I just wanna you, and only you ~2

"Syömään Zayn ja Leslie!" Caro huutaa alakerrasta. Nousen sängyltä luomatta katsettakaan Zayniin, ja menen alakertaan keittiöön. Siellä täti on tehnyt kanapihviä ja riisiä. Istuudun Carolinea vastapäätä, jättäen Zaynille tilan pöydän päähän. Caro avaa suunsa, ja kohta sieltä pulppuaakin tekstiä

"Leslie, meistä molemmista, minusta ja Zaynista, on todella mukavaa saada sinut tänne meidän luoksemme asumaan. Olet varmaan jo ihmetellyt, kuka Zayn on. Hän on hyvän ystäväni lapsi. Zaynin äiti ei jaksanut huolehtia hänestä kun hän oli 10 vuotias, joten minä otin hänet tänne. Ei hän ole virallisesti, eikä biologisestikaan minun oma poikani, mutta siltä hän tuntuu" Caroline hymyilee.

Samassa Zaynin vaivautuu liittymään seuraamme, ja voimme aloittaa ruokailun.
"Mä meen kohta Louisille, Caro, ja tarviin muutaman kympin" Zayn tokaisee kohta.
" Sinä et nyt mene minnekkään, tänään me tutustumme toisiimme kaikki kolme, ja pelaamme vaikka jotain lautapeliä, tai vuokraamme jonkun elokuvan" Zayn tyytyy nyökkäämään hiljaa, ja jatkaa syöntiä.  Häntä selvästikin harmittaa, että joutuu perumaan menonsa ainoastaan minun takiani.

Vau, tuo poika tosissaan kunnioittaa Caroline tätiäni. Tai, itse alkaisin äitini kanssa kinastelemaan asiasta.  Toisin kuin minua hän ei kunnioita tippaakaan. Syötyäni ruoan kiitän ja vien astiat koneeseen. Istun sohvalle, ja katson televisioa.
"Laita kanava 12, sieltä tulee yks elokuva" Zayn tokaisee ja istuu toiselle puolelle sohvaa.

"Laita ite , mä en oo mikään sun orjas" tokaisen ja heitän kaukosäätimen Zaynille. Hän tyytyy mulkaisemaan minua ja keskittyy sitten elokuvaan. En käsitä mikä tuolla kusipäällä on minua vastaan. Emmehän me edes tunne. Olen aivan ymmälläni.


Kello on jo puoli yksi, ja olemme juuri lopettaneet leffojen katselemisen. Koko sinä aikana emme ole Zaynin kanssa puhuneet toisillemme sanaakaan, keskittyneet elokuviin ja vastailleet epämääräisesti Carolinen esittämiin kysymyksiin.

"Nyt on aina mennä nukkumaan. Eihän kello vielä kovin paljon ole mutta huomenna on aikainen herätys. Teitä tuskin haittaa että nukutte samassa sängyssä, Zaynillä on nimittäin kolmen hengen sänky, kyllä te siihen mahdutte. Haen sinulle Leslie peiton ja tyynyn. Noniin , hopi hopi , liikettä nyt" täti tokaisee.

Katsahdamme kauhistuneina Zaynin kassa toisiimme, mutta lähdemme kävelemään huoneeseen. Siellä menen suoraan etsimään itselleni yövaatteita, ja vaihdan ne kylpyhuoneessa. Laitan ruutuyöshortsit ja vaaleansinisen topin. Nykäisen hiukseni ponnarille, ja pesen hampaat. Huuhtelen meikkini pois , ja menen huoneeseen.

Caro on tuonut minulle petivaatteet, ja sammutan valot. Zayn makoilee jo sängyssä , ja menen toiselle puolelle. Menen mahdollisimman kauas Zaynista.  Vedän peiton päälleni, ja samassa jalkani hipaisee vahingosa Zaynin säärtä. Nykäisemme molemmat jalkamme kauas toistamme, niin lapselliselta kun kuulostaakin. Kylmät väreet tanssivat pitkin kehoani, ja hätistän ne pois.
"Mä en sit tee tätä ollenkaan mielelläni. Mä vihaan sua" Zayn mutisee omalta puoleltaan.

"Tuskin saan tähän vastausta, mutta miksi hitossa sä vihaat mua, eihän me edes tunneta? En vaan tajua sua yhtään" tokaisen vihaiseen äänensävyyn.
"Oot ihan oikeessa. En vastaakkaan sulle" Hän hymähtää.
"Sä kyl just vastasit mulle. Ou, 1-0 mulle. Pahoja unia" naurahdan ivallisesti ja sulken korvani Zaynin vastaukselta.

Yritän vain saada unta. Toivon, etten pyöri yön aikana lähemmäs Zaynia, etten aamulla ole ihan hänen vieressään. Se olisi jo oikeasti noloa. Tosissaankin noloa.

