuinka Niall laittaa kätensä lanteilleni ja kääntää minut itseensä päin. Hän nostaa leukaani, katsoo hetken silmiini, ja varovaisesti painaa huulet huulilleni. Tuhat rakettia räjähtää sisälläni, ja salamat kipinöivät vartalossani. Tätä olen kaivannut. Laitan käteni hänen niskansa taakse, ja Niall kietoo kätensä lantelleni. Hän nostaa minut syliinsa, ja suutelemme pitkään.

Suudelma loppuu kuitenkin liian nopeasti. " Ei se tunne oo ykspuolista. Mä rakastan sua edelleen, Ronja." Niall lausuu. Katson häntä silmin hiljaa. "Mäkin sua." Kuiskaan, ja painan pääni hänen rintaana vasten. Niall istuu minä sylissään sängylleni, ja silittää hiuksiani. Istumme siinä hiljaa. Rakastan Niallia edelleen, yhtä vahvasti kuin ennen. Voi kuinka olenkaan kaivannut nuita suudelmia, ja tuota ihanaa hymya. Nostan katseeni ja hymyilen Niallille. Nousen pois tämän sylistä, ja vedän hänet mukaani keittiöön. Alan tekemään ruokaa, ja Niall kävelee perässäni käden lanteillani. " Hei, tää on vähän vaikeaa kun sä roikut mussa." Nauran. " Mä en päästä susta enää ikinä irti." No kyllä sä siksi ajaksi voit päästää irti et mä saan tehnyy meille ruoan." Alan nauramaan. Niall suutelee minua nopeasti, ja menee olohuoneeseen. Katson rakkaani loittonevaa selkää, oi miten olenkaan tätä kaivannut.