Together forever

Heips, mulla ei oo inspistä tohon minkä alotin, joten aattelin et alotan uuen ja saatan jatkaa tota sit ku tiiät nitä kirjotan. Ja nyt saattaa tulla paljob virheitä ku kirjotan ipadillä mutta kuiteski. Alkaa, nyt. Hehe ei oikeeesti,vaan nyt. Joo,, NYT.

"Kiitos! Te ootte ihan parhaita, me rakastetaan teitä! " Niall huusi hurmaavamma irlantilaisaksentilla. Fanit räjähtivät huutoon poistuessamme lavalta. Korviahuumaava kiljunta kuului lavan taakse asti.
"Tällä menolla olemme kuuroja kiertueen loppuessa" Harry nauroi sanoi saaden muutkin nauramaan. Huoneessammo rojahdan puolikuolleena sohvalle Harry vieressäni. Muut istuvat tuoleille, ja avaan vesipulloni juoden sen tyhjäksi.
"Tää oli sit se viimeinen keikka. Nyt on kuusi kuukautta vapaata. Mihin te ajattelitte käyttää sen?" Mä meen Sophian kans Pariisiin lomalle kuukaudeksi" Liam sanoi.
 "Mä meen varmaan käymään kotona. Ja varasin viikon loman Venetsiaan Perrien kans." Zayn hymyili.
"Mä kayn ainakin kotona, entiiä vielä muusta." Harry kertoi.
"Mä jään tänne ainakin näin alkuun, ei oo vielä muita suunnitelmia." Niall naurahti.
" Mitäs sä teet, Lou?" Liam kysyi.
"Meen kotiin, entiiä kuin kauan oon siel sitten loppujen lopuks." Sanon.

Samassa ovi rämähtää auki ja Paul astuu sisään.
" Te olitte aivan mahtavia! Fanit oli yhtä innoissaan kuin Tanskassakin. Saatte huomenna lähteä sinne missä ikinä aiottekaan lomanne viettää, mutta varokaakin joutumasta etuotsikkoihin, olen kyllästynyt korjailemaan lehdille väärinkäsityksiä. Harry, tämä koskee varsinkin sinua. " Paul tokaisee ja vetää sitten syvään henkeä. Harry levittää kätensä avuttomana.
"Mitä?! Mitä mä oon nyt tehny? " hän parahtaa. Huokaisen syvään. Kukaan ei vaivaudu vastaamaan Harrylle joka on tietoisesti itsekin selvillä sotkuistaan mitä saa aikaan liikkumalla humaltuneena yökerhon jälkeen Lontoon kaduilla.

"Mä taidan käydä huomenna siellä syöpäsairaalassa, kun sinne lupauduin menemään tällä viikolla" sanon mietiskellen. Syöpä on aina ollut minulle mietteitä antava aihe. Lapsuuden ystäväni, joka oli minulle todella tärkeä, menehtyi syöpään ollessani yläasteella. Kaikki sairaalassa olevat eivät tule valitettavasti selviämään elämän antamista vaaroista, ja syöpä vie voiton, enkä voi heitä pelastaa. Mutta tiedän tuovani ainakin hetkellisen ilon, kun syopää sairayavat fanini näkevät minut. Olen käynyt aiemminkin syöpäsairaaloissa, ja minullekkin tulee hymy suupieliin, kun näen miten iloisiksi teen lapset. Ja nuoret, eihän siellä kaikki pieniä lapsia ole.

:3