ZAYNIN POV

Aamulla herään ahdistavaan tunteeseen. Nostan hieman päätäni, ja huomaan, että Leslie on käpertynyt ihan kylkeeni kiinni. Hymy nousee pakostakin huulilleni, mutta pyyhin sen samantien pois. Tai no, onhan tuo ruskeahiuksinen tyttö aika söpö näky kainalooni käpertyneenä. En tee asialle mitään, suljen vain silmäni ja vaivun hitaasti uudelleen uneen.



~muutaman viikon päästä~
Leslien POV

Olen kotiutunut tänne  todella hyvin. En ole saanut vielä selitystä Zaynin omituiselle käytökselle minua kohtaan, onnekseni hän ei ole enää niin tyly kuin alussa. Vaikka tyly hän on kyllä vieläkin. Carolinekin on muutaman kerran maininnutkin siitä tälle kohteliaalle herralle, mutta mitäpä se siihen paljoa vaikuttaa.

Olen tällä hetkellä kaupassa, ostanassa tacoihin täytettä. En ole oikein tutustunut vielä kehenkään, vaikka olenkin kovasti yrittänyt, mutta minkä ujo ujoudellensa mahtaa. Ostettavat valittuani lähden kohti kassoja. Siellä myyjä pyytää minulta maksun ostoksiini, ja huomaan, että minulta puuttuu hieman. Mainitsen siitä kassaneidille, ja hänen kasvoille nousee närkästynyt ilme.

"Ei huolta, mä voin maksaa sen" kuulen takaani ystävällisen äänen. Käännyn ympäri ja suon ystävällisen hymyn minun ikäiselleni blondille tytölle. Lausun kiitokseni tämän ojentaessa rahan myyjälle. Lähdemme samaan aikaan ulos kaupasta, ja innostun juttelemaan tämän kanssa.

Tyttö sanoo nimekseen Charlotte, minulle Char. Hän on minua vuoden nuorempi. Kun tiemme eroaa, ehdimme vaihtaa numeroita, ja sovimme tekstaavamme toisillemme. Hymyssäsuin jatkan yksin matkaani kotiin. Siellä avaan tuttuun tapaani oven, ja naamaani iskee viinan löyhkä.

Se tulee Zaynin huoneesta. Ladon ostokseni keittiön pöydälle, ja kävelen päättäväisin askelin väliaikaiseen huoneeseeni. Vetäisen voimakkaasti oven auki. Sisällä riehuu viisi poikaa, Zayn mukaan laskettuna.
" ZAYN! MITÄ HEMMETTIÄ TÄMÄ OIKEIN ON?" Karjun tuolle. Havainnollistan huoneessa poikaporukan, jossa Zayn yleensä liikkuu. Heidän nimiään en ole saanut selvillä. Ei sillä että kiinnostaisi.

Huutoni kaikuivat kuon tyhjille korville. Kävelen radion luo, joka on sängyn vieressä. Napsautan sen kiinni. Samassa saan jokaisen huoneessaolijan huomion itseeni.
"Nyt te siivootta joka ikisen pullon ja viinaläikän täältä, Zayn mitä ihmettä sinä oikein ajattelit?" Tokaisen vihaisesti.

Samassa kiharapäinen pitkä poika kävelee horjuvin askelin  eteeni. Hän on selvästi huppelissa.
"Ei sun tarte huutaa, sä voit ihan hyvin liittyä seuraan, vaikka tuonne makuuhuoneenkin puolelle" hän kuiskaa korvaani. Kikkurapää  tarttuu olkapäistäni, ja painaa huulet kaulalleni vastusteluistani huolimatta.

Samassa joku nykäisee pojan taaksepäin.
"Harry helvetti! Sä et koska Leslieen!" Zayn karjuu Harrylle. Ei Zayn olekaan niin humalassa kuin ajattelin. Mumisen tuolle kiitokset. Harry lähtee hoippumaan ovelle päin.
"Ja te, te lähdette nyt vilkkaasti pois talosta. NYT!" Huudan muille.

Pojat alkavat keräilemään vaatteitaan. Kohta kuulen ulko-oven äänen. Huokaisen syvään.
"Okei. Ala selittää" tokaisen nololle Zaynille.
"No ne jatkot vähän niinku meni yli" tuo mutisee. Puristan suuni kiinni, huutaminen ja riiiteleminen ei nyt auta.
"Nyt me siivotaan nää kaikki ja haihdutetaan jotenkin toi haju pois" sanon Zaynille, ja ryhdymme yhteisestä päätöksesta siivomaan.

Kohta olemme valmiit. Täällä haisee ehkä hieman viina, mutta ei Caroline luultavasti sitä huomaisi. Haju ei onneksemme ole vahva. Ripitän Zaynia hänen "bileistään".  Kummakseni hän ei väitä vastaan. On tämäki aloitus päivälle. Zayn-episodi. Vau.


//ookei loppu vähän oudosti mutta :/