I just wanna you and only you -5

Minulta alkoi loppumaan happi, joten siirryin kauemmas Zaynista. 

"Vau" henkäisin.  Zayn kuljetti kättään poskellani, piirsi leukani, ja kuljetti sormeaan olkapäältäni kättäni pitkim sormiin, ja risti kätemme. 

En tiedä mitä tunnen Zaynia kohtaan, mutta ei se ainakaan vihaa ole. 

•••••••••••••••••••••••••••••••

Carolinen on määrä tulla huomenna kotiin. Olemme tällä hetkellä Zaynin kanssa olohuoneessa, katselemme telkkaria, josta ei tule mitään kiinnostavaa. Pysäytän mieleinkiintoani herättävän ohjelman kohdalle. Siinä kerrotaan eläimistä, itse asiassa koko ohjelma käsittelee enäinlääkäriä. 

"Vaihda kanavaa" Zayn tokaisee. Emme ole siirtäneet keskustelua kertaakaan siihen, mikä tapahtui muutana päivä sitten. Suudelmaan. 

"Enkä vaihda" väitän vastaan. 

"Mua ei kiinnosta tää ollenkaan" Zayn sanoo ärtyneenä. 

"Mua kiinnostaa, ja kaukosäädin on mulle,joten voit poistua jos et kato tätä" sanon äryttävällä äänensävyllä. Zayn mulkaisi minua, muttei tehnyt elettäkään lähteäkseen sohvalta. Pysykööt sitten siinä. 

Ohjelman loputtua nousin ylös, mennäkseni keittiöön. Kävelin jääkaapille, ja kaivoin sieltä mehua. Heilautin täysmehupurkkia, ja samassa kyynerpääki kohalti johonkin. Sitten kuului kamala räsähdys. Käännyin hitaasti ympäri. Voi ei olin tiputtanut Zaynin pienoismallin laivasta, jonka hän oli saanut äiditään. Tuo esine oli Zaynille todella tärkeä. Hän varmasti suuttuisi. Samassa Zayn ryntää keittiöön, ja näkee, mitä juuri tein. 

"Leslie, mitä sinä olet tehnyt?" Hän karjaisee. 

"Se oli vahinko. Anteeksi!" Huudahdan. Hänen kasvoilla käväisee suru, mutta sitten viha tulee paikalle. 

"Olisit vaan pysyny siellä mistä tulitkin, et olisi koskaan tullut tänne! Ansaitsit niiden kuoleman, se oli sinun syytäsi" yhtäkkiä Zayn sanoo terävällä äänensävyllä. En ole nähnyt häntä koskaan noin vihaisena.  Samantien kuva perheestäni välähtää silmiini, ja muistan sen illan. Ne liekit, sen tuskan. Tarkoittiko Zayn juuri tuota mitä sanoi? 

"Selvä se" tokaisen pidätellen kyyneleitä. Se oli vahinko! En minä tahallani Zaynin pienoismallia ollut rikkonut.  Juoksen nopeasti olohuoneeseen, ja sieltä portaat ylös. Kaadun vauhdissani portaissa, ja lyön käteni kaiteeseen. Nousen nopeasti ylös, ja jatkan matkaa huoneeseeme. Lukitsen oven. Vedän muutaman kerran terävästi henkeä, ja kyyneleitä valuu poskilleni. Olen todella herkkä, jos kyse on perheestäni. Perheestäni, jota ei enää ole. Lisää kyyneliä valuu poskilleni. Miten Zayn saattoi? Tiedän hänen tietävän, että hän ei olisi saanut sanoa tuota. Toisaalta, hyvä juttu että hänen mielipiteensä tuli julki. 

Oveen koputettiin. 

"Anna anteeksi Les, en mä tarkoittanut sitä mitä sanoin. Mulla vaan oli hermot kireellä, ja ärsytti, ja sitten mä pimahdin. Mä en tarkoittanut sitä mitä sanoin. Avaa mulle ovi" Zayn sanoo surullisella äänellä oven takaa.  Sanottu mikä sanottu. Ei hän sitä enää voinut perua.  Ryhdistäydy Leslie! Komensin itseäni, mutta valuin samantien takaisin lattialle. Ansaitsin tämän. Itse rikoin Zaynille tärkeän esineen. Ehkä Zayn oli oikeassa. Ehkä oli 

Samassa ulko-ovi aukeaa. Minne Zayn lähti? Huokaisen syvään, ja otan tukea ovenkahvasta, ja nousen ylös.   Kiipean sänkyyni, oikeastaan minun ja Zaynin sänkyyn, ja vedän peiton päälleni. Annan itseni nukahtaa.